Koiran kotilääkäri -kirja (Sari Haikka) sanoo aiheesta seuraavaa:

"Hyönteisen pistot ja käärmeenpuremat saattavat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita joillekin koirille. Yleensä reaktiot eivät ole hengenvaarallisia, mutta jos koiralla on turvotusta varsinkin pään alueella, ei eläinlääkärin hoitoon hakeutumisessa kannata viivytellä."

"Hyönteisen pistoihin voi ensiavuksi antaa myös kyytabletteja. Annostus on sama kuin kyyn pureman hoidossa."

Kyytabletin annostelu:

"pieni koira: ½ tablettia

keskikoikoinen koira: 1-1½ tablettia

iso koira: 2 tablettia

jättikokoinen koira (yli 40kg): 3 tablettia"

Pari linkkiä aiheesta:

Ampiaisen piston hoito koiralla (Farmaseutti neuvoo)

Koiran ensiapuoireet eri tilanteissa (Kaikenkarvaiset Ystäväni)

-----

Aihe tuli ajankohtaiseksi, kun kaverini soitti äsken ja kertoi joutuneensa ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi ollessaan lenkillä Rokan veljen Usvan kanssa ja pistoja oli ilmeisesti useampia. Kaivelin heille sitten avuksi noita ohjeita kirjasta ja netistä.

Tuli tästä mieleen, että aika harva koiranomistaja taitaa kulkea kyypaketti taskussa? Itselläni ei ainakaan ole, mutta voisi tuo olla viisasta ruveta pitämään kaiken varalta.

Tulin juuri itsekin Dingon ja Rokan kanssa pitkältä lenkiltä. Dingolla on vatsa kuralla vieläkin, molemmilla oli aamusta. Saivat eilen taas pitkästä aikaa teollisen ruuan sijaan munuaiset - jälkiviisaana olisi pitänyt aloittaa jollain rauhallisemmalla, esim. jauhelihalla. :P Aamusta meinasin antaa vain 500g broilerin luista lihaa puoliksi, mutta isä ehti antaa tölkkiruokaa niille ja Dingo tietty ahmaisi oman annoksensa... Annoin kyllä sitten sen lihankin hauvoille.

Dingon löysä vatsa aiheutti päänvaivaa, kun se lenkin alkuun sotki pyllykarvansa ja eikös Rokka onnistu hinkkaamaan päätään Dingon takapuoleen heti, kun mieleeni oli juolahtanut, että niin voisi käydä! On nää koirat ihania.. Sain voikukan lehdellä hinkattua kakat Rokan niskasta ja enimmäkseen Dingon peffastakin, mutta se aristi hieman pyllyparkaansa niin annoin olla.

Loppulenkki oli sellaista pientä hiekkatietä, niin pistin koirat kulkemaan flexissä eri puolilla tietä, että Rokka pysyisi puhtaana. Aina välillä jompi kumpi yritti hiippailla toisen puolelle, jolloin lyhensin hihnaa ja komensin omalle puolelle. Rokka keksi johonkin väliin tarjota sitä, että se kipittää minun vierelleni, mistä älysin kehua tyttöä ja tuohan alkoi sitten aina tehdä niin. Tarjoutui toisin sanoen oiva tilaisuus opettaa sille "vierelle"-käsky.

Aiempaan kirjoitukseen joku ihmetteli tätä flexin käyttöä huolimatta vetämisestä, niin pakko todeta, että hauvelit kulkivat lenkin vetämättä ja alkukohelluksissakin huomattavasti vähemmän kuin remmien kanssa. Kaikki eivät flexiä tietenkään osaa käyttää, mutta itse saan parempaa hihnakäytöstä aikaan, kun pystyn laskemaan koirat pidemmälle kulkemaan omaan tahtiinsa, vipeltämään ja nuuskimaan. Silloin niillä ei ole samanlaista tarvetta vetää kuin remmissä, joka on aina onnettoman lyhyt. Plus flexillä koiraa on helpompi hallita yhdellä kädellä, remmiä on vähän vaikea keriä lyhyemmäksi käyttämättä toista kättä apuna ja kahden koiran ollessa kyseessä siitä on apua, kun pärjää toista kättä käyttämättä...

Tässä kesän mittaan olen myös jännästi oppinut pitämään kahta isoa flexin kahvaa yhdessä kädessä ja lenkeillä tuolla hiekkateillä saatan usein kulkea toinen käsi vapaana, koirat flexin rulla lukitsematta omaan tahtiinsa vipellellen, aina välillä korjaten kahvat oikein päin, ettei hihnat mene solmuun. Tänään ei ollut sitäkään ongelmaa, kun ohjasin koirat kulkemaan eripuolilla tietä.

---

Koulussa päästiin myös tänään jännän äärelle, kun käsiteltiin koirien ravitsemusta. Kävimme läpi perusasioita ja huomasin ilokseni, etten olekaan ruokkinut koiria aivan päin persettä kolmea vuotta - vähän tietty jännitti, onko tässä tullut saatua oikeanlaisena pidettyä tietoa asiasta. Sellaisia pikku korjauksia varmaan teen, että jatkossa kypsennän myös kananmunat ja vehnäleseet, jolloin ne ovat paremmin sulavassa muodossa.

Nappulat tietenkin mainittiin hyvänä ja helppona tapana ruokkia koira täysipainoisesti. Painotettiin myös, että barffausta, raakaruokintaa tai kotiruokintaa harrastavien tulee olla perillä siitä, mitä koira tarvitsee ja tietää, mistä mitäkin saa oikean määrän. Toisaalta, kun saimme tehtäväksi suunnitella muutamalle esimerkkikoiralle oikeanlaiset ruokavaliot nappulapussien tuoteselosteiden perusteella tuumin, että minusta on oikeastaan paljon helpompaa laskeskella, paljonko mikäkin ruoka-aine sisältää mitäkin ja koostaa niistä itse oikeanlaisia pöperöitä kuin seikkailla paikoitellen englanninkielisessä tuoteselostehelvetissä. Toki tässä on alaa opiskellessa pakko ottaa sekin puoli haltuun, jotta osaa neuvoa asiakkaita, mutta omilla koirilla taidan edelleen pitää kiinni kotiruokavaliosta jo ihan omien hermojeni säästämiseksi.

Sellaisen uuden asian opin tänään (minkä esim. kaverini tiesi entuudestaan, mutten ollut itse aiemmin kuullut), että tuoteselosteessa raaka-aineet luetellaan siinä järjestyksessä, mitä on eniten. Eli jos ensimmäisenä lukee "vilja/peruna/riisi" tms. sitä on enemmän kuin lihaa ja sellainen tuote kannattaa jättää kaupan hyllylle. Eri pusseja läpi käydessäni löysin tuoteselosteista vaikka mitä omituista, mm. jotain puuta ja ananasta. Suosittelen lämpimästi koiraansa nappulalla ruokkimia lukemaan ne pakkausselosteet, varmistumaan siitä, että tuote sisältää tarpeeksi eläinperäistä valkuaista (normaalilla aikuisella koiralla 25% kuiva-aineesta), sekä rasvaa (norm. aikuisella 15% kuiva-aineesta), vitamiineja, kivennäisaineita, sekä tietty tarkkailemaan, pysyykö koira sapuskalla hyväkuntoisena.

Ja että koiran ruokavalio olisi monipuolinen... Ei olisi pahitteeksi antaa välillä jotain muutakin, esim. luita, kalaa ja kananmunaa...

Anatomian tunnilla kävimme läpi lihaksistoa ja luustoa, mikä oli niinikää hyvin mielenkiintoista. (Minua ei pitäisi päästää eturiviin istumaan, vähän väliä pitää kysellä kaikkia tarkentavia asiaan liittyviä juttuja... :'D) Pääsimme myös tutkimaan erilajisten eläinten kalloja (koiran, kissan, kanin, rotan, peuran..) Ja tässä samalla tulee tuota piirtoharrastustakin ajatellen perehdyttyä siihen anatomiaan, kyllä siinä ohimennen tuli sitäkin puolta mietittyä... :D

Oli kans aika hauskaa, kun opettaja kysyi, olemmeko leikelleet koskaan sydämiä ja pääsin tuumaamaan, että minulla nytkin odottaa yksi jääkaapissa leikkuulaudalle pääsyä. Voisinkin tässä kohtapuoliin silpoa sen ja pistää koirille palasia kuppeihin piiloon pirttiin, saavat sitten etsiä annoksensa, kun tuon ne sisään.