SoMe eli sosiaalinen media koskettaa yhä useamman ihmisen elämää. Se on mielenkiintoinen kokonaisuus keskustelupalstoja, blogeja, erilaisia ryhmittymiä. Hyviä puolia ovat laaja aihepiirien kirjo, mahdollisuus löytää enemmän samasta aihepiiristä kiinnostunutta porukkaa kuin reaalielämässä olisi koskaan mahdollista, sekä nopea avoin tiedonkulku. Varjopuolena on reaalielämään verrattuna kasvottomuus ja jatkuvasti konflikteihin johtavat väärinymmärrykset, kun ihmiset eivät näe toistensa kasvonilmeitä ja eleitä tai kuule äänensävyjä. Ne kun kuitenkin tutkitusti muodostavat kommunikaatiostamme huomattavasti isomman osan kuin sanat merkityksineen.

Minulla oli tässä hiljan pitkä tauko netin eläinaiheisessa kirjoittelussa, mikä näkyy tässäkin blogissa hiljaisena ajanjaksona. Se ei rajoittunut vain tänne blogiin, vaan olin aika hiljaa muuallakin. Nyt olen huomannut taas aktivoituvani SoMen osalta.

Oltuani tässä jonkin aikaa vähän muissa maailmoissa tein havainnon, että sosiaalinen media myös vaikuttaa ainakin omaan suhtautumistapaani koiranpidossa. Kesällä minulla ei ollut niin väliksi, jos Dingo ja Rokka sattuivat syömään pari viikkoa putkeen tölkkiruokaa - mutta eihän semmoista ole kovin hauskaa kirjoittaa blogiin. Kyse ei ole pelkästä julkisivun kiillotuksesta (kyllä kehtaan myöntää, etten ole täydellinen koiranomistaja, hölmöähän olisi sellaista muille väittää tai itselleen uskotella), vaan koen, että SoMen myötä tulee myös uhrattua enemmän ajatuksia koirien hoidolle ja sen eri osa-alueille.

Tauon pitäminen sosiaalisesta mediasta tekee kuitenkin meistä jokaiselle silloin tällöin hyvää. Aikaisemmin muistan itsekin olleeni kenties turhan jyrkkä ja fanaattinen monessa suhteessa. Sama tuntuu vaivaavan monia muita. Ja ihmekös tuo, jos istumme vain 24/7 selittämässä siitä, miten koiria kuuluisi omasta mielestä hoitaa oikein. Siinä kohtaa, kun päivittäinen elämä koostuu pääosin näiden asioiden vatvomisesta ei ole ihmekään, jos menee överiksi ja hetken päästä erilaista ruokintamallia tai koulutustyyliä noudattava keskustelukumppani aletaan mieltää eläinrääkkääjän tasoiseksi alhaiseksi olennoksi.

Sama ilmiö näkyy myös netin vauva- ja lastenkasvatuspalstoilla.

Pidän sinänsä ihan positiivisena, että meidän aikuisten vastuulla olevien elollisten olentojen hyvinvointi herättää suuria tunteita ja että ihmisiä kiinnostaa, miten lapsia ja lemmikkieläimiä hoidetaan hyvin ja vastuullisesti. Siitä huolimatta kannattaa välttää heittäytymästä turhan mustavalkoiselle "ainoastaan minä olen oikeassa" -linjalle, höllätä vähän ja hyväksyä se, että vaikka ihmisillä on erilaisia tapoja tehdä asioita, ne muut tavat eivät välttämättä ole sen huonompia. Joskus sitä saattaa itse asiassa olla niinkin, että itse onkin väärässä ja jonkun muun toimintatapa on parempi.

Siitä huolimatta ei ole olemassa mustavalkoisesti vain oikeita ja vääriä tapoja toimia - niitäkin toki on. Esimerkiksi koiran ruokkiminen pelkillä perunankuorilla olisi ehdottomasti väärä tapa, mutta sitten, kun mennään erilaisiin eläinproteiiniin pohjautuviin ruokintamuotoihin, ollaan jossainmäärin oikealla suunnalla riippumatta siitä, syötettiinkö nappulaa, raakaruokaa, tölkkimuonaa, kotiruokaa... Vaihtoehdot saattavat olla toinen parempia kuin toinen, riippuen, miltä kantilta katsotaan. Ei kuitenkaan ole syytä tuomita muita ihmisiä vain siksi, että heillä on erilainen näkemys asiasta. Sama pätee koirien koulutukseen.

Eli jos koira on hyvinvoiva ja elelee ilman kärsimystä ja muutenkin asiallisesti omistajineen, onko se lopultakaan kenenkään muun päänsärky, mitä se syö ja millaiseen ideologiaan sen koulutus pohjautuu?

Näitä asioita on minusta mukavaa pohtia, opettavaista kuulla erilaisia katsantokantoja ja toki myös mukavaa, jos omista ajatuksistani ja oppimistani tiedoista on jollekulle muulle hyötyä. Netin koirapalstat pitävät mielen virkeänä ja päällä intoa touhata niiden karvaturrien kanssa - kunhan ei ota sitä SoMea liian vakavasti ja muistaa, että siellä näytön takanakin on toisia oikeita ihmisiä, vaikkei heitä näekään.

Tämmöisiä ajatuksia sosiaalisesta mediasta tänään! :)