Miksi "poikaset"?

Kutsun eläimiäni poikasiksi monesta eri syystä. Alkuun se oli ensiksi tulleen koirani Dingon lempinimi, Vladimirin tultua piti löytää yleisnimi ja kun nuo olivat eri lajia, tuntui poikanen perin luontevalta. Lisäksi katson olevani näille karvanaamoille enempi holhooja (joo, just sellainen pro-koiraihmisten painajainen: lässyttävä mamma ;D) kuin omistaja. Ajattelen niitä enempi karvaisina lapsina kuin esineinä - ei sillä, etteivätkö saa lajityypillistä hoitoa ja koulutusta. Rajoja ja rakkautta.

Poikanenhan myös viittaa siihen, etten pidä näitä minään pikkuihmisinä. Enkä ymmärrä, miksi minulla olisi sellaiseen tarvetta. Enhän pidä ihmisenä oikein itseänikään.

Alkujaan tuo poikanen lähti siitä, kun hoilasin Dingo-versiota Pasila-sarjan Repomiehen Tantraseksi-hoilotuksesta:

"Kun Diksu oli vasta PIEni POOOIkanen... Sen äiti sille virkkas.. Hän sanoi muista AIna LAAAPsonen: on elämässä muutakin kuin tantraseksi.. Ja niiin Diksu LAUlelee MAAILmalle..."

Katso alkuperäinen

Ja tämän kaikki halusivat tietää... ;D

 

No entäs se pulkka?

Pulkassa ei ole ääkkösiä toisin kuin pesäkolossa ja pötkylöissä, mitkä jätin pois blogin nimestä, jotta sen www-osoite toimii. Pulkka liittyy myös kivasti siihen, että nuorempi koirani Rokka on tyypiltään arktinen rekikoira. Kenties tuolle tulee ajan kanssa vähän käytännöllisempikin merkitys, kunhan saan Dingon ja Rokan kanssa vetoharrastuksen käyntiin.

Dingolla on jo kokemusta pulkanvedosta - autoni ollessa viime talvena korjattavana Dingo joutui kiskomaan pulkassa Vladimirin pissahiekat ja muut painavat ostokset kaupasta kotiin. ;D

 

Esittelyssä poikaset

Otsikkobannerissa poikaset ikäjärjestyksessä:

Poikasilla on kutsumanimen lisäksi myös muita etunimiä (ja lisäksi meikäläisen sukunimi siellä hännänhuippuna, jota nyt en ala netissä kertomaan, vaikka onkin yksi Suomen yleisimpiä) ja perinteisesti olen antanut tokan nimen Salkkareista (jota en ole ikinä seurannut, mitä nyt youtubepiloja katellut) ja kolmannen Kauniista ja Rohkeista. Nuoremmilla poikasilla on vielä neljäs etunimi.

Dingo Ismo-Ridge

Vasemmanpuoleinen kaveri, ruskeankirjava uroskoira, ikä ja rodut tuntemattomat. Virallisesti rotuepäilyinä mm. laika ja estrelanvuoristokoira, ainakin niin kauan, että Akakabuto suostuu lähettämään elatusmaksujen ensimmäisen erän...

Dingo tuli rescuena Virosta joulun ja uudenvuoden välissä vuonna 2009 ja hällä on tiettävästi takanaan varsin raju menneisyys, mistä kielivät mm. kahdesta kohtaa revennyt oikeanpuoleinen korva (tapellut ilmeisesti toisen uroskoiran kanssa, alkujaan tuo korva on ollut pysty) ja pitkä viiltoarpi kyljessä.

Rankasta taustastaan huolimatta Dingo on ihmisläheinen ja kotiutunut hyvin, oppien pikku hiljaa tavoille. Viimeiset 2 vuotta olen työstänyt Dingon koulutusta, opettanut kulkemaan hihnassa rähisemättä, totuttanut vieraisiin ja sosiaalistanut toisiin koiriin. Tullessaan Dingo oli hieman varautunut, mutta tänä päivänä aivan eri koira.

 

Vladimir Seppo-Thorne Rasputin

Keskellä kurkkiva Vladimir tuli perheeni jatkoksi syksyllä 2010 paikallisesta löytöeläinkodista, jossa olin ollut puoli vuotta vapaaehtoisena. Vladimirin emo löydettiin pienten pentujensa kanssa kadulta ja löytöeläinkodissa emo synnytti vielä toisetkin pennut. Olin alunperin aikonut ottaa keltaraitaisen naaraskissan, mutta sen löydettyä kodin aloin miettiä kodin tarjoamista yhdelle näistä pennuista, jotka olivat tuolloin n. puolivuotiaita. Aikuinen kissa olisi ollut minulle ehkä mieleisempi vaihtoehto, mutta Dingoon tottuminen oli ehtona kissan tulolle ja arvelin nuoren kissan sopeutuvan paremmin.

Oikeanlaisella koulutuksella (kyllä, kuulitte oikein: KOULUTUKSELLA! Te, joiden mielestä kissaa ei voi kouluttaa: haistakaa kukkanen! (Jonka Vladimir eilen söi.))  pojasta kasvoi ihanaluontoinen ja kiltti kisu, jonka ei tarvitse pelätä käyttävän kynsiään tai hampaitaan kehenkään. Kyse ei ole vain meikäläisen mielipiteestä, kaikki Vladimirin tuntevat ovat aivan ihastuneita hellyydenkipeään pörisevään pörröpalleroon.

Vladimir on kastroitu sisäkissa. Osaa kyllä kulkea ulkona valjaissa, mutta viihtyy sisällä ja jos saa itse päättää, pysyy siellä. "Ukin" luona käydessä seikkailee kyllä mielellään vintillä ja kellarissa, mutta ulos ei mene, vaikka ovea pitäisi auki herran nenän edessä.

 

Rokka Oona-Sheila Rammstein

Oikealla bannerissa on syksyllä 2011 laumaamme liittynyt huskysamojedimix Rokka. Elämäni ensimmäinen tyttökoira, joka sai alkunsa osana ystäväni monirotuisten rekikoirien kasvatusprojektia. Koska rotukoirat kunkin rodun sisällä alkavat olla enemmän tai vähemmän sukua keskenään (eli kahden samanrotuisen koiran pennut ovat aina jossain määrin sisäsiittoisia) olin asiaa pidemmänpäälle pohdittuani tullut siihen tulokseen, että hyvä ratkaisu tilanteesta ulospääsyyn ovat tyyppikoirat. Tyyppikoira on monirotuinen koira, jonka vanhemmat ovat samaan käyttötyyppiin tarkoitettujen rotujen edustajia harkitusta yhdistelmästä. Esim. noutajan ja paimenkoiran risteytys ei ole tyyppikoira, vaan ihan normi sekarotuinen.

Rokka on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja tasainen, mikä näkyy hyvin selkeästi, vaikka tyttö onkin vasta pieni pentu. Jääräpäisyyttäkin löytyy ja joskus tyttö unohtuu haaveilemaan omiaan - muistuttaa siis aikalailla meikäläistä, joskin taidan olla Roxaa tasapainottomampi tapaus.. XD

Aktiivinen ja vilkas, lempipuuhaa Dingon, Vladimirin, ihmisten ja erinäisten enemmän ja vähemmän turvallisten esineiden pureskelu, metsässä juoksentelu ja toisten koirien kanssa leikkiminen. Tavoitteenani on aloittaa vetoharrastus Rokan kanssa sen kasvaessa.

 

Poikasten perhe

Poikasten perheeseen kuuluu liuta ihmisiä, sekä eräs kissa. Tällainen leikkimielinen suvun määrittely on tavallaan eräänlainen perheemme sisäinen vitsi, että nämä elukat olisivat meikäläisen lapsia. ;D Njoh, yhtä rakkaita ovat ja minä olen ajatusmaailmaltani sen verta poikkeava, etten pidä ainakaan koiria yhtään vähempiarvoisina kuin ihmisiä.

Itse olen siis koirilleni ja kissalleni äiti sanan koko merkityksessä. Tehtäväni on huolehtia niistä, asettaa rajat, tarjota asianmukaista ravintoa, lepoa ja huolenpitoa sen mukaan, mikä kunkin lajiin ja taipumuksiin kuuluu. Kyse ei ole siitä, että paapoisin poikaset pilalle, kyllä kunnollisen huoltajan tehtäviin kuuluu myös kuri ja järjestys. Äiti ei ole pelkästään halaileva muumimamma, vaan myös auktoriteetti, susiemo, lauman alfanaaras, jota poikasten pitää seurata ja totella, jotta ne olisivat turvassa.

Mieheni on sitten vastaavasti poikasten isi, daddy. Alfauros, jota kannattaa totella ja jolta saa toisinaan silityksiä ja aivan mahtavia herkkupaloja. Poikasten isiin viitannen blogissa puhumalla ukostani, vaikkemme varsinaisesti naimisissa olekaan. Mitä nyt tässä viitisen vuotta styylattu.

Lisäksi poikasille hyvin läheinen on "ukki" eli isäni, jonka luona sukutilalla tulee aika ajoin käytyä olemassa. Ukki on poikasille ehtymätön herkkupalojen lähde. Joskus poikaset riehaantuvat ja käyvät ukin hermoille, mutta yleensä ukkia kohdellaan kiltisti, onhan ukki mukava mies. Ukin poika ja tytär ovat sitten luonnollisesti poikasten eno ja täti, harvakseltaan tavattuja, joskin rakkaita sukulaisia.

Olen avioerolapsi, joten äitini puolelta löytyy vielä kokonainen mummola. Äitini on poikasten mummi ja hänen miehensä vaari. (Olen vihdoin alkanut muistaa itsekin, kumpaa kutsun ukiksi ja kumpaa vaariksi, hah hah..) Pikkuveljeni on poikasten eno ja äitini perheen 3-vuotias löytökissa on poikasten pelätty Elli-täti. Elli-parka ei ole mielissään ainakaan koiralajia edustavista siskonlapsistaan, Vladimiria tuo sentään sietää jotenkuten.

Lisäksi poikasilla on 2 isomummoa, joista toista minäkään en ole nähnyt ja ompa noilla mieheni puolelta setä ja täti, joita tuskin tulevat koskaan näkemään etäisen sijainnin ja vähäisen yhteydenpidon takia...

Maininnanarvoisia lienevät myös poikasten elämään satunnaisesti kuuluvat 2 serkkuani (on minulla enemmänkin serkkuja, joihin ei harmi kyllä tule hirveästi pidettyä yhteyttä..) eli "isoserkut" ja toisen koira, joka sitten on luonnollisesti näiden pikkuserkku.. Lisäksi 2 kaveriani, jotka ovat poikasten kummit.