Nyt heti alkuun tuumaan, että olen varmasti itsekin satoja kertoja sortunut ja tulen vastaisuudessakin sortumaan mustavalkoisuuteen. Se ei kuitenkaan estä ottamasta aihetta puheeksi ja ainakin yrittämästä välttää sitä.

Mustavalkoinen "minä olen oikeassa" -asenne meinaan tuppaa valitettavasti olemaan meidän eläinteemojen parissa pyörivien immeisten ongelma. Ja varmasti pätee muihinkin elämän osa-alueisiin. Olipa kyse sitten eläinten oikeuksista, eläinsuojelun tarpeesta, eläinten arvokkuudesta toisiin lajeihin tai ihmisiin nähden, ruokinnasta, koulutuksesta, pidosta, pitopaikasta... Tiukat rajanvedot ja mustavalkoinen joko-tai -asenne eivät vain sovi aina ja kaikkiin tilanteisiin. Elämä elävien olentojen kanssa on suhteellista. Mikä auttaa yhtä, on haitaksi toiselle. Jollekulle itsestäänselvä asia voi toiselle olla hyvinkin haastava.

Asioita edistäisi ja monilta riidoilta vältyttäisiin, jos me kaikki kiinnittäisimme enemmän huomiota siihen, miten kohdata erilaiset mielipiteet ja ongelmat. Mielestäni on esim. paljon parempi suhtautua maltillisesti ja auttaa, jos toisella on ongelmia - ei syyllistää ja alkaa päteä "minulla ei ole tässä ongelmaa, miksi sinulla on?" -meiningillä. Sillä ei saa muuta aikaan kuin pahan mielen toiselle, itselleen kenties kyseenalaisen maineen.

Kohta alkaa uusi vuosi ja siinä onkin hyvä hetki kääntää uusi, avarakatseisempi mieli myös eläinaiheisiin teemoihin. Yrittää nähdä asioita eri ihmisten silmin.

Toki myös omat mielipiteet saa jokaisella olla, eikä niistä tarvitse luopua. Elämä vaan helpottuisi, jos niistä osattaisiin keskustella rauhassa ja kiihkoilematta. Ennemmin pienellä huumorilla höystettynä kuin haudanvakavina. Vähempi kettuilua, enempi aitoutta ja hyväntuulisuutta keskustelukentälle. Näin pysyy mieli avoinna uusille ajatuksille ja toisten ihmisten näkökannat on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, vaikka itse eri mieltä olisikin.