Koiranomistajan arkeen kuuluu paljon vastuita ja velvollisuuksia, joita koirattomalla ihmisellä ei ole. Nämä velvollisuudet tulee kyetä hoitamaan silloinkin, kun itseä ei millään huvittaisi tai jaksaisi. Jonkun on myös hoidettava koiraa silloin, kun omistaja on sairaana, matkoilla tai muutoin estynyt hoitamasta koiraa. Tätä seikkaa on hyvä miettiä tarkoin jo ennen koiran hankintaa ja kokeilla hoitaa vähintään viikon ajan jonkun toisen koiraa nähdäkseen, pystyykö itse sitoutumaan näin vaativaan eläimeen sen koko eliniäksi.

dingo2-normal.jpg

Koira voi elää tyypistä ja yksilöstä riippuen 5-20 vuotta, keskimäärin 10-15. Vastuullesi tulee noin pitkäksi aikaa elävä olento, josta olet velvollinen huolehtimaan hyvin sen koko eliniän ajan. Koira ei ole mikään eloton esine, jonka voi kevytmielisesti myydä eteenpäin, jos siihen kyllästyy. Suurin osa koirasta luopumisen syistä (allergia, muutto, työttömyys, lapsen saanti) olisi ehkäistävissä sillä, että omistaja ennen koiran hankintaa kävisi allergiatestissä, sekä miettisi läpi, miten huolehtii koirasta noiden tapausten kohdalle osuessa. Toki kaikkea ei voi aina ennakoida (esimerkiksi allergian puhkeaminen jälkikäteen tai koiranomistajan kuolema) ja sen vuoksi uutta koiraa hankkivan kannattaa miettiä, tarjoaisiko pennun sijaan kodin kodittomaksi jääneelle koiralle.

 

Koiran lenkkeilytys

Koiran tulee päästä ulos vähintään kolmesti päivässä. Kaksi kertaa ei riitä. Vuorokaudessa on 24 tuntia - mietipä, miltä tuntuisi, jos pääsisit itse vessaan vain 12 tunnin välein! Eli lenkkeilytyksillä olisi hyvä pitää väliä korkeintaan noin kahdeksan tuntia. Esimerkiksi yön yli nukuttaessa se voi helposti venyä hieman pidemmäksi, mutta tuo vähintään kolme kertaa vuorokaudessa -rytmi on hyvä jokaisen koirasta vastuussa olevan ihmisen takoa takaraivoonsa. Muuten saa syyttää vain itseään, jos koira virtsaa ja ulostaa sisälle tai sille tulee virtsatietulehduksia ja muita ongelmia.

Koiraa voi toki lenkittää useamminkin kuin kolmesti päivässä. Ja pentuja ja vanhuksia jopa täytyy, koska niiden virtsanpidätyskyky ei ole samaa luokkaa kuin aikuisella koiralla. Vastaavasti nuoret koirat ja aikuiset tarvitsevat enemmän liikuntaa kuin pikkupentu ja hyvin iäkäs koira.

Pääsääntöisesti koirien kanssa tehdään aamulenkki, iltapäivälenkki (esimerkiksi töistä tai koulusta kotiin tultaessa) ja iltalenkki ennen nukkumaanmenoa. Olisi hyvä, jos vähintään yksi, mielellään kaksi tai parhaassa tapauksessa kaikki kolme olisivat pitkiä lenkkejä, joissa koira pääsee nuuhkimaan erilaisia paikkoja, sekä saa kuunnella erilaisia ääniä ja havainnoida erilaisia ilmiöitä. Lisäksi koiran kanssa voi lenkin aikana pitää koulutustuokioita, viedä sen koirapuistoon tai turvallisessa paikassa maastoon juoksemaan vapaana.

Koiralle tulee antaa mahdollisuus virtsata ja käydä tarpeillaan rauhassa ja huolehtia, ettei päästä koiraa tekemään näitä esimerkiksi keskelle jalakäytävää. Useimmat koirat pyrkivät luonnostaan ojan puolelle ja syrjään tarpeilleen, jos siihen on mahdollisuus. Hoidetulta alueelta omistaja on velvollinen siivoamaan koiransa kakat, joten asuinalueilla lenkkeillessä kannattaa varata pieniä ja kestäviä kakkapusseja mukaan. Kaupunkialueella on yleisen viihtyvyyden kannalta tärkeää, että jokainen koiranomistaja kantaa vastuunsa lemmikkinsä jätöksistä. Toki myös kaupunkien päättäjät voivat edesauttaa tätä järjestämällä riittävän tiheään roska-astioita, joihin koirankakat ja ihmisten roskat saa heitettyä tienvarsien sijaan.

helmikuu2012_03-normal.jpg

Kasvavan pennun ja ikääntyvän vanhuksen kanssa kannattaa olla varovaisempi liikunnan kanssa. Pennun kanssa kannattaa edetä ihan pennun tahtiin - näin toimittuna ei ole ollenkaan vaarallista ulkoiluttaa pentua hihnassa, vaikka muuta joskus väitetään. Parasta liikuntaa pennulle on vapaana juokseminen turvallisessa paikassa, mutta hihnalenkkeily pennun tahtiin ei ole vaarallista pennun kehitykselle - päinvastoin, totuttaa sen alusta saakka hihnassa ulkoiluun ja tarjoaa sille mahdollisuuden saada lisäliikuntaa vapaana vipeltämisen lisäksi.

Myöskään ikääntyvää koiraa ei kannata pakottaa tai hoputtaa liikkumaan nopeammin kuin se jaksaa. Toki siinä vaiheessa, kun vanhus ei tahdo jaksaa kulkea kunnolla edes kotipihalla kannattaa keskustella oman eläinlääkärin kanssa, pitäisikö paras ystävä päästää pikku hiljaa lopulliseen lepoon.

Liikunta on eräs koiran elämän tärkeimpiä kulmakiviä. Pelkkä remmilenkkeily ei yksinään tarjoa kaikkea, mitä koira tarvitsee. Vapaana juoksentelu sopivissa paikoissa tarjoaa hyvän luoksetulon omaavalle koiralle mielekästä puuhaa ja vapauden riekkua. Sosiaalinen koira voi nauttia leikeistä koirapuistossa lajitovereiden kanssa, mutta aivan joka koira ei luonteensa puolesta sovi koirapuistokoiraksi. Koirille on olemassa myös hyviä liikuntalajeja, kuten veto ja agility. Myös ihan juoksu- tai pyörälenkit voivat olla erinomainen koiran ja omistajan yhteinen harrastus!

 

Koiran ruokinta

Koiran ruokintaa käsittelen tarkemmin sille omistetussa osiossa, mutta lyhyesti: ruoki koiraasi laadukkaasti ja eläinproteiinipainotteisesti. Kannattaa kuluttaa tovi siihen, että lukee etiketin koiranruokapurkista ja katsoo, mitä koostumus-kohdassa on mainittu ensin, koska sitä on ruuassa eniten. Jos siinä lukee vilja, pistä purkki takaisin hyllyyn, koska vilja vaan lisää koirasi ulosteen määrää ja aiheuttaa sille terveysongelmia. Ja vaikka ensin olisikin mainittu eläinperäinen tuote, katso, mitä luettelossa on seuraavaksi - luettelo erinäisiä kasvikunnan tuotteita voi yhdessä muodostaa isomman osuuden ruuan kokonaiskoostumuksesta.

Loppupeleissä pääset halvemmalla ja helpommalla, jos ostat koirallesi oikeaa lihaa, luita, sisäelimiä ja kalaa. Niitä koiran lyhyt petoeläimen ruuansulatus pystyy käsittelemään tehokkaammin (kakkaa tulee vähemmän) ja koira pysyy terveenä, kun saa tehokkaammin kaiken tarvitsemansa. Lihatuotteiden ja koiranruuan kilohinnat eivät edes paljoa poikkea toisistaan.

Mikäli haluat silti ruokkia teollisella katso, että käyttämässäsi ruuassa on suurin osa eläinperäisiä tuotteita, eikä se sisällä väriaineita, koska koira ei tee niillä yhtään mitään. Markettipuolen ruuista esim. HauHau-naksut täyttävät nämä kriteerit, tölkkiruuista esim. K-Marketeissa myytävä Yarrah. Eläinkaupoissa saat asiantuntevaa apua sopivan ruokamerkin valintaan, joskin loppupeleissä se eläinkaupankin raakapakasteosasto saattaa tulla edullisemmaksi ja koiran kannalta herkullisemmaksi ja terveellisemmäksi vaihtoehdoksi...

Koirilla on tänä päivänä paljon vääränlaisesta ruokinnasta johtuvia terveysongelmia, joten ei ole aivan sama, mitä mössöä koirasi kuppiin laitat.

hedelmamaha5-normal.jpg

 

Koiran koulutus

Koira tulee peruskouluttaa sen oman hyvinvoinnin takia riippumatta siitä, minkä tyyppinen ja kokoinen koira on kyseessä. Vaikkei pieni koira kouluttamattomana aiheuta ympäristölleen niin suurta vaaraa kuin isokokoinen, se itse kärsii stressaavaasta elämästä, jossei sille ole opetettu, miten suhtautua erilaisiin ilmiöihin. Vai onko hihnan päässä kierroksilla räksyttävä koira mielestäsi onnellinen?

Vanhanaikaisen käsityksen mukaan ihmisen tulisi olla koiralleen laumanjohtaja. Tämä perustuu kuitenkin virheelliseen tutkimukseen, jossa vankeudessa eläneet sudet olivat muodostaneet tiukan nokkimisjärjestyksen ja jonka jopa tutkimuksen tekijä itse myönsi myöhemmin vääräksi. Siitä huolimatta Cesar Millan ja useat muut tahot vannovat tänäkin päivänä laumanjohtajuuden nimiin. On toki totta, että koiraeläinten välisessä kommunikaatiossa on myös alistamista ja alistumista, mutta pitää muistaa, ettei ihminen ole koira, eikä koira ole susi. Koira ei ensinnäkään aikuistu suden tavoin itsenäiseksi yksilöksi, vaan jää (tyypistä, rodusta ja yksilöstä riippuen) enemmän tai vähemmän pennun asteelle susiin verrattuna. Näin ollen aikuinen ihminen on luonnostaan henkisesti itsenäisemmässä asemassa, eikä ihmisen tarvitse todistella koiralleen johtajuuttaan painimalla sen kanssa tai kulkemalla ovista ensin. Sama kuin todistaisit sillä tapaa kolmevuotiaalle lapselle, että sinä päätät, milloin on karkkipäivä.

syksy11_01-normal.jpg

Koira ei ymmärrä ihmisten maailmaa samalla tapaa kuin aikuinen ihminen. Sen ymmärryksen taso on verrattavissa päiväkoti-ikäiseen lapseen, joskin koira ja lapsi kokevat asiat eri tavalla, koska ovat eri lajia. Tämän kautta on kuitenkin helpompi ymmärtää, minkälaista auktoriteettia koira kaipaa ja miksi. Omistaja ymmärtää, miten tämä maailma, jossa hän ja koira elävät ja sen vuoksi hänen täytyy opastaa koiraa toimimaan niin, että arki sujuu ongelmitta. Ihan koiran omaksi parhaaksi. Siihen ei tarvita mitään pullistelevaa dominoivaa johtajaa, vaan rauhallista, itsevarmaa ja vastuullista aikuista, joka ajattelee huollettavansa parasta, muttei hemmottele tätä pilalle.

Muodosta siis hyvä suhde koiraasi ja löydä koiralle ymmärrettävät tavat osoittaa sille, milloin se toimii oikein ja milloin väärin. Pyri ensisijaisesti näyttämään oikea toimintamalli ja kehumaan siitä. Rankaisupainotteinen kouluttaminen syö pikku hiljaa koulutettavan aloitekykyä, eikä kannusta omatoimiseen ongelmaratkaisuun. Toki koiraa voi silti torua, jos se tekee väärin, sekä keskeyttää ei-toivottu toiminta (ruokapöydälle herkuttelemaan kiivenneelle koiralle voi karjaista "HYI!" ja komentaa/nostaa sen alas pöydältä, koira ei mene siitä rikki).

Palkinnot ovat eräs hyvä tapa viestiä koiralle, milloin se tekee oikein. Jos säännönmukaisesti palkkaat kehulla, namilla tai lelulla asiasta, jota toivot koiran tekevän, se alkaa tarjota tätä käytöstä oma-aloitteisesti. Vaihtelemalla palkitsemistapaa vältät tilanteen, että koira alkaa aina olettaa saavansa juuri namipalan, jos toimii toivotulla tavalla.

Monesti väitetään, että palkkio yksin tai rankaisun välttäminen olisi koiralle se suurin motivaation lähde, mutta rohkenen epäillä. Ihmispuolella psykologia on jo aikaa sitten mennyt behaviorismista eteenpäin. Mielestäni koirankoulutuksen teorioissakin on jo syytä siirtyä Pavlovin kuolaamiskokeista astetta syvemmälle ja todeta, että koira on sosiaalinen laumaeläin, jolle on palkitsevaa toimia oman perheen tavoitteiden mukaisesti. Namipala tai retuutuslelu on vain viesti oikeinmenneestä hommasta karvaiselle perheenjäsenelle samalla tapaa kuin iloinen kehu tai rapsutus korvantakaakin.

Sanojeni tueksi annan käytännön esimerkin: Dingoa ja Rokkaa ei juuri koskaan palkata namilla luoksetulosta vaan ne tulevat juostuaan vapaana pihalla kanssani sisälle silmin nähden sen vuoksi, että ne mielellään tulevat sinne yhdessä minun seurassani ja kuuntelevat iloista lörpöttelyäni niille hännät heiluen.

Toki niin monimutkaiseen asiaan kuin miten koiran mieli toimii tuskin on olemassa vain yhtä oikeaa totuutta. Etenkin, kun asiasta ei luotettavaa tieteellistä tutkimusta ole. Pääasia, että koiranomistaja tiedostaa tämän asian ja löytää itselleen ja koiralleen sopivat ja toimivat tavat, jotka tuottavat koulutuksessa tulosta ilman, että koiraa vahingoitetaan fyysisesti tai henkisesti.

 

Koiran virikkeellistäminen

Koiran elämä ei ole täyttä koiran elämää pelkästään sillä, että se viedään lenkille ja sen kippoon laitetaan sapuskaa. Varmasti omaltakin elämältäsi kaipaat muutakin sisältöä kuin syöminen, nukkuminen ja vessassa käyminen? Koira ei ole ihminen, mutta niinikää älykäs elävä olento, joka kaipaa omalle lajilleen tyypillistä tekemistä. Muutoin koira ikävystyy ja turhautuu, mikä saattaa johtaa joko koiran flegmaattisuuteen tai ongelmakäytökseen. Näin ollen koiralle tulee tarjota sille luonnollista tekemistä. Mitä - se selviää miettimällä, millainen eläin koira on: saalistaja, sosiaalinen laumaeläin, koiraeläin. Luonnonvaraisen koiraeläimen ajasta suurin osa menee ruuan etsimiseen, takaa-ajoon, tappamiseen ja syömiseen. Lisäksi laumassa elävät koiraeläimet pitävät yllä sosiaalista vuorovaikutusta keskenään.

ppppppp-normal.jpg

Saaliin etsiminen

Nenätyöskentely on koiralle tärkeää. Jo ihan perushihnalenkit tarjoavat mahdollisuuden antaa koiran nuuskia tienpientareita ja erilaisia paikkoja. Myös metsät ja pellonlaidat, joissa on hiirten ja muiden eläinten jälkiä, voivat olla koiralle mielenkiintoisia nuuskintapaikkoja.

Koiralle voi myös järjestää ohjattua nenätyöskentelyä: verijälki metsään, perheenjäsenen etsintä kotona tai ulkona, makupalojen piilotus sisätiloissa...

nappula-normal.jpg

Saaliin kiinniottaminen ja tappaminen

Moni koira nauttii jahtaamisleikeistä. Näitä on hyvä tarjota koiralle luvallisissa merkeissä, ettei koira turhautuneisuuttaan ala metsästää ihmisten nilkkoja näiden kävellessä, jahdata polkupyöriä, autoja, kissoja... Koirapuistossa koirat usein leikkivät takaa-ajoleikkejä. Lisäksi koiralle voi heittää keppiä tai palloa.

Vetoköydet ja löysät koirille tehdyt pehmolelut tarjoavat koiralle tilaisuuden purra ja ravistella, mitä se tekisi saadessaan saaliin kiinni.

Saaliin repiminen

Pureskelu on koiralle psykologisesti samalla tapaa tärkeää kuin käsillä tekeminen on ihmiselle. Tämän vuoksi koiralla pitäisi olla päivittäin tarjolla jotain, mitä se voi työstää hampaillaan. Paras vaihtoehto on aito luu, joita myydään niin markettien kuin eläinkauppojen lemmikkipakasteosastoilla, eivätkä ole kovin kalliitakaan. Myös puruluut ovat hyvä vaihtoehto.

luu_virikkeellistys-normal.jpg

Koirille on myös kehitetty erilaisia virikkeellistämispuruleluja, kuten kongi, jonka sisään piilotetaan esimerkiksi jauhelihaa ja koira saa puuhata pitkän aikaa kaivaessaan herkkua ulos. Lisävaikeutta saa pakastamalla kongin ensin. Tällainen tekeminen, jossa koira joutuu miettimään ja tekemään töitä, väsyttää sitä henkisesti ja helpottaa esimerkiksi yksin kotiin jäämistä omistajan työpäivän ajaksi.

Saaliin kätkeminen

Monella koiralla on vahva taipumus kätkeä osa ruuastaan ja tämä on eräs koiraeläimille luonnollinen käyttäytymismalli. Olet saattanut nähdä, miten koira yrittää kuonollaan töykkien kätkeä saamaansa nakinpalaa mattoon tai sohvaan. Talviaikaan koiran on helppo antaa kätkeä silloin tällöin jotain lumihankeen. Esimerkiksi kuivia puruluita koirat voivat jemmata myös sisälle asuntoon, eikä se aina ole niin vaarallistakaan, kunhan kukaan ei kompastu niihin.

Sosiaalinen vuorovaikutus

Koiralle on psykologisesti tärkeää saada kontaktia ihmisen lisäksi myös lajitovereihinsa. Vähemmän sosiaaliset koirat viestittelevät lajitovereilleen erimerkiksi merkkailemalla lenkillä ja nuuhkimalla toisten jättämät hajumerkit. Koira kuopii tassuillaan maata, jolloin sen ihohuokosista jää maahan sille ominaisia feromoneja. Koira havaitsee lajitovereiden jättämät feromonit ja tietää niiden mukaan jättäjän iän, sukupuolen ja hedelmällisyysasteen. Näin ollen kulmilla liikkuva juoksuinen narttu voi pistää uroskoiran pään pyörälle, vaikkei se koskaan koko narttua näkisikään!

lumipallot-normal.jpg

Hajujen lisäksi koirat viestivät toisilleen elekielellä. Remmilenkit ovat monesti huono paikka kahden koiran kohtaamiseen. Hihna voi haitata koiran liikkumista ja tehdä siitä jäykähköä ja uhkaavan oloista, mikä luo jännitteitä ja voi aiheuttaa rähinää toisia koiria kohdattaessa. Ja vaikka hihnassa tervehtivät koirat suhtautuisivatkin toisiinsa ystävällisesti, hihnat menevät äkkiä sotkuun koirien ryhtyessä hippasille. Niinpä hyvä tapa tarjota koiralleen lajitoverien seuraa on totuttaa se nuoresta saakka käymään koirapuistossa. Ei ole myöskään aivan huono idea harkita toista koiraa kaveriksi, kunhan miettii huolella, millainen yksilö sopii omasi kaveriksi.

 

Aktivointi

Aktivointi poikkeaa virikkeellistämisestä siinä, että se on ihmisen tarjoamaa ohjattua toimintaa. Tätä ovat yleensä erilaiset koulutustuokiot tai jonkin lajin harrastaminen koiran kanssa. Toki hyvä aktiviteetti tarjoaa koiralle samalla myös mahdollisuuden joihinkin sille luonnollisiin virikkeisiin. Aktivoinnissa koiran kuitenkin oletetaan toimivan omistajan ohjaamalla tavalla, virikkeellistämisessä koira toimii enempi omien mielihalujensa mukaan.

001-normal.jpg

Aktivointi on niinikää hyödyllistä ja tärkeää koiralle. Se parantaa koirasi turvallisuutta, jos jaksat kouluttaa sille perustottelevaisuuden sille mallille, että koira tulee vapaana ollessaan luoksesi kutsuttaessa ja kulkee hihnassa säntäilemättä sinne tänne, eikä reagoi vastaantulijoihin haukkumalla tai hyppimällä. Lisäksi aktivointi parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, kun toimitte yhdessä hyvällä mielellä.

Koiraa voi aktivoida monella tapaa: perustottelevaisuusharjoitukset, temppujen kouluttaminen, toko, agility, vesipelastus joitain esimerkkejä mainitakseni.

 

Turkinhoito

Normaaliin koiran turkinhoitoon kuuluu harjaaminen säännöllisesti ja pesu tarvittaessa. Liian tiheä peseminen voi aiheuttaa koiralle iho-ongelmia ja häiritä turkin rasvoittumista. Normaalisti koira kannattaa pestä vain, jos se on likainen.

Koiran turkin laadusta riippuu, minkälaista hoitoa se vaatii. Toisia täytyy trimmata, toisia nyppiä. Perehdy huolellisesti siihen, miten oman koirasi turkki hoidetaan oikeaoppisesti. Turkiltaan jalostetummat rodut ja niitä sisältävät monirotuiset kärsivät pahasti, jos turkinhoitoa ja trimmausta laiminlyödään pitkän aikaa. Trimmauspalveluja tarjoavilta yrityksiltä saat tarvittaessa käytännön opastusta samalla, kun viet koirasi sinne käsittelyyn.

Koira on myös hyvä totuttaa turkinhoitotoimenpiteisiin pennusta saakka. Tee operaatiosta mukava juttu, etene vähitellen (aluksi voit vain silittellä kevyesti kamman reunalla pennun turkkia tms.), ole itse rennolla ja iloisella mielellä, puhuttele koiraa kuin mitään normirapsuttelua kummoisempaa ei tilanteessa olisi. Muista kehua ja palkita, kun koira suoriutuu hoitotoimenpiteistä hyvin. Äläkä anna koiran päättää toimenpidettä siihen, että se rimpuilee vapaaksi ja karkaa. Palauta tällöin koira takaisin, jatka vielä hetken aikaa, kunnes koira on rauhallinen ja kehu sen jälkeen ja mene tekemään koiran kanssa jotain muuta. Muuten koira oppii, että pääsee eroon turkinhoito-operaatiosta riehumisella ja käytös voi pahentua ajan kanssa.

 

Kynsien leikkaus

Koiran kynnet tulee leikata säännöllisesti. Normaalisti tarvetta kynsien leikkuuseen on noin viikon tai kahden välein, toisinaan vielä harvemmin, jos kynnet kuluvat paljon koiran kulkiessa esim. asvaltoiduilla teillä paljon tai kaivellessa.

Leikattaessa kynnestä leikataan kuollut kärkiosa viistoon varpaan alapuolesta poispäin. On erittäin tärkeää varoa kynnen elävää osaa, koska sen leikkaaminen tekee koiralle kipeää ja voi aiheuttaa verenvuotoa ja pahimmillaan tulehduksen.

Kuten turkinhoitoon, myös kynsienleikkaukseen koira tulee totuttaa pienestä pitäen.

Ellei koirasi ole tottunut kynsienleikkuuseen, etene kärsivällisesti ja rauhallisesti vaihe vaiheelta:

1. Opeta koira antamaan tassua niin, että saat pidettyä tassusta kiinni kädelläsi hetken aikaa. Palkkaa tästä aina nakilla. Jatka viikko tai pari tai niin kauan kuin se sujuu hyvin.

2. Tee tassun kädessäpitotemppua niin, että pidät kynsisaksia toisessa kädessäsi. Tätä vaihetta tarvitaan, jos koiralla on entuudestaan kammo saksiin. Palkkaa siitä, että koira antaa sinun pitää tassustaan kiinni, vaikka sakset ovat kädessäsi.

3. Kun vaihe 2 sujuu ongelmitta, voit vähän koskea saksien kärjillä koiran kynsiä, mutta älä vielä yritä leikata niitä. Totuta koira ajatukseen, että sinulla on ne sakset siinä ja kosket niillä sen kynsiin. Palkkaa makkaralla ja käyttäydy itse positiivisen rauhallisesti niin koira oppii, ettei tämä tilanne sinun kanssasi ole ikävä, vaan jopa odottamisen arvoinen.

4. Kun vaihe 3 sujuu ongelmitta, voit hieman leikata kynnenpäätä yhdestä varpaasta ja heti palkita. Toistele tätä harjoitusta viikon ajan niin, ettet ikinä ota kuin ihan vähän yhdestä kynnestä. (Kynttä ja tassua voi vaihdella.) Totuta koiraa samalla myös siihen, että pidät sen takatassua kädessäsi samalla, kun sakset ovat toisessa kädessä.

5. Kun vaihetta 4 on harjoiteltu yli viikko ja koira antaa rauhallisesti nirhaista vähän kynnenpäätä, voit yrittää leikata kaikki kynnet. Palkkaa ensimmäiset kuukaudet jokaisen leikatun kynnen välillä, sitten voit siirtyä jokaisen tassun välillä palkkaamiseen ja halutessasi lopulta vaikka siihen, että palkinto tulee, kun kaikki kynnet on leikattu.

Muista pitää iloinen, positiivinen ja rauhallisen määrätietoinen asenne. Jos itse jännität kynsien leikkaamista niin takuulla jännittää koirasikin!

Yllä kuvatulla tavalla totutin Dingon kynsienleikkuuseen siitä tilanteesta, että se uhkasi purra, jos sen kynsiä yritti leikata.

 

Silmien hoito

Koirilla saattaa olla toisinaan rähmää silmissään, jolloin se tulee pyyhkiä puhtaalla, vedellä kostutetulla paperilla. Pyyhi sivulta keskelle päin, älä paina liikaa silmää. Mikäli koiran silmät rähmivät jatkuvasti, rähmä on oudon väristä, silmä vaikuttaa tulehtuneelta tai muutoin huonokuntoiselta, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Silmät voivat oireilla esimerkiksi huonon ilmanlaadun tai vääränlaisen ravinnon tai ruoka-aineallergian takia.

009-normal.jpg

 

Korvien puhdistus

Kuten ihmisillä, myös koirilla kertyy korviinsa vaikkua ja muuta möhnää. Erityisesti luppakorvaisten koirien korvat ja korvalehdet on tärkeää putsata säännöllisesti. Pystyt korvat hengittävät paremmin, mutta niitäkin olisi hyvä putsata esimerkiksi pari kertaa kuussa. Korvien puhdistamiseen on omia aineitaan, mutta periaatteessa korvan sisäpuolen saa putsattua hellävaroen kohtuullisen pehmeällä talouspaperilla, vessapaperilla tai nenäliinalla. (Älä käytä helposti repeäviä.)

Mikäli koira ravistelee päätään, kulkee pää vinossa tai pyrkii raapimaan korviaan, se on merkki ongelmista korvissa ja voi viitata esimerkiksi korvapunkkiin tai vain korvavaikun liialliseen määrään.

 

Hampaiden hoito

Koiran hampaat kannattaa tarkastaa säännöllisesti nostamalla koiran löysää ylähuulta ja tarkastella, missä kunnossa hampaat ovat. Koirille on olemassa hampaidenpesuvälineitä, mutta pääsääntöisesti paras ja luonnollisin tapa on tarjota koiralle säännöllisesti luita pureskeltavaksi. Niin oikeita kuin nahkaisiakin.

luu_hampaat-normal.jpg

Teksti: Hanna Mäkinen 2014

 

Kehittämisideoita?

Pyrin kehittämään tätä artikkelia kattavasti tietoa antavaksi. Sitä voi kommentoida täällä. :)