"Kummilapseni" Orly-kisu kävi täällä viikonloppuna hoidossa. Vladimir oli kovasti mielissään, kun pääsi vanhaa ystäväänsä näkemään, mutta Orly ei oikein arvostanut sen ja vielä vähemmän Dingon ja Rokan seuraa. Oli mukava nähdä Orlya pitkästä aikaa...

Nauratti vähän, kun joku (ilmeisesti joku no-life petsieläinen? XD) oli käynyt huutelemassa edelliseen merkintään, että eikös ole hirveää eläinrääkkäystä pitää Rokalla kaulapantaa. :'D Roksun rintakehä ei ole - vielä ainakaan - tarpeeksi syvä lenkkivaljaille tai ainakaan sopivia ei olla löydetty, joten neiti kulkee toistaiseksi kaulapannassa. Ja Rokan kaltaisella kevytrakenteisella koiralla se ei kuitenkaan ole sama asia kuin Diksulla, jonka kanssa saisin jännittää poikaparan niskojen puolesta, jos se sattuu koko painollaan kiskaisemaan.

Sitä paitsi Dingo ja Rokka ovat oppijoina hyvin erilaisia - Roksu on paljon kovapäisempi. Dingoon tepsii paremmin pehmeät otteet, mutta Rokalle saa oikeasti olla vähän jämäkämpi. Sen motto tuntuu olevan "kerta kiellon päälle", mutta on sekin sentään oppinut hyvin esim. irti-käskyn ja luoksetulon. Dingon oppimista hihnakäytöksen kanssa on tukeneet nimenomaan valjaat, Roksu taas tottele kevyttä pannan nyppäystä ja lopettaa esim. hihnassa vetämisen tehokkaammin.

Mut jos joku haluaa naureskella sille, että toisilla voi muuttua ajattelutavat koirankoulutuksen suhteen, niin hyvä vaan, jos siitä saa tylsään elämäänsä piristystä. XD

Roksu kulki tässä välistä kurkkarissakin, kun mulla ei ollut muuta pantaa. (Repikää no-life-marmattajat siitä. XXDDD) Tosin se oli niin löysä, että tyttö sai pannan kireänä ollessakin vedettyä päänsä siitä läpi, kun se oli kuulunut kaverini edesmenneelle sakemannille.

Vaikken julkaise asiattomia kommentteja blogiini (niin, että älkää turhaan vaivaantuko), en malta olla mainitsematta asiasta, kun jäi jotenkin hymyilyttämään... Onneksi minulla on tarpeeksi tekemistä, ei tarvi roikkua kyyläämässä sellaisten ihmisten blogeja, joista en pidä.. :''D Hyvä, kun tätä omaa jaksaa joskus päivittää - kivojen tuttujen blogeja olisi kyllä hauska, kun ehtisi välillä käydä lueskelemassa.

Laittelen tässä justiinsa koirille riisiä uunissa. Yritän tässä persaukisuudesta huolimatta saada syötettyä noille välistä kotiruokaakin, kun Jahti&Vahti-naksut ei oikein maistu. Säikähdin vähän, kun molemmat olivat laihtuneet kilon, kun tuossa muutama viikko elettiin pelkillä naksuilla ja valmisruuilla. (Jäi työttömyyden takia se teollisesta ruuasta luopuminen tuonnemmaksi.)

Vladimir sen sijaan yllätti minut positiivisesti suostumalla syömään luomumerkki Yarrahin märkämuonaa. K-Marketin valikoimiin oli ilmaantunut uusi violetti pakkaus - siis näitä. Lihasta se suostuu syömään vaan linnunlihaa, sisäelimet ei kelpaa ja kun sydänkin pitäisi suunnilleen tunkea väkisin kurkusta alas, se raakaruokinta ei taida olla Vladdelle kovin ideaali ruokavalio...