perjantai, 26. toukokuu 2017

Kaukkarihaaveita

Kävimme eilen mieheni kanssa Vantaan Hakunilassa järjestetyssä Top Ovcharka Showssa ihastelemassa kaukasiankoiria. Ajatuksena oli vähän tutustua rotuun ja kenties sen harrastajiinkin. Olemmehan jo pidempään suunnitelleet, että seuraava meille tuleva koira on kaukkari, kunhan päästään vähän rauhallisempaan asuinympäristöön.

kaukkarit1.jpg

Kokemus oli rohkaiseva ja koirat ihania. Oli myös ilo huomata, miten paljon koirien ulkomuoto vaihtelee rodun sisällä. On massavampaa ja hoikkarakenteisempaa, isompaa ja pienempää. Myös värien kirjo vaihtelee paljon. Tämä on nähdäkseni merkki siitä, että rodussa esiintyy paljon geneettistä vaihtelua. Eli suomeksi sanottuna rotu ei ole mistään sisäsiittoisimmasta päästä ja koirien voi olettaa olevan tältä osin terveellä pohjalla. Kaukkarihan on isoksi koiraksi varsin pitkäikäinen rotu.

kaukkarit3.jpgLuonteen puolestahan kaukkarit tai laumanvartijat yleensäkään eivät ole mitään helppoja jokamiehen koiria. Kaukkarien vuoroa odotellessa oli kiinnostavaa istuskella seuraamassa eri kaukasiankoirien käytöstä mille tahansa koiralle stressaavassa näyttely-ympäristössä, jossa on paikalla satoja koiria ja ihmisiä. Juttelin myös parin kaukasiankoiran omistajan kanssa.

Verrattuna siihen, miten haastavan kuvan olen kaukasialaisista saanut, oli koirien käytös melko rentoa. Kuuma sääkin varmaan vaikutti osaltaan. Pariltakin omistajalta kuulin kommenttia, että hyvin sujuu niin kauan, kun toiset koirat eivät tule liian lähelle tai kun pysytään liikkeessä. Paikalleen omistajan kanssa jääneet koirat alkoivat aivan eri tavalla vahtia ympäristöään. Varsinkin koirilla, joilla oli teltta vahdittavanaan, taisi tämä erityisesti korostua, ellen erehdy.

Tarkkailuni tuotti johtopäätöksen, että olen kuin olenkin saanut Dingon kanssa sopivaa kokemusta kaukasiankoiran hankkimista ajatellen. Pojan kanssa turvaväli toisiin koiriin on iskostunut minulle korvien väliin. Ilman koiriakin liikkuessani annan yleensä koirille tai koiran kanssa kulkeville tilaa. Seurailin kauhisuksen ja ärtymyksen välisin tuntemuksin, miten läheltä jotkut ihmiset koirineen poukkasivat aiheuttaen tilanteen, jossa omaa paikkaansa vartioivalla koiralla kuin koiralla tulee tarve puolustaa omaa tilaansa. Ja kun tähän lisätään vielä iso koko ja voimakas vartiointivietti niin täytyy todeta, että aika ajattelematonta marssia ihan likeltä ohi. Varsinkin, kun tilaa väistää olisi.

Ison koiran hallussapidostakin kuulin ohimennen hyvän neuvon: remmi lyhyenä kaiken aikaa niin koira ei ehdi saada vauhtia syöksähtäessään. (Tämän olenkin muuten huomannut eritoten Rokan Usva-veljeä talutellessani. Sillä on välistä tapana ottaa oikein vauhtia ja ponkaista menemään.)

Koiranäyttelyiden maailmahan ei ole minulle mitenkään erityisen tuttu. Kävin kerran Rokan kanssa Match Showssa, missä lähinnä katsottiin sitä, miten hyvin koira on namikoulutettu esiintymään kehässä. Nyt tuli saatua tähänkin uutta näkökulmaa, kun pääsi lähietäisyydeltä seuraamaan, mitä koiran kanssa kehässä tehdään. Harjoituksen määrän ja positiivisen kouluttamisen merkitys näkyi selvästi. Koirat, joita esittäjä kannusti, kehui ja tarjosi herkkuja, tuntuivat viihtyvän kehässä parhaiten. Toki myös kokemus vaikutti, vanhat konkarit esiintyivät tottuneemmin kuin nuoremmat, joille kaikki oli vielä vähän uutta.

kaukkarit4.jpgMitään kaameaa rähinää tai muuta erikoisempaa episodia ei kehässä tullut. Yhdessä vaiheessa pari narttua hieman örähteli toisilleen, mutta noin yleensä ottaen isot haastavarotuiset hauvelit kulkivat aika rennosti ja hallinnassa. Toki kuuma sääkin varmasti vaikutti koiriin, kukapa sitä helteellä paksu turkki päällä jaksaisikaan hirveästi riehua?

Näki kyllä, että porukka oli pääosin panostanut siihen, että koirat pärjäävät tämäntyyppisissä tilanteissa. Olin myös yllättynyt siitä, miten moni kaukasiankoira tuntui olevan hyvin herkuilla motivoitavissa - ystäväni podhalasnkista saamieni kokemusten perusteella elin käsityksessä, etteivät laumikset juuri herkuista motivoidu. Monelle kaukkarille näyttivät kyllä namit maistuvan.

Herkuista pitäminen ja moni muu piirre kaukasialaisissa toi useampaan otteeseen mieleeni meidän tuntematontaustaisen Dingo-poikamme. Ja nyt kotona Dingoa rapsutellessa on tulleet näyttelyssä nähdyt kaukkarit mieleen. Epäilykseni, että Dingolla olisi jossain suvussaan kaukasialaista taustaa, vahvistuivat aika tavalla.

Toinen asia, mikä yllätti kaukkareita livenä ihastellessa, oli se, miten PITKÄ karvapeite näillä on. Olivat myös erittäin lutusia, mitä nyt muutamaa tuli käytyä rapsuttelemassakin, jos minulta kysytään niin kaukkari on kyllä ehdottomasti kaikessa kiehtovuudessaan maailman söpöin koirarotu, mitä löytyy. Makuasia tietysti.

kaukkarit5.jpg

Luonnollisesti paikalla olleet pennut olivat todella herttaisia. Hauskaa oli myös huomata, miten alle vuosikkaat "kaukkarivauvelit" olivat selvästi meidän Rokkaa isompia, vaikkei Roksukaan mikään maailman pienin koira ole. Näitä ihastellessa naureskeltiinkin mieheni kanssa, mitä kaikkea vähänkään pentua muistuttavaa hoivaileva haskelimme tuumaa, kun jonain päivänä tällainen jättiläisvaavi tepsuttaa kotiimme.

Dingo on toinen hiukka arvoitus, tulemmeko tekemään tätä hankintaa Dingon aikana. Olemme aikalailla kallistumassa siihen, että pentu olisi uros. Pennut Dingo toki hyväksyy ja pojalla on ikää sen verran, ettei siinä välttämättä tulisi mitään suurempia tappeluita pennun varttuessa samassa talossa. Mikäli koira kuitenkin Dingon eläessä tulee, täytyy varmistaa, että koirat saa tarvittaessa pidettyä kotona erillään.

Rokka on kuitenkin se, joka tulee useamman vuoden kaukkarimme kanssa elelemään ja toinen narttu saattaisi yhtä lailla aiheuttaa haasteita keskinäisessä toimeentulemisessa. Rokka on periaatteessa kiltti ja sosiaalinen, mutta osaa se välillä olla aika bitch muita koiria kohtaan. Uroksen ja nartun kesken ei tule kiistoja niin herkästi. Ei sillä, etteivätkö Rokka ja Dingokin olisi kerran pari pistäneet rähinäksi, mutta kahden nartun väliset tappelut ovat kyllä vakavuudeltaan ihan toista luokkaa. Toki pitää lähteä siitä, että oman perheen koirat tulevat toimeen keskenään ja tarvetta rähisemiseen ei tule.

kaukkarit2.jpg

Vielä aivan tämän hetken juttu ei hankinta ole muutenkaan, koska rivitalossakin on noita naapureita ja vilskettä, mikä voisi voimakkaan vartiointivietin omaavalle koiralle olla pidemmän päälle turhan stressaavaa. Toki tässäkin on yksilöllisiä eroja kaukasialaisissakin. Muistelen yhä Tampereen koirapuistossa näkemääni isoa komeaa kaukkaria, joka kuulemma asui emäntänsä kanssa kaupungissa ilman sen suurempia ongelmia.

Jätettyämme kaukkareiden kehän taaksemme kuljimme muun koiranäyttelyn läpi. Istuttuani koko päivän katselemassa upeita jättikoiria lähietäisyydeltä näyttivät kaikki muut hauvelit perin pikkuisilta. Teimme myös mieheni kanssa kumpikin havainnon, että muissa näkemissämme roduissa tuntui olevan todella vähän ulkonäöllistä ja rakenteellista vaihtelua kaukasialaisiin verrattuna. Toki vaikutelma voisi olla erilainen, jos viettäisi pidemmän tovin jonkin toisenkin rodun kehän laidalla eri koiria katsellen ja valokuvaten.

Jäi joka tapauksessa sellainen vaikutelma, että olemme päätymässä meille sopivaan rotuun. Kunhan nyt vielä aikanaan sopivan vastuullisen kasvattajan ja sopivasta terveestä yhdistelmästä olevan pennun löytää. Ja kyllä meidän kotimme ovet ovat tulevaisuudessa auki rescueillekin tai monirotuisille ylipäätään. Enhän minä noin muuten pahemmin rotukoirista haaveile, mutta alkukantaisessa ja luonteikkaassa kaukasialaisessa on sitä jotain.

perjantai, 21. huhtikuu 2017

Kevättä rinnassa!

Aletaan olla selkeästi kevään puolella. Kävimme Dingon ja Rokan kanssa tänään hiukan ulkoiluttamassa järjestelmäkameraa. Ohessa vähän kuvasta siitä, miten meillä tuommoinen perusmetsälenkki tuohon nykyiseltä takapihalta aukeavaan ihanaan kallioiseen mestään sujuu. :)

DSC_0052.jpg

Flexitkö huonoja? Höpö höpö, jos niitä osaa käyttää. Painella lukkoon, kelailla koira lähemmäs, jne. (Ja tällainen vanha mestari nyt vaikka taluttaa kaksi koiraa yhdellä kädellä ja käyttää toisella kädellä järjestelmäkameraa, höh höh höö.. XD)

 

Lueskelin tässä hiljattain hämilläni Vauva.fistä keskusteluketjua, jossa puhuttiin eläinsuojeluyhdistysten hulluimmista luovutussäännöistä. En tiedä, onko totta, mutta jossain yhdistyksessä eläimen saamisen ehtona kuulemma oli flexin käyttökielto. Onneksi ei Rekuilla. En tiedä, millä helkutilla Dingo saisi tuonkaan vertaa liikuntaa, kun ei sitä voi vapaanakaan pitää ja koirapuistoilukerratkin urosagren koiran kanssa jäävät aika harvalukuisiksi.

 

DSC_0053.jpg

Poikaset vipeltävät eteenpäin tutulla polulla.

Dingo on jatkanut laihtumistaan, joten päätin hankkia energiapitoisempaa koiranruokaa, jos auttaisi. Pitkällisen tutkinnan päätteeksi päädyin Valio Extra Energyyn, jonka pakkausselosteesta en mitään erityisen hämärää löytänyt. (Minulla kävi myös hyvä säkä ja sain ostettua 2 pussia 50% alennuksella.) Dingo meni vaan ahmimaan tuota kerralla liikaa (hotkaisi Rokankin annoksen, kun haskeli nirsoili, eikä syönyt sitä) ja on nyt ollut sen johdosta vatsa löysällä. Täytyy toivoa, että ruoka kuitenkin sopii Dingolle alkutotuttelun jälkeen, koska ostin sitä 30 kg ja käytin siihen viimeiset rahani tälle kuulle..

 

DSC_0054.jpg

Yhdessä mennään nuuskimaan sama jännä paikka.. Yleensä Rokka huomaa hajut ensin, kun sillä on nuorempana terävämmät aistit. Dingo sitten löytää tuoksujen äärelle seuraamalla Rokkaa, joka näyttäisi etsivän sille jopa narttujen pissat merkattavaksi! :o

Katselin Netflixistä Pet Fooled -dokumentin, joka kertoo lemmikinruokateollisuuden epäkohdista. Sisältö oli minulle aikalailla ennestään tuttua - osa tässä blogissa taannoin käsiteltyjäkin, mm. artikkeli Tietämättään kannibaaleja! (2012) liittyi dokumentissakin ilmi tulleeseen asiaan, että Yhdysvalloissa eläinrehuun jauhettavaan eläinproteiinin raaka-aineena toimivat välistä myös lopetettujen kissojen ja koirien ruhot. (Kyseinen asia ällöttää minua edelleen, ihmettelen, että se mainittiin dokumentissa vain sivulauseella.) Ja kaikkea muuta shaibaa, josta osa ei ole todellakaan lemmikille hyväksi.

Älkää siis uskoko ruokapakkausten mainoslauseita, vaan lukekaa pakkausselosteet ja varmistukaa, että suurin osa tuotteesta on lihaa (eli se on mainittu ensimmäisenä), eikä raaka-aineiden joukossa ole mitään, mitä ette kissallenne tai koirallenne syöttäisi.

Tuon katsomista seuraavana päivänä oli mielenkiintoista hurauttaa Vantaan Puuiloon ostamaan koirannappuloita ja syynäilin säkkejä (mm. Jahti & Vahti, HauHau) aika pitkään, ennen kuin päädyin Valioon raaka-aineluettelon perusteella. 

 

DSC_0064.jpg

Ikääntymisen merkit näkyvät Dingossa jo melko selkeästi, mutta pirteästi poika silti reippailee metsässä eteenpäin.

Olen tässä huolestuneena ja aika haikeana seuraillut Diksun pappaantumista. Välillä löydän itseni arvuuttelemasta, onko jo pian edessä se hetki, kun joutuu päättämään viimeisen palveluksen tekemisestä rakkaalle pojalle. Enimmäkseen Dingo kyllä on niin reipas ja touhukas, että uskoisin useamman vuoden olevan vielä edessä. Ikäähän Dingolla on jo aivan varmasti yli 10 vuotta. Poika tuli minulle 2009 täysikasvuisena, tarkasta iästä ei ole tietoa.

Edellinen koiramme - harmaa norjanhirvikoira - eli 14,5-vuotiaaksi ja välistä vertailen edesmenneen norskiherran viimeisten vuosien kuntoa Dingoon. Olihan tuokin pirteä ja hyväkuntoinen pitkän aikaa, kunnes yhdessä vuodessa kunto laski jyrkästi (tähän vaikutti paljon rankka kapitartunta ja sen pidempään kestäneet hoidot).

Laihtumisen lisäksi Dingon takapää on heikentynyt ja se ei jaksa enää esimerkiksi hypätä autoon, vaan täytyy nostaa sinne. Ajoittain vaikuttaa myös, että takapäässä voi olla kipuja. Muutama päivä sitten Dingo kaatui ollessamme lenkillä ja pötkötti siinä tovin ennen kuin nousi ylös. Tämän jälkeen on ollut pirteä ja hyvävointinen, ennen kuin nappulat vetivät masun löysälle. Tuo kaatuminen säikäytti pahasti, mietin jo, että tässäkö tämä oli. Jotenkin tämä elämä vanhenevan koiran kanssa on aina vähän tämmöistä jännittämistä. Tiettykin sitä toivoo, että saisi lähteä rauhallisesti kotona nukkuessaan, kun aika koittaa.

No, onneksi se aika ei vielä ole.

 

DSC_0068.jpg

Hauvelit pysähtyivät tähystämään kalliolta.

Yllättäen sain Dingosta tänään aika hauskoja kuvia useamman. Normaalistihan Dingo ei jotenkin näytä parhaita puoliaan (vaan yleensä lähinnä takapuoltaan) kameralle ja näyttää kasvokuvissakin lähinnä äkäiseltä. Tänään tuli jotenkin tosi symppiksiä kuvia Dingosta ja Rokka puolestaan derppasi ja viuhtoi menemään.

 

DSC_0075.jpg

Haskeli haaveilee.

Rokastakin tuli tällainen hassu otos napsaistua. Tytöllähän on nyt taasen pesimäkausi päällä. Sohvalla nukutaan kerällä ja adoptoidaan vauvoiksi milloin mitäkin. Rokan lapset ovat tällä kertaa olleet mitä erikoisimpia, mm. tyhjiä maitopurkkeja, grillattu folioon kääritty maissi ja kesäkurpitsa, tyhjiä limupulloja... Ja lenkillä tuo tutkii jokaisen kivenkolon vähän sen oloisena kuin suunnittelisi muuttavansa sinne.

 

DSC_0081.jpg

"Mamma, tuuksie?"

Schrödinger voi hyvin myöskin, sai juuri viikonloppuherkkuna sydäntä - veteli melkein kokonaan possun sydämen paloina naamaansa ihan yksin, koirille jäi vain yhdet siivut. Poika alkanut oppia aika hyvin, ettei pöydille ole sen enempää asiaa kuin koirillakaan. Jostain syystä pitää silti sinne tuolille saakka sniikata pyyhkimään häntää/pyllyä vahtimatta jääneeseen ruokalautaseen.. D: Aah, kissat!

Tässä odottelen vielä lämpimämpiä kelejä, ennen kuin kokeilen viedä Sördistä ulos valjaissa. :D

 

DSC_0085.jpg

Yksi parhaita otoksia, mitä olen Dingosta saanut... Ai että on miehekkäät nuo Diksun pinkit valjaat! <3

Ostin itse asiassa Dingolle juuri uudetkin valjaat - mustat - kun sattuivat olemaan tarjouksessa, mutten ole vielä ehtinyt virittää käyttöön. Nuo pinkithän tuli hankittua, kun ei muun värisiä Diksun kokoa löytynyt.. Ja nyt saan vastailla kysymyksiin, onko Dingo tyttö.. XD

 

DSC_0086.jpg

"Pöh, mitä vikaa mun valjaissa muka on?!"

sunnuntai, 16. huhtikuu 2017

Kiireinen kevät!

Ei herranjestas! Tajusin juuri, että huhtikuu on jo puolessa välissä, enkä ole päivittänyt Poikasten Pulkkaa tammikuun jälkeen!

Minulla on kuitenkin hyvä syy hiljaisuudelle: olin kunnallisvaaliehdokkaana Vantaalla, teemanani mm. eläinsuojelu.

Ohessa poliittinen blogini, jos Pulkan lukijat tahtovat käydä ihmettelemässä:

bannu.jpg

Oli aika mielenkiintoista päästä tutustumaan politiikan tekoon ehdokasnäkökulmasta. Aika vähän eläinasioista kuitenkin puhutaan politiikassa, mutta asioihin on onneksi tulossa muutosta. Hannan Hampaissa -blogin ja Facesivun puolelta voi seurailla lisää siihen liittyen. :)

Muita kuulumisia...

Dingo, Rokka ja Schrödinger voivat ihan hyvin. Rokalla on taas "pesimävaihe" eli hoitelee pehmolelua sohvalla. Viime yönä tyttö oli varastanut kaksi HauHau-makkaraa kaapista ja adoptoinut nekin pennuiksi pesäänsä. Eilen haskeli oli sitä mieltä, että folioitu grillissä käynyt maissi ja kesäkurpitsa olivat hänen lapsiaan.

valkeahaskeli.jpg

Tuommoinen pentu-aikuinen -vertailukuva tuli tehtyä Rokasta erääseen Facebook-ketjuun, jossa vertailtiin huskyristeytysten värin muuttumista iän myötä.

Dingo on alkanut laihtua huolestuttavasti ja ostin sille nyt aktiivisille koirille suunnattua muonaa. Jollei se auta niin täytyy alkaa epäillä jonkinlaista imeytymisongelmaa. Koirien syömässä ruuassa ei noin muuten pitäisi olla mitään vikaa, kun Rokka voi hyvin ja paksusti.

Olen myös mukana perustamassa Vantaalla ja Keravalla toimivaa eläinsuojeluyhdistystä nimeltään KeKo.

keko.jpg

tiistai, 10. tammikuu 2017

Eläinlääkäriin!

Tämä vuosi ei alkanut Dingon osalta kovin hyvin. Ollessamme uutena vuotena ruokapöydässä Dingo alkoi holtittomasti lorottaa lattialle, vaikka oltiin juuri käyty ulkona. Vahingot olivat sattuneet myös edellisen vuorokauden aikana, joten varasin eläinlääkäristä pojalle ajan. Eturauhasvaivojahan vanhalta pojalta löytyi ja nyt ensialkuun hoidoksi otettiin kemiallinen kastraatio. Eläinlääkäri myös suositteli Dingolle hammashuoltoa, mihin saattaa palaa aika kivasti rahaa. No, aion ensikuussa käydä niissä tutkimuksissa, pitää ensin suunnitella vähän hoidon rahoittamista...

Diksu2.jpg

Noin yleensä Dingon kanssa on ne vähäiset eläinlääkärin rutiinikäynnit (rokotus, terveystarkastus) sujuneet hyvin. Tällä kertaa käynti oli kommelluksia täynnä. Ensinnäkin, munuaisvikojen tutkimiseksi minun täytyi tuoda mukanani tuore virtsanäyte. Onneksi meillä on oma aidattu piha. Ennen eläinlääkäriin lähtöä päästin koirat sinne ja Dingon mennessä tuttuun tapaansa merkkaamaan Rokan pissat sujautin leveän rasian suihkun alle. Ehdin vetäistä viime hetkellä sivuun, sillä Dingo lähti siitä niin vauhdilla, että meinasi potkaista pissakipon kädestäni. :D Laitoin kippoon kannen vain todetakseni, että siinä on muutama reikä. No, kippo muovipussiin ja sen ja Dingon kanssa bussilla kohti Korsoa. Bussissa pissat olivat jälleen vähällä lentää ympäriinsä, kun bussikuskin oli pakko lähteä ajamaan kaivaessani rahoja bussilippuun koiran flexi toisessa ja pissanäyte toisessa kädessäni. Pitänee laittaa HSL:lle palautetta, että löysentäisivät aikatauluja sen verran, että asiakkaat ehtivät ostaa lipun ja mennä istumaan ennen liikkeelle lähtöä. Esimerkiksi jollekin vaikeasti liikkuvalle vanhukselle tuo alkaa olla aika vaarallista kyytiä.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ja Dingo käyttäytyi odotushuoneessa varsin mallikelpoisesti - etenkin huomattuaan, että siellä on pipareita, Dingon suurta herkkua. Odottelimme aika pitkän aikaa tultuamme aikalailla etuajassa ja ennen pitkään päätin mutustella yhden piparin ja annoin siitä pienen palan Dingolle - vain todetakseni, että siinä meni 12 tunnin paasto ennen verikoetta hukkaan. Arvelimme kuitenkin eläinlääkärin kanssa, ettei pieni piparinmuren mitenkään kauhean oleellisesti vaikuttaisi tuonkokoisella koiralla. Verinäytteen ottaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska Dingo hätääntyi toimenpiteen aikana ja alkoi rimpuilla. Täytyy sanoa, etten itse ollut varautunut siihen, että verinäyte otetaan etutassusta, jolloin koiran aloillaan pitäminen oli aika haastavaa. Eturauhanen pojalta saatiin kuitenkin tutkittua virtsanäytteen lisäksi ja sen perusteella tuo sai hormonipistoksen helpottamaan vaivoja. Eläinlääkäri myös painotti, että Dingon olisi tärkeää päästä hyvään hammashoitoon. Dingo oli myös laihtunut aika tavalla - aiemmasta pulskasta 32 kg:sta 27 kiloon, minkä eläinlääkäri totesi olevan aikalailla alarajalla, että kilo tai pari lisää voisi olla hyvä.

Käynnin lopuksi varasin eläimille rokotusajan viikon päähän - täksi päiväksi.

hassudiksu.jpg

Tänään sitten kävimme uusimassa Dingon ja Rokan perusrokotteet, sekä rabiesrokotuksen. Myös Schrödinger pääsi ensimmäistä kertaa elämässään eläinlääkäriin - käynnille meno oli päässyt venähtämään luvattoman paljon. Kaikki sujui hyvin - kiitos kavereideni, jotka tulivat auttamaan ja odottivat aina kahden muun poikasen kanssa odotustilassa ollessani rokotusvuorossa olevan kanssa hoitohuoneessa.

Rokkaa ja Schrödingeriä oli vähän hankala punnita. Rokka vipelsi vaa'alla tohkeissaan malttamatta pysyä paikallaan - 20 kg saatiin neidin painoksi. Schrödinger puolestaan ei pitänyt kissavaa'an oudosta pinnasta yhtään ja pyrki ryömimään siitä pois. Hällä oli painoa reilut 3 kg.

RoksuScrodde.jpg

Kaikenkaikkiaan olen positiivisesti yllättynyt, miten hyvin käynti sujui Sördiksen osalta. Poika sai tänään ensi kertaa jo tutunhajuisiksi käyneet valjaat päälleen reissua varten - laitoin koirat pihalle ja silittelin Sördistä sohvalla ujuttaen valjaat sille varoen. Poika vaan kehräili siinä ja sai palkaksi herkkutikkuja. Laskin koirat sisään, jonka jälkeen Schrödinger aloitti tavanomaisen rallihepulinsa, jossa tuo säntäilee vauhdilla ympäri kämppää ja ninjailee piiloihin. :D

Kuljetusboksiin meno on Scröddellä aina se tavanomainen kamppailu. Hän kun ei sinne halua mennä. Olen kuitenkin löytänyt meillä toimivan tekniikan: kiepautan Schrödingerin viltin sisään, jolloin se ei voi tarrautua tassuillaan mihinkään boksiin työnnettäessä.

Eläinlääkärissä Sördis oli kiltisti aloillaan sitten, kun punnitseminen oli saatu tehtyä. Mitä nyt pulssi hakkasi aikamoista vauhtia, kun herran sydän ja keuhkot kuunneltiin. Eli kyllä vähän jännitti. Saatiin kuitenkin ongelmitta rokotus ja mikrosiru laitettua.

Roksu2.jpg

Rokka oli kuin enkeli, energiaa oli kyllä kuin pienessä kylässä, mutta kiltisti antoi rokotukset laittaa. Myöskään Dingon käytöksessä ei tällä kertaa ollut ongelmaa - rokotuksethan ovat tuttu juttu. Päällimmäiseksi Dingollekin taisi ekasta käynnistä jäädä piparit mieleen, kun tuli toimenpidehuoneeseenkin ihan mielellään. :)

Ihan positiivinen ja hyvä fiilis jäi, voin ainakin itse lämpimin mielin suositella käyttämäämme Eläinlääkäriasema Kirsua muillekin! :)

keskiviikko, 23. marraskuu 2016

Päivitystauko

Pahoittelen, etten ole päivitellyt Poikasten Pulkkaa hetkeen. Meillä on kaikki hyvin ja eläinsuojelurintamalla tapahtuu ajoittain mielenkiintoisia asioita. Oma aikani menee tällä hetkellä aikalailla koulussa ja eläintarinapuolella - jos joku tykkää lukea kirjoituksiani, kannattaa vilkaista tällä hetkellä tiheämmin päivittyvää Hammasnurkka-blogiani!

Rokan, Dingon ja Schrödingerin arkipäivärytmi on tällä hetkellä sitä, että herään kuudelta, jaan koko porukalle HauHau-pötkön (noin kourallinen Sönkölle aamupalaksi ja loppu pötkö puoliksi Dingolle ja Rokalle), syön aamupalan ja käyn metsälenkillä Dingon ja Rokan kanssa. Seitsemän ja kahdeksan välillä lähdemme mieheni kanssa - minä kouluun ja mies töihin. Poikaset ovat yksin kotona pidempään kuin Ruotsin laki sallii, reilu 8 tuntia. Jätämme tuolit ja jotain painavaa niiden päälle keittiön roskiskaapin eteen, ettei Rokka pengo niitä. Muuten se on aika kiltisti tekemättä tuhojaan. Jätän verhot auki, koska Schrödinger ja Rokka tykkäävät katsella ulos. Schrödingerillä on myös raapimapuu ikkunan vieressä, niin se voi katsella siitä ulos.

Itse pääsen yleensä viiteen mennessä takaisin kotiin, mutta jos en, mieheni pystyy työnsä puolesta käymään päivällä kotona lenkittämässä poikaset, etteivät joudu mitään kymmentä tuntia istumaan jalat ristissä. Iltaisin olen nyt tehnyt vähän pidemmän lenkin ihan katuja pitkin, kun metsässä ei tahdo nähdä mitään.

Kotiruokia teen harvakseltaan, yleensä nuo saavat lähinnä raakaa lihaa, kalaa, sydäntä ja maksaa, sekä satunnaisesti luita ja raakoja kanansiipiä. Myös puruluita ja purutikkuja annetaan välillä. Ja pizzakannikoita. :D

Poikaset viihtyvät tällä hetkellä pihalla vähän huonosti, hyvä, kun malttavat pisut käydä tekemässä. Oma aidattu piha tuntuu muuttuneen koirille lähinnä pakkopullaksi, jossa joutuu odottelemaan kämpän imuroinnin ja lattianpesun ajan.

Schrödingeriä ollaan vähitellen totutettu syliin. Valjaita en ole vielä kokeillut laittaa tälle päälle, pitäisi varmaan. Olen vähän skarpannut Dingon ja Rokan kynsien lyhentelyssä, mikä tuossa kesällä vähän jäi. Rokalla on pesimäkausi ja se hoitaa pehmokoiravaavia sohvalla. Dingo on hieman levoton ja vinkuilee - epäilen, että joko Rokalla on pian juoksut (justiinsa olivat) tai sitten todennäköisemmin jollain naapuruston koiralla on juoksuaika. Lenkeillä Dingo ainakin jumaa nuuskimassa haisuja. Rokka yrittää tutkia kaikki kolot ja pyydystää myyriä, Dingo yrittää syödä maata ja minä koitan katsoa näiden hulivilien perään.

Hihnakäytös on taas vähän metsittynyttä, Rokka on aloittanut remmiuhoamisen, täytyy vähän panostaa sen kouluttamiseen tässä...

Tämmöistä meille kuuluu, blogi saattaa olla hiljainen ensikuun ajan. Poikasten Pulkassa palailee tauolta viimeistään vuodenvaihteen jälkeen.

Rauhaisaa Joulun odotusta! :)