Tämä nyt liittyy eläimiin lähinnä sikäli, että kirjoitin sen lemmikkieläinyhteisö Petsieen ja se liittyy eläimistä käytävään keskusteluun niin netissä kuin oikeassa elämässäkin.

Lainaus minulta itseltäni:

Viime aikoina on tullut välistä törmättyä siihen, että kun keskustellaan asiasta X, menee toinen osapuoli vilkaisemaan toisen profiilia ja kommentoi keskustelussa jotain tyyliin "sinun profiilisi mukaan olet noin ja noin nuori" tai "mitä tuonrotuisen koiran omistaja voi muka tästä asiasta tietää?!" tai "sinulla ei ole kovin montaa koiraa ollut, joten.." (vika jo minusta aika hölmöä, en minäkään ole laittanut ennen Petsieen liittymistä eläneitä lemmikeitäni tänne..)

Minusta on todella törkeää kanssakeskustelijaa kohtaan tuomita hänen mielipiteensä vähäpätöisiksi iän tai hänen koiransa rodun perusteella. Nuorellakin ihmisellä voi olla paljon tietoa ja ymmärrystä asioihin päälle. Lisäksi nuorilla on kenties keskimäärin tuoreempia ja raikkaampia ajatuksia, toisinaan enemmän ikää ja elämänkokemusta saaneita ihmisiä tuntuu vaivaanan kaavoihin kangistuminen - ei onneksi kaikkia!

On myös hölmöä mennä sanomaan, ettei ihmisellä voi olla mielipidettä asiasta X, jos hän ei ole henkilökohtaisesti ollut vuosikymmeniä mukana ko. toiminnassa, tms.

Mielestäni keskusteluissa pätevät ainoastaan mielipiteet ja niiden järkevä perustelu, ei keskustelijoiden ikä ja henkilökohtaiset meriitit.

Itse usein itseäni nuorempien kanssa keskustelleena tiedän, että nuorempien ajatukset voivat vanhemmasta ja kokeneemmasta tuntua joskus hassuilta tai rasittavilta - minunkin ajatukset on varmaan monesti jonkun paljon elämää nähneen neli- viiva kuusikymppisen mielestä. (Ja minähän ärsytän itseäni nuorempiakin, jos ovat liiaksi normaaliuden kaavoihin kangistuneita..)

Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille enemmän ikää ja elämänkokemusta saaneille laskeutumaan sieltä ylhäisyydestään ja keskustelemaan samantasoisena asettamatta itseään iän perusteella millekään jalustalle. Itse olen huomannut viihtyväni paljon paremmin esim. Lemmikki.sessä, jossa keskustelukumppani jossain aiheessa saattaa olla ala-asteikäinen, kun en aseta itseäni jalustalle silleen "äläpäs nyt, kyllä minä parikymppisenä tiedän tämän asian paremmin", vaan keskustelen asiallisesti perustellen menemättä henkilökohtaisuuksiin iän tai minkään muunkaan seikan puolesta.

Sellainen oikeasti avartaa omaa ajatusmaailmaa, kun malttaa kuunnella myös nuorempiaan, eikä vaan jyrää omalla elämänkokemuksellaan tai "elämänkokemuksellaan" (jos on esim. asunut koko ikänsä jossain syrjäkulmalla ja käynyt kerran Ruotsinlaivalla, niin omaa varmasti laajan elämänkokemuksen syrjäseudulla elämisestä ja niistä asioista, mitä on siellä puuhaillut, mutta joku itseä puolta nuorempi saattaakin omata paljon laajemman kokemuksen vaikkapa EU-alueella matkustelusta...)

Toki ikä tuo viisautta ja sille pitää antaa oma kunnioituksensa. Tuo viisaus saisi näkyä myös ihmisen käytöksestä - valitettavan usein törmää "iän viisastuttamiin" ihmisiin, jotka kuvittelevat oikeudekseen käyttäytyä töykeästi ja jättää noudattamatta hyviä käytöstapoja ja keskustelukulttuuria nuorempien ihmisten ollessa kyseessä. Itse yritän tässä asiassa oppia antamaan iäkkäämmille tilaa, varmasti sitä kaavoihin kangistumista tapahtuu itse kullekin iän tullessa, eipä sille mitään mahda. Eli nuorten täytyy ymmärtää tulla tässä asiassa vähän vastaankin vanhempia immeisiä ja pyrkiä myös ottamaan oppia, jos nämä jakavat elämänkokemuksiaan heidän kanssaan. :)

Eli molemminpuolinen kunnioitus lasten, nuorten, nuorten aikuisten, aikuisten, keski-ikäisten ja ikäihmisten välillä tuo edistystä ja sopua. Vaikka omaisi miten vakaan uskon johonkin asiaan pitää meistä kaikkien yrittää muistaa, ettei kiihkeys ja inttäminen ilmennä viisautta.

Ja nuorikin ihminen voi olla viisas. Jopa pienillä lapsilla on usein hyvinkin viisaita ajatuksia, jos vain aikuiset vaivautuvat kuuntelemaan heitä.