Olisi kaikkien yhteinen etu, että kun eläimet liikkuvat maasta toiseen, noudatettaisiin tarkoin Eviran maahantuontimääräyksiä ja muutenkin huolehdittaisiin siitä, että liikkuvat eläimet ovat terveitä ja asianmukaisesti hoidettuja. Moni pitää edelleen virallisten Eviraan rekisteröityneiden rescuekoirajärjestöjen toimintaa tautiriskinä, vaikka todellisuudessa paljon pahempi uhka ovat esimerkiksi pentutehtaista Suomeen myytäväksi salakuljetettavat koirat, jotka eivät monissa kurjissa tapauksissa ole eläinlääkäriä koskaan nähneetkään.

Toinen ryhmä ovat yksityiset ihmiset, jotka tuovat koiria ulkomailta Suomeen. Joukkoon mahtunee asiallista porukkaa, joka tutustuu maahantuontisäädöksiin ja noudattaa niitä. Valitettavasti on myös monenmoista reissaajaa, joilta noiden noudattaminen joskus unohtuu. Ja se on erittäin huono juttu.

Tähän porukkaan mahtuu paitsi niitä hyvää tarkoittavia katukoiran pelastajia, myös oman lemmikkinsä kanssa reissaavia ja rotukoiraa tai sekarotuista ulkomailta ostavaa. Pidän yhtälailla tärkeänä, että jokainen yksityinen ihminen, joka päättää koiran kanssa matkustaa, huolehtii siitä, että näitä sääntöjä noudattaa. Koiraa, jonka on muutama päivä aiemmin löytänyt jostain tietämättä sen aiemmasta taustasta mitään, on hyvin vaarallista lähteä kuskaamaan Suomeen, vaikka sen eläinlääkärissä käyttäisikin ja rokotukset antaisi. Koiraa pitäisi tarkkailla pidempi aikaväli ja tämän vuoksi onkin viisasta käyttää niitä virallisia järjestöjä tai ainakin pyytää niiden apua, jos tahtoo adoptoida koiran ulkomailta.

Viralliset järjestöt testaavat parhaimmillaan koiran terveyden monilla erilaisilla testeillä. Esimerkiksi Kodittomien Koirien Ystävät ry on hyvin tarkka tässä asiassa. Pääperiaatteen tulisi olla, että jos on pienintäkin syytä epäillä, että koira kantaa tarttuvaa sairautta, sitä ei maahantuoda.

Eräänä hyvin suurena ongelmana näen sen, ettei tulli tarkasta koiria Suomeen tultaessa. Ei ainakaan EU-maiden sisällä. Sen ulkopuolelta tulemisesta ei itselläni ole kokemusta, mutta toki niitä pääsee valvomatta livahtamaan rajojen yli. Olin aikoinaan aika pöyristynyt, kun tulin Dingon kanssa Viron lautalta Suomen puolelle ja kukaan ei kysellyt sen EU-passia. (Mainittakoon, että olin ollut Rekku Rescuen aktiivien mukana tarhareissulla, että pääsin näkemään koiran ennen lopullista adoptiopäätöstä, järjestö oli huolehtinut siitä, että pojalla on madotukset, rokotukset ja paperit kunnossa.) Samanlainen kokemus on eräällä ystävälläni näyttelymatkalta Viroon.

Allekirjoittakaa tämä adressi, jos toivoisitte, että kaikkien maahantuotavien eläinten paperit edes tarkistettaisiin Tullissa, jottei esimerkiksiä rokottamattomia koiria pääsisi rajan ylitse. (Moi puhuu usein paperien väärentämisestä, mutta eihän niitä edes tarvitse vaivautua väärentämään, kun ei viranomaisia kiinnosta niitä tarkistaa! Korkeintaan jälkikäteen, jos Evira saa vinkkiä jostain epäilyttävästä!)