Tänä aamuna rupesi viimein tuntumaan, että koirat alkavat ihan totta ymmärtää, että sitä kuljetaan siellä minun takana/sivulla, ei edessä vetämässä. Rokka tuon nuorena ja kuuliaisena oppi nopeammin, Dingolla meni vähän pidempää tajuta, mutta oma vikani, kun olen tuon paksupään kanssa löysäillyt aiemmin. ;D Ja kyllähän se perässä kulkeminen yhden koiran kanssa vielä meni, mutta kahden kanssa on pakko olla tiukemmat säännöt, jos ei tahdo roikkua riippasäkkinä perässä. Ja sitä silmällä pitäenhän Rokka on hankittu, että nämä jaksaisivat yhdessä vetää meikäläistä.

Tulipa tässä tänään keksittyä viisas kasku Dingon epäonnistuneesta pissalle menosta:

"Jos puu ei tule Dingon luo, Dingon täytyy mennä puun luo."

Dingo parka ei päässyt määränpäähänsä, kun näiden hihnat oli punoutuneet yhteen (niin käy nykyään lenkillä, kun kiertävät väkkärät toisiaan.. :P) ja Rokka veti eri suuntaan.

Eilen kävin näyttämässä Rokan silmiä eläinlääkärissä, ei onneksi ei ollut mitään vakavaa. Määrättiin silmätippoja annettavaksi kahdesti päivässä. Se on varmaan tämä Raahen kehno ilmasto, kun Rautaruukki puksuttaa schaibaa taivaalle tasaiseen tahtiin. Eräs eläinkaupan pitäjä mainitsi minulle taannoin, että Raahessa esiintyy prosentuaalisesti enemmän koirien silmäsairauksia kuin Oulussa. Njoh, onneksi me pääsemme sentään muuttamaan täältä keväällä jonnekin, missä ei ole terästehtaita...

Koska kyseessä ei ollut mikään tarttuva pöpö, vaan herkkyysreaktio, uskaltauduin viemään nämä koirapuistoon - Dingo oli odotellut lääkärikeikan autossa ja koira-aitaus on melko lähellä eläinlääkäriasemaa. Satoi sakeasti lunta, joten puistossa ei ollut ketään. Nämä riehuivat siellä onnellisina vähän aikaa.

Huf, näin muuten viime yönä omituista sekavaa unta, jossa Cesar Millan oli meidän perhetuttu. Jos minulla on nyt ristiriitaista päättää, mitä mieltä olen ko. äijästä, niin siinä unessa se vasta vaikeaa oli, kun piti samaan aikaan käyttäytyä kohteliaasti.

Rupesin tuossa aamulenkillä kelailemaan - eiliseen päivitykseen liittyen - tuota Dingon uutta "teemabiisiä", Irwinin Häirikköä. Se tosiaan, kun siinä lopussa on, että "olin häirikkö"... Vaikka Dingo on välillä öykkämöykkä-änkijäpunkija, niin huomattavasti se on kyllä muuttunut paremmaksi koiraksi kaikin puolin minulla ollessaan. Hyvin se on osoittanut, miten hankalaltakin vaikuttava koira voi aidosti muuttua, jos omistaja tekee sen mahdolliseksi. Olisinhan minä nämä 2 vuotta voinut istua surkuttelemassa Dingon traumoja, mutta kyllä maar on ollut koiralle parhaaksi päästä niistä yli. Tällä hetkellä eniten töitä minulla on tehtävänä itseni kanssa, että osaan hillitä oman luonteeni hankalat puolet.