Oltiimpa tänään sitten Rokan kanssa siellä Tampereen match showssa, jonka Rescueyhdistys Kulkurit ja Kodittomien Koirien Ystävät ry järjestivät yhteistyössä. Ihan hyvä kokemus, Rokalle varsinkin. Neiti malttoi käyttäytyä todella mallikkaasti - moni aikuinenkin koira kohelsi tapahtumassa paljon enemmän. Ja kehässäkin oli sievästi ja kulki mukana. Tosin lisää harjoitusta tarvinnemme molemmat, jos mätsäilyä vielä tässä jatketaan. Punaisille nauhoille päästiin, mutta tipsahdettiin sieltä ekana. X-rotuisissa tosiaan kisattiin.

Nyt Rokka retkottaa tuolla sängyssä unten mailla. Mahtoi olla tyttösellä rankka päivä, kun niin paljon tapahtui kaikkea. Mut kyllä olin ylpeä Roksusta, kun osasi olla niin nätisti. Ja ilman namittamista, pysyi reippaan iloisesti mukana kehuilla. Ja tuettiin tärkeää asiaa, Romanian katukoirien sterilointia. Sekä osallistumismaksulla, että kaikella, mitä siellä tuli törsättyä.

Tuli tuumittua, että näyttelyissä/mätsäreissä on pari juttua, mistä en itse pidä. Namittaminen ja se, että koira sillä opetetaan tölläämään maanisesti omistajaansa, on aina tuntunut jotenkin ahdistavalta. Jos se on se, mitä on tarkoitus tavoitella, niin sitten touhu ei ole minua varten. (Siis ookoo, jos joku saa koiransa toimimaan sillä tavoin ja molemmat tykkää, niin ihan rauhassa. Itseä ei vaan inspaa tehdä asiaa niin, en halua nähdä maanista naminkyyläyskatsetta omien koirieni naamalla.)

Myös koirien vääntäminen esittelyasentoon on aina tuntunut hivenen vastenmieliseltä. Mielestäni koira näyttää paremmalta luonnollisessa asennossaan, eikä pannalla hirtettynä takajalat taakse aseteltuina...

Tajusin siinä kehän laidalla vuoroa odotellessani, että hitto vie, minähän - täysi keltanokka - joudun parin viikon päästä toimimaan jonkunmoisena "kehätuomarina" itsekin, kun Suomen Hopeanuoli-fanit ry järjestää Löytökoiralauantaissa erittäin leikkimielisen "Hopeanuolimaisin koira" -kilpailun. Yhdistyksemme vpj oli siinä kaverina ja mietittiin yhdessä, että kisassa voisi palkita sarjan eri hahmoja muistuttavat koirat. Tuumin, että siinä perinteinen näytteilleasettelu on lähinnä miinusta, hopsumaisempi koira on luonnollisena. Ja jos joku vähän rähisee, niin sitten on hyvät mahdollisuudet saada "Akakabuto"-titteli. :'D

Mutta joo, tämmöisiä ajatuksia äkkiseltään heräsi. Oli kiva tapahtuma ja mukavat muistot pääasiallisesti jäi. Ehkä mennään joku kerta uudestaan omalla rennolla tyylillämme. :-)