Tekee nyt mieli ottaa kantaa kohtalaisen puolueettomana tahona. Meikäläisen blogia seurailleet ja kanssani aiheesta livenä, facessa, tms. keskustelleet tietänevät, etten ole mikään eläinoikeusliikkeen kannattaja.

Oikeutta Eläimille piti hiljattain valokuvanäyttelyn, jossa tarkoitus oli tuoda esille eläinten tuotannossa kokemaa kärsimystä ja herättää ihmisissä tunteita ja ajatuksia. Eläinoikeusliikkeen tavoitteenahan on saada yhä useammat luopumaan lihansyönnistä ja kaikenlaisesta muusta liikken turhana pitämästä eläinten hyväksikäytöstä. Myös lemmikkieläinten pitoon ja kasvatukseen suhtaudutaan kriittisesti.

Maaseutumedian toimittaja päätti yrittää leikkiä valokuvauskriitikkoa ja arvosteli elinkeinoa vastustavan järjestön näyttelyn artikkelissaan Aktivistien eläinvalokuvanäyttely oli lapsellinen. Artikkelissa tunnuttiin jotenkin olettavan, että OE:n näyttelyn olisi jotenkin tarkoitus dokumentoida puolueettomasti eläintenpitoa tai että tällainen puolueeton dokumentaatio olisi ainoa oikea tapa valokuvata tai pitää valokuvausnäyttely. Valokuvausta itsekin media-assistentiksi opiskellessani useamman kurssin käyneenä harrastajana koin artikkelin ajatusmaailman aika omituisena.

aita.jpg

Kuvakaappaus Maaseutumedian artikkelista.

Tässä kohtaa en voinut olla naurahtamatta epäuskoisen huvittuneesti. Vasikkako ei välitä sen liikkumista estävästä tekijästä? Lisää surkuhupaisaa analyysin yritystä oli kuitenkin luvassa:

aita2.jpg

Otaen huomioon, että eläinoikeusliike nimenomaan haluaa korostaa sitä aitaa ja kertoa meille normitallaajille, että heidän mielestään eläimet ovat ihmisten vankeina, aita on heidän kuvissaan aika oleellinen juttu. Eläinoikeusliikkeen tavoitteena ei ole esitellä kuluttajille terveitä ja hyvinvoivia eläimiä. Se jää tuotannon jatkumista kannattavien tahojen tehtäväksi.

Vaikkeivat eläinoikeusnäyttelyn kuvat välttämättä olleet laadultaan mitään vuoden luontokuvia (joissa muuten näkee toisinaan erilaista valoilla kikkailua ja jotka eivät aina ole kovin kauniita), näen kuitenkin itse niissä taiteen ja valokuvauksen keinoin sanotun juuri sen masentavan sanoman, mitä OE haluaa ihmisille kuvilla kertoa: tuotanto on väärin ja julmaa eläimiä kohtaan. Jokainen meistä voi sitten itse miettiä, onko samaa mieltä OE:n kanssa vai ei. Lähdekriittisyys jää katsojan vastuulle, olipa kyseessä sitten Oikeutta Eläimille tai Maaseutumedia.

aita3.jpg

Jännää, ettei "arvostettu valokuvaaja" kehdannut esiintyä omalla nimellään ja seistä sanojensa takana. Pakko kuitenkin todeta, että itseäni valokuvausta opiskelleena harrastajana ja luovana ihmisenä ihmetyttää moinen asenne, että valokuva tai valokuvanäyttely ei voisi olla taiteellinenkin, vaan sen pitäisi olla ainoastaan tiukan dokumentoiva. Tai että ainoa oikea tapa esittää eläin olisi esitellä se kokovartalokuvassa, hyvässä valaistuksessa, hienona, terveenä ja hyvinvoivana. Ilman, että eläimen liikkumista rajoittavat aidat näkyvät. Sekö sitten on puolueetonta dokumentaatiota?

En ole edelleenkään mikään OE:n kannattaja, mutta kokisin silti, että OE:n tavoitteena olisi herättää näyttelyllään ihmisten tunteita - sääliä ja sympatiaa niitä eläimiä kohtaan, jotka kuolevat "meidän makunautintojemme vuoksi", kuten moni eläinoikeusihminen varmasti asian ilmaisisi.

Surkuhupaisan tuosta artikkelista tekee se, että se syyttelee eläintuotantoa vastustavaa järjestöä tarkoitushakuisuudesta ja lapsellisuudesta ja sortuu siinä samalla itse ihan samaan.

Lisäksi minuun ei uponnut yhtään artikkelin huonotapaiset kommentit tyyliin "Kuva voisi puolustaa paikkaansa vain, jos se on esimerkiksi lapsen ensimmäinen, aivan itse ottama valokuva." ja "Suositeltavaa on myös muokata kuvaa mahdollisimman vähän, varsinkin jos ei osaa." Kun nyt tälle lapselliselle "isäs oli" -linjalle tämän blogiartikkelin otsikoinnillakin jo sorruin lähtemään mukaan niin pakko todeta, että ehkei niitä Maaseutumedian artikkeleitakaan kannattaisi kirjoittaa, jossei osaa?

mada_4.jpg

Randomit Madagasgarin apinat.

Mitäkö minä haluan tällä sanoa sivusta seuraavana eläinten hyvinvointiin parannuksia toivovana lihaa syövänä ihmisenä? Jos OE antaakin toimillaan eläinliikkeestä (johon eläinsuojeluliike valitettavasti usein sotketaan kuuluvaksi) kyseenalaisen mielikuvankuvan mustavalkoisen propagandan levittäjänä niin tuolla artikkelilla Maaseutumedia syyllistyy vähintäänkin samaan suomalaisen eläintuotannon suhteen.

Minulla on ollut ilo tavata ja tuntea niin livenä oikeassa elämässä kuin netissäkin hyvää huolta eläimistään pitäviä tilallisia ja tuotannossa mukana olevia ihmisiä, jotka ovat antaneet minulle kotimaisesta eläintuotannosta hyvän kuvan. Olematta sinisilmäinen tiedän kyllä, että maastamme löytyy myös epäkohtia ja parannettavaa ja näitä asioita Oikeutta Eläimille tuo omaa agendaansa ajaessaan välistä hyvinkin ansiokkaasti esille.

Maaseutumedia tuntuisi minun vinkkelistäni tekevän eläimistä välittäville tuottajille samaa, mitä Oikeutta Eläimille tekee eläinsuojelulle: mustamaalaa näiden mainetta. Maaseutumedialla on periaatteessa iso vastuu tuottajapuolen mediaedustajana. Sen toimitukseen olisi ehkä hyvä saada kriittisempää porukkaa, joka ei suhtaudu vähätellen tuotannossa ilmenneisiin epäkohtiin, vaan hakee rakentavaa yhteistyötä eläinsuojelujärjestöjen kanssa tuotannon epäkohtien korjaamiseksi ja paremman hyvinvoinnin takaamiseksi niin eläimille kuin tuottajillekin.

Tai vähintäänkin Maaseutumedia voisi yrittää edustaa vähän fiksummalla tyylillä kaikkia niitä ihania eläintuotannon ihmisiä, jotka tekevät hommaansa täydellä sydämellä eläimistään mahdollisimman hyvää huolta pitäen. Tuollaisella ylimielisen tökeröllä kirjoittelulla Maaseutumedia vain tahraa tällaisten ihmisten mainetta.

koiris_stars.jpg

Piirros kissaroolipelihahmostani tätä romaania elävöittämään. :D

Eläinsuojelupuolellakin olisi hyvä, jos muutkin järjestöt kuin koko tuotantoa vastustava eläinoikeusjärjestö Oikeutta Eläimille olisivat enemmän esillä. Esimerkiksi SEY - joka tekee paljon yhteistyötä tuottajapuolen kanssa ja on saanut tästä eläinoikeusihmisiltä haukkuja ja kritiikkiäkin - olisivat enemmän esillä mediassa omine kehittämisideoineen, tavoitteineen ja ratkaisuineen.

Itse henkilökohtaisesti olen ainakin päättänyt, että eläinsuojelijana aion tehdä jatkossa selvän pesäeron eläinoikeusliikkeeseen ja sen toimintatapoihin. Lähtökohtaisesti en pidä laitonta toimintaa, kuten salakuvaamista, kannatettavana. En kuitenkaan lähtisi tuomitsemaan kuvaajia tapauksissa, jossa he eivät ole aiheuttaneet kuvauksellaan vahinkoa muulle kuin yrityksen maineelle. Erikseen sitten nämä tapaukset, jossa on menty navettaan omissa likaisissa kamppeissa, tartutettu tietämättömyyttään eläimille vakavia tauteja ja aiheutettu niille tarpeetonta stressiä. Kuten osassa kritiikin kohteena olleen näyttelyn kuvissa on voinut käydä.

Poikkeuksen laittoman toiminnan tuomitsemisessa teen tosiaan tuohon teurastamoiden salakuvaamiseen, jossa ei ole aiheutettu eläimille vahinkoa dokumentoimalla teurastamoiden systemaattisesti epäonnistuvaa, eläinsuojelulain vastaista toimintaa. Minusta, kun Evira on selkeästi epäonnistunut eläinsuojeluvalvonnassaan ja joku kansalainen tarttuu toimeen ja tuo lainvastaiset epäkohdat esiin, tuollaisesta kansalaisaktivismista pitäisi ennemmin palkita. Minusta on järjetöntä, että viranomaiset käyttävät energiaansa teurastamoiden toiminnan tutkinnan ja parannusten toteutumisen valvomisen sijaan salakuvaajan tuomitsemiseen, vaikkei tällä kertaa kuvauksesta aiheutunut eläville yksilöille vahinkoa.

Maaseutumedian artikkelin kommenteissa joku kyseli, olisiko sitten ok, että tuottajat ilman varoituskylttejään salakuvaisivat omia navetoitaan sinne tunkevien salakuvaajien dokumentoimiseksi. Laki sanoo tähän yhtä, mutta minä en ainakaan tuomitsisi, vaikka kuvaisivatkin ja iskisivät nettiin. Nähtäisiimpä sitten ne kuvaustilanteetkin. Esim. web-kamera navetassa voisi muutenkin olla hyvä idea - eläinoikeusaktivisteilla ei olisi ainakaan siihen navettaan mitään syytä tulla salakuvaamaan.

Vai oltaisiinko yhtä hanakasti tuomitsemassa salakuvaajia, jos joku olisi kuvannut esimerkiksi vanhusten tai lasten systemaattista pahoinpitelyä laitoshoidossa tai päiväkodissa?

Akka04.jpg

Jälleen piirrokseni vähän tasapainottamaan tekstiä. Altterini ilme kuvastaa aika hyvin fiiliksiäni asian suhteen. :D

Historiansa aikana suomalainen eläinoikeusliike on tehnyt paljon typerämpiäkin laittomuuksia, kuten päästänyt eläimiä luontoon, EVR on tehnyt tuhopolttoja ja ties mitä kaikkea. (Kannattaa lukea kirja Ulos häkeistä!) Tuohon nähden harmiton salakuvaus on kehitystä parempaan suuntaan. Ja onhan eläinoikeusliike laillisellakin puolella edistynyt paljon: ovat jopa perustamassa omaa puoluetta.

Oli eläinoikeusliikkeen toiminta laillista tai laitonta, itse en kannata eläintuotannon täysvaltaista alasajoa, koirankasvatuksen lopettamista ja yhteiskunnan siirtymistä pelkkään kasvispohjaiseen ruokavalioon, enkä siten kannata eläinoikeusliikettäkään.. En jotenkin osaa nähdä lehmien oikeuden toteutumisena, ettei niitä enää olisi ollenkaan olemassa. Ennemmin ajan perinteisen eläinsuojelun tavoitteita, että lypsylehmät, lihakarja, siat ja kanat olisivat terveiden maatiaisrotujen edustajia nykyisten tehotuotantorotujen sijaan, saisivat kulkea pihatossa, kanalassa ja sikalassa vapaana ilman sulkemista pikku häkkiin tai kahlitsematta parteen ja pääsisivät ulkoilemaan Suomen lyhyessä kesässä, halutessaan myös talvella ja ajat, joina kivunlievitystä ei käytetä nupoutuksessa ja kastraatiossa, olisivat vain kaamea muisto menneestä sivistymättömyydestä.

Uskon ja tiedän, että myös tuottajapuolelta löytyy paljon ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä eläinten olojen ja kohtelun parantamisen tarpeesta. Samoin kaikista normiperusihmisistä, jos vain viitsivät aiheeseen perehtyä.

Veganismin ja eläinoikeusliikkeen kannattajista löytyy myös harmaan eri sävyt näkeviä, joiden mielestä parannukset eläinten oloissa ovat hyvä juttu. Valitettavasti on tullut vastaan oe-ihmisten kanssa keskustellessa myös niitä, jotka näkevät eläinten pahenevat kärsimykset välttämättömänä asiana ennen siirtymistä heidän vegaaniunelmamaailmaansa. Tällaiset eläinoikeusihmiset, joille kärsimyksen vähentäminen ennen tuota lihatuotannon lopettamista, on yhdentekevää, eivät minun nähdäkseni enää edes ole eläinsuojelijoita. Jokainen tietty määrittelee itse, miten senkin termin käsittää ja onko sitä vai ei.

Henkilökohtaisesti toivoisin, että tuo lapselliset piirteet saanut mediasota tyyliin Tuottajat vs. OE vähenisi ja tilalle saataisiin kypsempää ja realistisempaa keskustelua sen suhteen, millaisia parannuksia olisi syytä tehdä, jotta tuotantoeläimet voisivat hyvin ja miten tähän tavoitteeseen päästäisiin.

Näin niinkus sivusta seuraavana ihmisenä, joka varmaankin on kummankin ääripään mielestä siellä toisella puolen, jossei kerta ole omalla puolen. (Tosiaan, aika usein ääripään eläinsuojelua vastustava tuottajapuoli pitää minua eläinoikeusihmisenä ja eläinoikeusvegaanit taas eläintuotannon puolustajana. Omasta mielestäni olen näiden mustavalkoisten ääripäiden välissä, niinkuin on uskoakseni aika moni muukin normitallaaja, tilallinen ja eläinsuojelija. :D)

rasa.jpgVälillä Maaseutumedian artikkelia lukiessa ja tätä kirjoittaessa kävi mielessä, onko tavoiteltu peräti tahallista lapsekkuutta? Jos on, toteutus on kyllä epäonnistunut. Enempi tuosta herää ajatus, että Maaseutumediaan on soluttautunut joku Päivi Räsäsen kaltainen hahmo - olen vuosia epäillyt Räsäsen olevan Eroakirkosta.fin palkkaama Kristillisdemokraatteihin soluttautunut agentti sen perusteella, minkä verran jengiä erosi kirkosta aina hänen oltuaan äänessä.

Oli artikkelin lapsellisuus tahallista tai tahatonta, se lähinnä syö Maaseutumedian uskottavuutta, jonka kyseenalaistaa pian eläinoikeusvegaanien lisäksi moni muukin taho.

Lapsekkaasti päätän tämän lapsekkaan artikkelin tunnetilaani parhaiten kuvaavaan hymiöön:

O________O