Tämä päivä alkoi rohkaisevasti, kun aamulenkin jälkeen uskaltauduin jättämään Rokan yksin sisään puoleksitoista tunniksi käydessäni töissä. Tyttö ei ollut tuhonnut mitään poissa ollessani! Vastaavia lyhyitä työvuoroja mulla on tällä viikolla enemmänkin - huomenna taas kokeillaan!

Suurin osa päivästä oli siis vapaata, joten otin Dingon ja Rokan matkaan ja hurautin Lahteen ostoksille ja kavereita näkemään. Kävin Eläintarvikeliikkeessä ostamassa lihaa pakkaseen poikkeuksellisen ison määrän ja intouduin vielä ostamaan Vladimirille vähän tavanomaista tasokkaampaa nappulaa - RC:n Sensibleä. Tuli tällainen heräteostos tehtyä, kun kysäisin eläinkauppiaalta, millä ruualla voisi saada sterkatulle nuorelle ruipelokissalle lisää massaa. Saa nähdä, miten tuo rupeaa tepsimään. :3

Poistuin liikkeestä poikkeuksellisten, 70 euron ostosten kanssa. Mutta siinä on ruokaa kerralla pitkäksi aikaa - loppupeleissä säästää, kun ei tarvitse montaa kertaa käydä ostoksilla siellä saakka... Täältä kotipitäjästä kun ei tahdo saada koirien raakaruokintaa varten paljon mitään. Joskus satunnaisesti sisäelimiä ja silakkafileitä, S-Marketin pakastealtaan eläinpuolen valikoimakin on aika köykäinen...

Heitettyäni kaverit kotiin käväisin Prismasta ja hamstrasin sieltä koiranruokaa varten pakastevihanneksia ja ostin silakoita kilon, kun olivat vaan viitisen euroa... D-vitamiinihan ei tuhoudu pakastettaessa. Kummaa kyllä, minulle tarttui kaupasta mukaan Cesar Millanin kirja Perheen Koira, vaikken mikään erityinen Millan-fani olekaan. No, olihan kirja vaan 9,95 ja siitä vielä 50% tarjouksessa, arvelin, että voisihan siihen huvikseen tutustua, kun on kerta hintakin sitä sorttia, ettei talouteni kaadu. (Dingon piikkiin elellään tällä hetkellä, jouduin lainaamaan sen säästötililtä rahaa. :P) No, lueskelen avoimin mielin ja kirjoittelen jossain vaiheessa tänne blogiin, mitä tuumin. :D Mukaan tarttui toinenkin eläinaiheinen kirja - Markus Bennemannin Himokas Härkäsammakko ja muita eläinkunnan seksipetoja. En ole varma, olenko lukenut tuon kirjan, mutta ainakin samasta aiheesta kertonut teos oli taannoin hyvin viihdyttävää luettavaa. Eikä sekään ollut kuin 5.95e, pakkohan se oli ostaa! XD

Kauppareissun jälkeen vein Rokan kirjaston vieressä olevaan koirapuistoon, jossa on käyty jo muutaman kerran. Kerrankin oli paljon koiria ja Rokka ja eräs pieni valkea terrierimäinen koira (en tullut kysyneeksi rotua/rotuja) leikkivät ja riehuivat ihan innoissaan. Kaksikko järjesti myös mielenkiintoisen välikohtauksen, kun puistossa koiransa kanssa olleet tytöt leikkivät Rokan kanssa ja tämä pölli toiselta tytöltä pipon. Rokka juoksi iloisena aarre suussaan ja juuri, kun koitin kutsua Rokkaa luokseni luovuttamaan pipon (se yleensä tuo suht. nätisti esim. pallon), ryykäsi sen leikkikaveri siihen ja tarttui pipon toiseen päähän. Piposta tuli vetonaru ja kaksikko juoksi onnessaan pitkin tarhaa pipoa pidellen minun ja toisen koiran omistajan yrittäessä kutsua koiramme pois pipon kimpusta... Onneksi koko sakki koirapuistossa tuntui ottavan tapauksen huumorilla, nolotti kyllä, kun Rokka vei tytöltä pipon! Toisen koiran irrotettua piposta omistajansa kehotuksien kantauduttua korviin sain Rokan kutsuttua luokseni ja se toi pipon minulle. Kehuahan sitä piti, kun hienosti toi pipon takaisin. Sain palautettua pipon ehjänä tytölle - kaksikon riepottelua katsellessani olin ollut jo ihan varma, että se on entinen pipo se. Onneksi oli kestävää kangasta. Ojensin pipon pahoitellen sen kuolaisuutta. :'D

Rokan ruvettua väsähtämään lähdettiin lopulta. Se seurasi minua vapaana ihan kiltisti portille ja otin sen kiinni vasta porttien välisessä pikkuaitauksessa. Hurautin koirien kanssa Lidlin kautta kotiin ja uskoen Rokan olevan jo aika väsyksissä laskin molemmat vapaana autosta pihaan. Paskanmarjat, Rokka otti hatkat jonnekin takapihan metsikköön/pellolle Dingon seuratessa mallikkaasti, kun kannoin ostoksia autosta sisään. Rokkaa ei huutelemalla kuulunut, joten menin sisään Dingon kanssa, kehuin sitä ja annoin palkaksi eläintarvikeliikkeestä ostamistani raaoista kanansiivistä pojalle ja sehän tykkäsi! Kävin ovella huutelemassa Rokkaa pariin otteeseen, mutta eipä kuulunut neitiä. Sitten se ilmaantui pihaan, laskin sen sisään mitään sanomatta tai kiinnittämättä siihen huomiota. Eteiseen pistin vähäksi aikaa omiin oloihinsa.

Olen vähän pulassa Rokan kanssa, miten saisin tuon käsittämään, ettei tuo teinikapinakarkailu käy laatuun. Juurikin sellaista "ähähää, empäs tulekaan", vaikka ollaan ihan kuulomatkan päässä just jossain nurkan takana. Vähän tuo tietty on kanien ja kauriin jälkien lumoissa. Koirapuistossa tottelee minun löyhällä mittapuullani tosi hyvin, mutta sitten, kun ollaan aitaamattomassa pihassa, otetaan aina välistä omia vapauksia.

Sen teen aina, jos tuommoista koira harrastaa, että se koira ei ainakaan ole irti vähään aikaan. Huomennakin lienee aamulenkki meiningillä Rokka flexissä ja Dingo vapaana. Siinähän sitten kattoo, kun kaveri osaa kulkea nätisti irtikin. Mutta jos jollakulla on neuvoa jotain hyviä niksejä, millä saisi Rokan teinikarkailun loppumaan (paitsi teini-iän päättymistä odottamalla :'D), niin otan vinkkejä mieluusti vastaan! Siis sellaisia selkeitä, mitä voi esim. tehdä tilanteessa, kun neiti päättää kadottaa korvansa. Yleisesti tuo on totellut viime päivinä vapaana paremmin kuin aikoihin. Sellaiset "koiralle ei anneta muita vaihtoehtoja kuin totella" -toteamukset kuulostaa teoriassa hienoilta, mutta käytännössä niistä ei oikein ole hyötyä. :D

Kehunut olen tuota aina, kun se tulee luokse - yleensä myös karkureissulta palatessa, jotta kotiinpalaaminen tuntuisi kannattavalta. Namit ja lelutkaan ei ole Rokasta kovin kiinnostavia, kun on pihassa pyörivien elukoiden jäljittämisestä kyse. Ainoa, millä yhdessä vaiheessa tiesi viedä sen turvallisesti irti, oli luu, jonka se jäi naruun jäädessään. Sisälle tultua olen usein antanut noille sapuskan (sen vuoksi Dingo varmaan tulee niin mielellään sisään mukanani), mutta ruuasta muutenkin nirsoilevalle Rokalle se ei kait ole tarpeeksi jännä palknto...

Ja kun tuo pääasiassa - 80% tilanteista - seuraa ihan asiallisesti mukana, kun kutsutaan ja Dingokin tulee. Ne karkailutilanteet vaan pitäisi saada kytkettyä pois ja olen vähän neuvoton, mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä, kun koira onkin päättänyt ottaa hatkat... O__O

Ai juu, siitä tulikin mieleeni, että järkytyin aika pahasti vakuutusyhtiössä tänään käydessäni, kun kotivakuutusta esiteltiin minulle sanoin "jos koirasi vaikka karkaa ja juoksee auton alle, vakuutus korvaa, jos auton omistaja vaatii korvausta autoon tulleesta lommosta.." Oisi varmaan pitänyt kysyä, korvaako vakuutus autoon tulleet lommot myös, jos  pikkulapsi jää sinne alle..  Siinä tilanteessa tuli vaan lähinnä mieleen, että "ei kyllä kysele mun koiran päälle ajaja yhtään mitään, kun väännän siltä niskat nurin, jos mun lapseni päälle menee huolimattomuuttaan ajamaan... Tai siinä autossa on kyllä tollasten vaatimusten jälkeen pari lommoa lisää ja niin voi olla kuskissakin.." Pysyin hiljaa ja tuijotin järkyttyneenä.

Kyselin kans koirien sairausvakuutuksista. 150e pitää kuitenkin maksaa itse ja vuodessa korvataan max. 1700e. Tulin (jälleen kerran) siihen tulokseen, ettei ole mitään järkeä alkaa maksamaan n. 200e siitä, että JOS nyt tulee joku 6000 euron leikkaus tms. niiin saan alta pari tonnia siitä vakuutusyhtiöltä ja neljä tonnia joudun kuitenkin repimään muualta. Ennemmin laitan sitä rahaa joka kuukausi säästöön niin paljon kuin likenee ja jos jotain sattuu, otan sieltä... Ja jos ei just sen yhden lemmikin elämän aikana mitään satukaan, on seuraavaa varten säästöt valmiina. Sellaisia vakuutuksia ei kuulemma saakaan, jotka kattaisi kaikki eläinlääkärikulut. Kun ajattelee vaikka sitä tapausta, jossa kohjo heitti tyttöystävänsä koirat parvekkeelta, eläinlääkärilasku taisi olla 13 000 euroa. Siinä kohtaa olisi aika hauskaa, kun olisi esim. 10 vuoden ajan maksanut vakuutusmaksuja ja saisi vaan jonkun onnettoman 1700e pierun tuosta summasta ja yli kymppitonni jäisi silti itselle maksettavaa.

Vertailun vuoksi, kotivakuutus (vuodessa puolet halvempi kuin koiran vakuutus) kattaa omaisuuden täyden arvon. Multakin, vaikka olen tällainen persaukinen köyhä siivooja-media-assari, kun tuosta kämppä roihahtas ja menis Hopeanuoli-kokoelma ja huonekalut, oisi siinä jo huomattavasti isommasta summasta kyse kuin 1700 eurosta.

Asia pistää vähän vihaksi, kun ajattelee, että siitä omaisuuden korvaamisesta nyt ei sentään riipu kenenkään hengissä selviytyminen (paitsi, jos joutuu ilman korvaussummaa kadulle palelemaan ja nääntymään nälkään). Sen sijaan koiran henki voi olla kyseessä siinä, saadaanko kallis operaatio maksettua vai ei. Laki ja vakuutusyhtiöt suhtautuvat todella kylmästi eläinten elämään ja hyvinvointiin. Pitäisi saada yhteiskuntaan muutos, ettei eläimiä kohdeltaisi enää elottomiin esineisiin verrattavana omaisuutena!