Eräässä nettikeskustelussa muuan käyttäjä tuumasi, ettei kaikilta nyt vaan löydy halua ja resursseja tuoda rescuekoiria Suomeen, toimia niiden sijaiskotina tai lahjoittaa rahaa näiden yhdistysten toimintaan. Tuumasin tähän seuraavaa:

 
Auttaahan voi muullakin tapaa kuin tuomalla koiria Suomeen tai antamalla rahaa yhdistyksille. Esimerkiksi omille koirille turhiksi jääneitä tarvikkeita ja ruokia lahjoitetaan usein löytöeläinjärjestöjen käyttöön. Moni esimerkiksi askartelee kannatustuotteita myyntiin yhdistysten hyväksi, toiset lahjoittavat tavaroita, jotka muuten menisivät kirpparille. Jo siitäkin, että repii roskiin menossa olevia vanhoja repaleisia vaatteita tai lakanoita eläinsuojeluyhdistyksille räteiksi ja eläinten makuualustoiksi, voi auttaa aika paljon. Näillä voi auttaa sekä kotimaassa, että ulkomailla toimivia eläinsuojeluyhdistyksiä, kellä nyt on tarvetta millekin. Eikä maksa mitään. Ehkä pikkuisen aikaa.
 
Valistustyössä auttaminen on myös tärkeää, jos kohdemaissa halutaan korjata ongelmat. Voi esimerkiksi antaa omat kirjoitus- kieli- valokuvaus- tai piirtotaitonsa jonkun valistustyötä tekevän yhdistyksen käyttöön ja auttaa heitä kohdemaahan suunnatun valistusmateriaalin ideoinnissa, suunnittelussa ja tekemisessä. Tällaista työsarkaa löytyy myös kotimaasta.
 
Ja en suostu hetkeäkään uskomaan, että joku työssä käyvä suomalainen olisi niin köyhä, ettei olisi varaa lahjoittaa halutessaan vaikka 20 senttiä jonnekin hyväntekeväisyyteen joutumatta vararikkoon. Jos 100 ihmistä lahjoittaa 20 senttiä, se on jo 20 euroa. Sillä saa jossain Itä-Euroopassa aika paljon koiranruokaa. Itse asiassa Romaniassa saa steriloitua koiran 15 eurolla.
 
Myöskään ei ole pakko auttaa, mutta minua ihmetyttää, miksi sitten suunnata energiaansa myöskään auttajien mollaamiseen, jos ei itse viitsi tai ehdi tehdä mitään. En oikein muuta selitystä keksi kuin että pohjimmiltaan näillä toisten hyvien tekojen arvostelijoilla on huono omatunto siitä, etteivät itse tee mitään ja heillä on tarve selitellä, mikseivät itse toimi tämän asian suhteen. Itse kokisin järkevämmäksi käyttää senkin energian mieluummin sellaisessa asiassa auttamiseen, minkä itse kokee tärkeäksi. Varmasti meillä kaikilla on omat ensisijaisen tärkeät auttamiskohteemme. Jollakulla se voi eläinten sijaan olla vaikka vanhusten auttaminen. Sitten pitää minun filosofiani mukaan mennä auttamaan niitä vanhuksia (vaikka antaa se 20 senttiä jollekin vanhuksia auttavalle järjestölle, esim. sotaveteraanikeräykseen) sen sijaan, että menee eläinsuojelijoille kiljumaan, mikseivät he auta vanhuksia. Jälkimmäisellä tavalla toimivat ihmiset herättävät kyllä meikäläisessä suurta ihmetystä, mitä järkeä moisessa toimintatavassa edes on. Eihän sillä saa aikaan kuin lisää pahaa mieltä - sen sijaan sillä 20 sentin lahjoituksella (tai valittamiseen kuluvan energian muulla tapaa auttamiseen kanavoimalla) saa hyvän mielen itselleen. Ja jos ne 100 ihmistä antavat sen 20 senttiä vanhuksille, niin kyllä sillä 20 eurolla heitäkin jo autetaan.
 
Täydelliseksi tämä maailma ei ikinä muutu, mutta mielestäni on silti järkevää pyrkiä siihen, että mahdollisimman monella olisi kohtuullisen hyvä olla tässä maailmassa. Ja jokainen pieni auttamisteko edistää tätä johonkin suuntaan. Valittaminen ei sen sijaan edistä hyvinvointia, vaan itse asiassa haittaa sitä. Eihän esim. vanhuksille sukkia neulovalle tulisi kovin hyvä mieli, jos minä menisin aukomaan hänelle päätäni, että "mikset mieluummin auta Romanian katukoiria, kun ovat paljon pahemmassa jamassa" sen sijaan, että teen itse jotain omien resurssieni mukaista niiden minulle tärkeiden katukoirien eteen.