Löysin ilokseni tänään asiallisesti toteutetun kuvauksen suomalaisesta kananmuna- ja sianlihatuotannosta: Karsinasta kauppaan, interaktiivinen dokumentti, jonka on tuottanut Napafilms. Hesarin artikkeli aiheesta näkee dokumentin luomun puolustuspuheena, mutta itselle tuli tuosta hyvin voimakkaasti joissain kohdin olo, että pitäisikö lakata kokonaan ostamasta tällä tapaa tuotettuja tuotteita. Erityisesti tipujen käsittely näytti hirveältä.

karsinastakauppaan7.jpg

Tähän mennessä suomalainen kuluttaja on päässyt näkemään lähinnä salakuvattua materiaalia. Pidän positiivisenä, että on tuotettu myös tällainen monipuolinen ja informatiivinen luvan kanssa päivänvalossa kuvattu dokumentti. Aikaisemmin sellaista olen nähnyt enimmäkseen satunnaisissa uutispätkissä - niissäkin on normituotannon olot näyttäneet kaameilta.

Katsoin tässä kaikki dokumentin osat läpi. Se on jaettu sianliha- ja kananmuna-osioihin, joissa on erikseen normituotannon ja luomu/free range -tuotannon esittelyt. Sioilla myös karjujen ja emakoiden erikseen. Olisi hienoa päästä muitakin lajeja näkemään. Broileri olisi ollut ainakin mainio lisä kasvavan suosionsa vuoksi. Naudanlihan ja maidontuotannon olisi voinut myös lisätä. Toivottavasti saamme näistä lähiaikoina vastaavia!

Itse katsoin ensin luomu/free range -versiot. Niiden jälkeen tehoversioita katsellessa heräsi kaksi ajatusta:

1. Miksi tämä on ylipäätään laillista tehdä näin kamalalla tavalla, kun parempikin tapa on olemassa?

2. Hyvin surullista, miten pieni osa tuotannosta on tuota parempaa. Toivottavasti se yleistyy ja kuluttajille annetaan aito mahdollisuus tukea sitä ja ihmisiltä löytyy siihen halua.

karsinastakauppaan9.jpg

 

Sianliha

Sianliha on jaoteltu dokumentissa neljään kategoriaan: naarasporsaan ja karjuporsaan matka alkutuotannosta tavallisen tai free range -tilan kautta teurastamoon. Matkan alku- ja loppupää olivat kummallakin samanlaiset.

karsinastakauppaan3.jpg

Dokumenttia katsellessa heräsi todella isot sympatiat niin pikku possuja kuin aikuisiakin sikoja kohtaan. Dingon ja Rokan käydessä kummankin pyörähtämässä sisällä (ovat paistattelemassa päivää tuolla takapihan pikku "laitumellaan" :D) kyselin, että ovatko varmasti koiria, eivätkä pörröisiä possuja. Tavallaanhan tuo oli kohteliaisuus, onhan sika joidenkin tutkimusten mukaan koiraa älykkäämpi. Samalla tapaa symppiksiä nuo possutkin ovat.

Free range -tuotannossa karjut saivat vaeltaa isolla laitumella. Oli ilo nähdä, kun siat juoksivat, tonkivat ja tutkivat paikkoja. Luomuemakot puolestaan pääsivät liikkumaan ja tekemään pesää possuja hoitaessaan. Samalla tapaa toki näidenkin matka päätyi teurastamolle.

Luomussakin kiimassa oleva emakko sai tyytyä katselemaan karjua aidan takaa samalla kuin keinosiemennettiin - karjun läsnäolo kuulemma auttaa tiinehtymistä. Miksiköhän? Kyselin vähän Facebookin Kuluttaja kysyy - tuottaja vastaa -ryhmässä, kuinka yleistä tuo on tuotannossa, etteivät siat ja muut tuotantoeläimet saa paritella luonnollisesti ja syitä keinosiemennyksen yleisyyteen. Tähän liittyy muunmuassa jalostuksellisia ja työturvallisuusseikkoja, mutta kuulemma osalla tiloista käytössä ihan luonnollistakin astumista. Liekö eläimetkin sitten tykkäävät normaaleista lisääntymispuuhista, kerran esimerkiksi huonosti keinosiemennyksellä hedelmöityvät lehmät kuulemma tiinehtyvät paremmin sonnin kanssa puuhastellessaan?

karsinastakauppaan2.jpg

Tehotuotantopuoli oli aika karua katsottavaa niin karjuilla kuin emakoillakin. Emakkohäkki toi hyvin karuja mielleyhtymiä kaikenlaisiin muihin julmiin tuotantolaitoksiin, mitä ihmiset ovat toistensakin päänmenoksi historiassa keksineet. Epäilen, ettei emakkohäkkiä ole mahdollista kuvata edustavasti niin, että se näyttäisi eläimistä välittävän ihmisen silmään hienolta. Nousi ajatus, että kukahan senkin sairaan keksinnön on alkujaan ideoinut?

karsinastakauppaan1.jpg

Vapaana laiduntaneiden possujen jälkeen tehosikalasta luvalla päivänvalossa kuvattu videomateriaali on mielestäni kamalaa katsottavaa. Miksemme voisi maksaa lihapaketista pari euroa enemmän niin nämäkin kaverit saisivat laiduntaa ulkona ja eivät joutuisi tappelemaan pienestä tilasta? Heikoimmille näytti jäävän paikka sontaritilän päällä.

Dokumentti näyttää rehellisesti sian elämän syntymästä kuolemaan. Esimerkiksi karjuporsaiden kastrointi, rokottaminen ja korvien leikkaaminen, mitä teki aikalailla pahaa katsoa ja mietin, miten kukaan kykenee tekemään tuollaista elävälle olennolle antamatta sille etukäteen kivunlievitystä? Toki nyt ihmisillekin pistetään rokotteita ja koirille ja kissoille mikrosiruja puuduttamatta, mutta esimerkiksi kivesten poisto on jo vähän eri luokan operaatio.

karsinastakauppaan4.jpg

Teurastamo-osuudessa ei näytetä sikojen tainnuttamista, mutta pisto ja ruhojen hihnalle kiinnitys kylläkin. Mietin katsellessani, onko kuvaajia kielletty kuvaamasta hiilidioksiditainnutuksen aikana, vai oliko kameroiden saaminen sinne teknisesti liian vaikeaa? Ainakin Syötäväksi kasvatetut -kirjassa Lappalaisen kuvaajaa oli kielletty ottamasta kuvia tainnutuskammiossa olevasta siipikarjasta.

Pahoittelut muuten, jos teurastamokuva on liian järkyttävä ja verinen. Mikäli näin on, herää kysymys, ostatko silti lihaa hyvillä mielin? Itselleni nuo ruhokuvat ja teurastuksen katsominen eivät ole mikään ongelma dokumentissa nähdyllä asiallisella tavalla toteutettuna. MOT:ssa nähdyt epäonnistuneet teurastukset (pätkiä nähtävissä OE:n sivuilla) ovat sellaista, mitä ei saisi tapahtua.

Ihan siloiteltu ei tämäkään dokumentti ollut - yhdessä kohtaa nähtiin, kun sikoja läiskittiin melalla ajettaessa niitä eteenpäin teurastamoissa. Myös äänekkäät laitteet, jotka siirtelivät sikoja osastosta toiseen teurastamossa, vaikuttivat hyvin ahdistavilta ja varmasti tuo äänimaailma on hyväkuuloiselle eläimelle aika kaamea koettelemus.

Surullistahan se on ajatella, että älykäs yksilö, sika, päättää päivänsä, että meillä olisi kesällä grilliin laitettavaksi muutakin kuin paprikaa, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä. Kyllä ne varmasti vaeltaisivat siellä ruoholaitumella useamman kesän, jos saisivat itse päättää.

 

Kananmunat

Harmitti todella, ettei dokumentti esitellyt broileripuolta. Munapuolelta olisin kaivannut myös sitä kolmatta vaihtoehtoa - vapaan kanan munaa - mukaan dokumenttiin. Nyt esiteltiin siis vain virikehäkki (mikä hämmentävä ja harhaanjohtava termi!) ja luomu.

karsinastakauppaan5.jpg

Tipujen alkutaival alkaa täällä, olivatpa ne teho- tai luomutuotantoon menossa. Elävien yksilöiden tunkeminen tuollaiseen tuntuu kaikkea muuta kuin hyvältä. Myös tipujen pyörittely liukuhihnoilla ja kovakourainen ripeä heittely tuntui todella pahalta katsoa. Eikä vaikuta kovin hygieeniseltäkään tuo paljain käsin työskentely...

karsinastakauppaan6.jpg

Kukonpojat erotellaan siipisulkien perusteella ja heivataan saman tien kaasukammioon kuolemaan. Sinänsä suurta haaskausta, ihan hyvinhän niistä voisi kasvattaa sitä suosiotaan kasvattavaa kananlihaa. Mutta ehei, siihen kelpuutetaan vain tarkoitukseen jalostetut broilerit! Onneksi kehitystä parempaankin suuntaan tapahtuu...

karsinastakauppaan_luomuk3.jpg

Kanojen kannalta tuntui olevan huikea ero, elävätkö ne munintakautensa luomukanalassa vai virikehäkkikanalassa. Luomukanalassa oli myös muutama kukko, mikä oli mielestäni todella mukava seikka.

karsinastakauppaan_virikeh.jpg

Luomukanat pääsivät ulkoilemaan ja niillä oli ritilän sijaan kuivikepohja. Tehokanalan häkki oli todella ankean näköinen. Surullista ajatella, että tuhannet eläinyksilöt viettävät sellaisissa lyhyen elämänsä tuottaakseen niitä 20 senttiä halvempia virikehäkkimunia ja "perhetilan munia" ja millä kaikilla nimikkeillä noita markkinoidaankin.

karsinastakauppaan_teur.jpg

Kummassakin tuotantomuodossa kanan loppu on yhtä masentava: teuraaksi heti, kun tuotos laskee. Positiivisena pidin sitä, että kanat yleensä lopetetaan tuotantotilalla tai hyvin lähellä sitä. Sen sijaan on kammottavaa, että tällainen ravinto haaskataan polttoaineeksi ja täysin epäeettisen tuotantoalan tukemiseen. Tuenko turkistarhausta ostaessani luomukananmunia? Vegaanisuus alkaa yhtäkkiä tuntua kumman houkuttelevalta vaihtoehdolta.

 

Ajatuksia

Tässä dokumentissa esiteltiin tuotantoa lajeista, joiden tuotantoon liittynee eniten eläineettisiä ongelmia. Sianlihaa en itse juurikaan osta (myöskään siksi, koska siinä on vähemmän vitamiineja ja proteiinia ja enemmän rasvaa kuin naudanlihassa), samoin kuin broileriakin välttelen mahdollisimman paljon eläineettisistä syistä, vaikka se koostumukseltaan olisikin naudanlihaa terveellisempää.

Olisi hienoa saada lisää tällaista, eri lajien tuotannosta avoimesti kertovaa luvallisesti kuvattua rehellistä dokumentaatiota suomalaisesta ruuantuotannosta. Samoin kuin maista, josta meille eläintuotteita tulee. Miten esimerkiksi omasta jääkaapistani löytyvä Saksassa valmistettu jogurtti tai virolainen maito on tuotettu? Enimmäkseen maailmalta tulee dokumentteja lähinnä amerikkalaistuotannosta, millä ei ole hirveän paljoa tekemistä suomalaisessa marketissa olevan naudanlihapaketin kanssa.

karsinastakauppaan_luomuk1.jpg

Eri sukupuolta edustavien eläinten kohtalo mietitytti myös. Ylipäätään munatuotannossa kanojen ruhojen haaskaus surettaa. Eikö kukkoja voisi kasvattaa isoiksi ja myydä vaikka kokonaisina?

Ylipäätään tuo tehotuotantopuoli on jotain, minkä laillisuutta en voi alkuunkaan ymmärtää. Miten kukaan voi tehdä sitä, tukea sitä tietoisesti tai sallia sellaisen, kun nuo luomu- ja free range -tuotannotkin ovat käytössä ja toimivia? Miksi kukaan ryhtyy tehotuottajaksi? Miksi yksikään kauppa myy sellaista kuluttajille ja miksi kuluttajaa ei kiinnosta, miten hänen ostamansa tuote on tuotettu? Onko kuluttajalla aidosti muita vaihtoehtoja boikotoida tätä touhua kuin ryhtyä täysin vegaaniksi? Monen mielestä ei ole. Ehkä pitäisi olla, sillä kaikki ihmiset eivät ole eri syistä valmiita ryhtymään kasvissyöjiksi. Eläinten hyvinvointisertifikaatti olisi yksi merkittävä edistysaskel.

Vaan minkä takia tehotuotannon pitäisi ylipäätään olla laillista? Kuka oikeasti kaipaa, että tuotetaan eläimiä kiduttamalla ylihalpaa lihaa sellaiset määrät, että sitä riittää roskiin heitettäväksi saakka? Onko tuottajaa kohtaan oikein, että hän saa aivan minimaaliset korvaukset ja raataa hiki hatussa valtavan huonoissa oloissa elävän eläinmäärän keskellä? Elämme kuitenkin vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa voimme itse vaikuttaa tähän asiaan esimerkiksi miettiessämme, mitä puoluetta äänestämme seuraavissa eduskuntavaaleissa.

karsinastakauppaan_luomuk2.jpg

 

Toiveitani tulevaisuuden kehityssuunnille:

- Tuotantotavat, jossa eläintä pidetään hyvin pienessä tilassa tai paikoilleen kiinnitettynä, tulisi kieltää Suomessa, Euroopan unionissa ja ihan kaikkialla maailmassa. Sellainen touhu on yksinkertaisesti väärin ja sairasta. Voimme aloittaa laittamalla oman tonttimme kuntoon, luomalla suomalaisesta eläintuotannosta aidosti eläinystävällisen brändin, joka kalliimmasta hinnastaan huolimatta tekee kauppansa myös maailmalla. Kaiken eläintuotannon tulisi olla luomun tai free rangen tyyppistä.

- Kukonpojat voisi kasvattaa aikuiseksi saakka. Niistä ja munijakanojen ruhoista voisi tehdä ihan ihmisravintoa tai sitten esimerkiksi jauhaa ne lemmikkieläinten ruuaksi. Turkistarhauksen voisi lakkauttaa meillä ja kaikkialla maailmassa, koska se on tarpeetonta eläinten kiduttamista, jota ei ole mahdollista toteuttaa eläineettisesti. Turkikset ovat myös paljon tarpeettomampi tuote kuin ravinto. Biopolttoaineeksi voisi hyödyntää ne ruhot, jotka eivät kelpaa rehuksi tai ruoaksi.

- Eläinten elämän alku ja loppu tulisi saada paljon paremmaksi. Dokumentissa ei edes näytetty munijakanojen edeltäviä sukupolvia, joihin liittyy kokonaan omat hyvinvointiongelmansa. Teurastukset olisi parempi suorittaa lähellä eläimen kotitilaa tai jos suinkin mahdollista niin ihan siellä tilalla. Matka outoon paikkaan ja itse teuraskuljetus on jo sinänsä hyvin stressaava tekijä elämän loppupäässä. Ruhot voitaisiin kuljettaa jatkokäsittelyyn kylmäkuljetuksena - saattaisi kuskaus tehostua kummasti, kun pitäisi miettiä, ettei lasti pilaannu.

- Eläintuotteiden hintojen, eritoten tuottajahintojen, tulisi nousta eläinten hyvinvointiin sidottuna (allekirjoita adressi), ihmisten panostaa eläintuotteiden kulutuksessa määrän sijaan laatuun. Tuottajien tulisi saada oikeansuuruinen korvaus tekemänsä työn vastineeksi. Niin heidän oman jaksamisensa kuin eläinten hyvinvoinninkin turvaamiseksi pitäisi olla taloudellisesti mahdollista palkata tilalle aputyövoimaa. Tällä olisi myös hyvä työllistävä vaikutus, esimerkiksi työttömiä nuoria voisi ottaa tiloille kesätöihin. Samalla ihmisten tietämys ravinnon alkupäästä parantuisi.

Loppuun kanapehmoa pihalle tekemässään pesässä hoivaileva haskeli:

haskelipesii.jpg