Näin loppuvuodesta on hyvä miettiä, miten kulunut vuosi on mennyt. Rokan tulo lienee vuoden isoin kohokohta. Sitten se hauska säätäminen, kun lähdimme mieheni kanssa Teneriffalle ja kaikille 3:lle eläimelle piti järjestää 10 päiväksi hoitopaikat. (Laskin, että halvimmassakin eläinhotellissa olisin saanut olla tyytyväinen, jos selviäisin 600:lla eurolla..)

Olen myös oppinut paljon koiran kotiruokinnasta kuluneen vuoden aikana - myös sen, että opittavaa vielä on ja täytyy tietää, mitä tekee. Rokalle tuli hetkeksi iho-oireita kasvojen seudulle, kun ravinnossa oli liian vähän B2-vitamiinia jätettyäni maksan ja munuaisen neljäksi päiväksi pois. Ellei tiedä tarkkaan, mitä tekee, on erityisesti pennulle paras syöttää hyväksi havaittua penturuokaa - Rokalla on kotiruuan lisukkeena Jahti&Vahti Junioria. Noin yleensä ottaen karsastan ajatusta, että koira joutuisi elämään pelkillä kuivanappuloilla. Yksikään kolmesta minulla olleesta koirasta ei ole koskaan suostunut syömään kuivanappuja, jos jotain kosteaa ruokaa on tarjolla. Ja varsin ankealta tuntuu ajatus elämästä pelkillä kuivakikkareilla ja vedellä. Sitä paitsi teolliset prosessit haihduttavat ravintoaineksia ja säilöminen tuo mukanaan säilöntäaineita. Jos ruokitte koirianne teollisella ruualla, kannattaa lukea pakkausselosteet huolella ja tarkistaa, ettei ruoka sisällä väriaineita tai muuta tarpeetonta schaibaa. Monet eläintenruuat on myös testattu eläinkokeilla.

Eläinkokeista tuli mieleen, että voisin käydä pikaisesti läpi eläinsuojelujuttuja, joissa olen ollut kuluneen vuoden aikana mukana. Toivoisin, että olisin ehtinyt olemaan aktiivisempi oman kuntani löytöeläinkodin toiminnassa, mutta monet muut projektit veivät mukanaan. Jotain iloisia tärppejä voin ilokseni sanoa tehneeni:

- Pentutehtailun vastaisen mielenosoituksen järjestäminen Helsingin keskustassa huhtikuussa. Sain yhteistyökumppaneiksi mukaan useita isoja järjestöjä, paikalla oli päälle 20 ihmistä..

- Eläinten Ystävä -animaation tekeminen kevään työssäoppimisjaksolla. Animaation voi nähdä SEY:n Ellukortti-sivustolla.

- Tarhamatka Viroon viemään kokoamiani ja Rekku Rescuelle lahjoitettuja tarvikkeita alkukesästä. Myös ensimmäinen ulkomaanmatkani, jonne menin ihan yksin, vieläpä autolla. Kävin Tallinnan uudella tarhalla, sekä Haapsalussa, josta adoptoin Dingon 2009. Vein kummallekin tarhalle ruokaa, sekä leluja eläinten aktivoimiseksi. Puruluita koirille. Haapsalun tarhalle ostin Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta ison määrän kissojen hiekka-astioita (joita ei ollut siellä yhtään, ja niistä maksamani eurot menivät kotimaisen eläinsuojelutyön hyväksi) ja sieltä myös lahjoitettiin ruokasäkki ja muuta siellä tarpeettomaksi käynyttä Viron tarhoille vietäväksi.

- Osallistuminen mielenosoitukseen Romanian uutta koirantappolakia vastaan kesällä Senaatintorilla.

- Löytökoiralauantai-tapahtumassa olin mukana piirtämässä kuvia paikalla olevista koirista maksuista ja lahjoitin osan tuotosta Kodittomien Koirien Ystävät ry:lle. Myös Dingo oli mukana, joskaan päivä ei sen osalta sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, kun saimme paikaksemme kuuman aurinkoisen nurkan ja minun piti rakentaa sille kaamean näköinen telttaviritelmä autossa olleesta sadeviitasta ja peitosta, että se sai olla varjossa. Minä muutes keksin nimen tapahtumalle, kun osallistuin sen suunnitteluun Facebookin kautta. x)

- Varojen keruu Romanian kulkukoirien hyväksi. Pidin Tracon-tapahtumassa Tampereella Hopeanuoli-aiheiset arpajaiset, jonne moni Hopeanuoli-fani ihanasti lahjoitti arpajaispalkintoja, sekä osallistui ostamalla arpoja. Arpajaisten tuotto, 600 euroa ja 200 euroa yli jääneitä varoja limusiinikeräyksestä Hopeanuolen piirtäjälle hänen suomenvierailun kunniaksi fanien tarjoamasta kyydistä, yhteensä 800 euroa meni Kodittomien Koirien Ystävät ry:lle, joka käyttää summan avustaakseen Romaniassa Save the Dogs -organisaation projektia rakentaa uusi eläinsuojelukeskus mm. kulkukoirien auttamiseksi. Summalla saadaan rakennettua 12 neliötä keskusta.

- Koirien auttamiseen kannustava animaatio Romaniaan Kodittomien Koirien Ystävät ry:n ja sen yhteistyökumppaneiden käyttöön. Yhdessä luokkakaverini kanssa nyt syksyn topissa aloittamamme projekti, johon minun pitäisi vielä animoida yksi kohtaus loppuun. Edessä on vielä projektin viimeistely, leikkaus, äänityöt jne. 

- Omista eläimistä huolehtiminen jokaisena päivänä parhaan kykyni ja taitoni mukaan.

- Eläinten hyvinvoinnin puolesta puhuminen tilanteissa, jotka ovat sitä edellyttäneet.

- Osanotto erinäisiin adresseihin, jotka liittyvät eläinten hyvinvoinnin parantamiseen.

- Pieni auttelu siellä täällä, missä on pystynyt. Esim. ilmoittauduin auttamaan Dog Force 1:htä työssä Espanjan tilanteen parantamiseksi.

Ja en tosiaan kerro näitä siksi, että haluaisin jotenkin pönkittää omaa egoani, kiillottaa julkisuuskuvaani tms., vaan kertoakseni esimerkkejä siitä, miten kuka tahansa, jopa tämmöinen köyhä opiskelija, voi pienillä teoilla auttaa valtavasti kodittomia eläimiä ja edistää eläinten hyvinvointia. On ihmisiä, jotka tekevät paljon pajon enemmän ja vaikkei oma panokseni ole kovin mittava, silläkin on ollut jo jotain positiivisia vaikutuksia asioiden paranemiseen.

Kulunut vuosi on ollut vapaaehtoistyön vuosi ja haluan kannustaa ihmisiä ainakin kokeilemaan vapaaehtoistyötä. Se ei ole pelkkää ilmaista työtä hyvän asian puolesta, vaan se antaa myös todella paljon itselle. Esim. viikonloppuvuorot omassa löytöeläinkodissa ovat mielekästä puuhaa siinä kuin vapaaehtoistyötäkin. Ja esim. opiskelija pystyy pienellä mielikuvituksen käytöllä liittämään omat opintonsa jonkin hyväntekeväisyysprojektin pariin.

Autettiimpa sitten eläimiä, ihmisiä tai luontoa, uskon vapaaehtoistyöllä olevan tervehdyttävä vaikutus koko yhteiskunnalle ja vapaaehtoishommia tekeville ihmisille itselleen. Kun on järkevää mielekästä tekemistä, siitä tulee eräänlainen harrastus. Se pitää oman mielen tasapainossa ja auttaa säilyttämään esimerkiksi omaa itsekunnioitusta ja uskoa paremmasta maailmasta. Tulee tunne, että pystyy itse aidosti vaikuttamaan siihen, miten hyvin tai huonosti asiat tässä maailmassa ovat.

Ja auttamiskohteitahan on montaa erilaista ja sen sijaan, että arvostelee muita sen perusteella, mitä he ovat päättäneet tehdä, kannattaa tarttua itse siihen toimeen, mikä omasta itsestä tuntuu tärkeimmältä. Eri kohteiden auttaminen ei ole myöskään muilta pois, vaan parhaimmillaan ne voivat tukea toinen toisiaan. Esim. löytökissasta voi olla seuraa ja tukea yksinäiselle vanhukselle tai syrjäytynyt nuori voi päästä kiinni sosiaaliseen elämään liittymällä johonkin hyvää asiaa ajavaan järjestöön.

Mahdollisuuksia on monia. Ja osallistumalla vapaaehtoistyöhön suo itselleen niitä mahdollisuuksia.

Vietämme jälleen uutta vuotta Pirkanmaalla mieheni luona hänen talossaan, tällä kertaa emme kuitenkaan vain kaikenkarvaisen perheemme kesken, vaan myös serkkuni, sekä mieheni hyvä ystävä on pyydetty luoksemme julistamaan vuodenvaihdetta. Alun perin oli suunnitteilla isommat kemut, mutta ei sitten saatu aikaiseksi kutsua niin montaa ja pari muuta kutsuttua eivät päässeet.

Rokalle uusi vuosi ilotulitusraketteineen on ensimmäinen. Me emme ammu raketteja. Olen tullut siihen tulokseen, että ei ole mitään järkeä ampua monen viikon ruokarahoja taivaalle parin hassun sekunnin ajaksi. Raketeista tulee paljon jätettä, ne ovat vaarallisia ja ennen kaikkea aiheuttavat stressiä eläimille. Ei pelkästään lemmikeille, vaan myös luonnon eläimille. Jo vuosia minua on mietityttänyt se, että kun joka vuosi moni suomalainen(kin) loukkaantuu ampuessaan raketteja, niin onko se tämän kaiken arvoista?

Joka tapauksessa pyrin siihen, ettei Rokka pääse säikkymään raketteja. Ja jos säikkyy, jätän sen huomiotta, tai totean rauhallisen asialliseen sävyyn koiralle, ettei mitään hätää ole. Pidän peukkuja, että Dingo malttaa olla yhtä rauhallisesti kuin ensimmäisenä uutena vuotenaan meillä ja näyttää hyvää esimerkkiä pennulle. Olen myös sanonut kaikille uutta vuotta kanssamme viettäville, että pennun hyysääminen palkaksi mahdollisesta ei-toivotusta reagoinnista raketteihin on ankarasti kiellettyä. Rokka on kuitenkin tasainen ja itsevarma luonne, sillä on hyvät valmiudet tottua sietämään jokavuotinen idioottipaukuttelu ilman pahaa stressiä, mistä monet koirat kärsivät.

Dingoa ei uuden vuoden pauke (ihme kyllä, noin muuten se ON paukkuarka...) sinänsä häiritse, mutta rakettien välkkyviä valoja se säikähti viime vuonna. Dingon reaktioherkkyyden viimeinen etappi onkin soittimet ja erilaiset esineet. Tuli Teneriffalla ostettua kaupustelijalta sellainen jännä sateenkaarivaloja välkyttävä sauva (kiinalaisvalmisteinen, ei varmaan mikään maailman eettisin ostos) ja Dingo hermostui sille silmänräpäyksessä, kun pistin sen pariksi sekunniksi päälle. Myös poikasten ukin torvensoittoharrastus on kaikkea muuta kuin Dingon mieleen. En ole vielä löytänyt sopivaa tapaa opettaa sitä olemaan reagoimatta sinänsä vaarattomiin, mutta Dingon mielestä hyvin epäilyttäviin kapineisiin.

Tänä aamuna syötiin muutes hätäpuuroa, kun en ollut pälli tajunnut ostaa eilen jauhelihaa, kun käytiin ostoksilla. Pitää varmaan tästä lähteä ostamaan noille maksaa ja kaikkea muuta jännää.

Minä ja Dingo ollaan vaan ainoat hereilläolijat täällä, Rokka koisasi tuossa nukkuvan serkkuni patjan kulmalla, mieheni ei ole vieläkään päässyt sängystä ylös, kun jäi eilen kukkumaan meidän muiden mennessä nukkumaan. Jopa Vladimir koisailee kerällä tuossa penkillä. Se sai tänä aamuna maustamatonta veteen sekoitettua munakokkelia aamiaiseksi, kun kissanruuatkin (perhana) jäivät isäni luo sieltä lähdettäessä.

Pitää varmaan alkaa kohta herättelemään porukkaa, mutta nappaanpa ensin toisen kupin kahvia ja lasken Rokan pihaan pissalle. Oma piha on aivan mahtava olla olemassa, kun omistaa alle 6-kuukautisen pennun, joka ei vielä pysty pidättelemään pitkiä aikoja. Se on niin kätsy vaan laskea pihaan pissalle. Sanon Rokalle "Tee pissa", kehun, kun kyykistyy pissille ja kutsun luokse. Yleensä ottaen Rokalla on nelikuiseksi minun (löysällä) mittapuullani erittäin hyvä luoksetulo. Satunnaisesti se alkaa kokeilemaan, miten käy, jos se heittää korvansa lumihangelle ja lähtee haistelemaan pihanperukoita muina naisina... Hoh hoh.. Jänskättää, mitenkä pärjään tuon varhaisteinin kanssa, kun sillä pian alkaa hormonit toden teolla jylläämään. Toivottavasti esikoistyttäreni varttuminen tytöstä naiseksi sujuu pienemmillä henkisillä kivuilla kuin omani aikanaan. :'D

Ja ihan tsoukilla tuo oli. En tietenkään kuvittele, että Rokalle tulisi joku ihmistyylinen teini-ikä. Olkaa pro-koiraihmiset ihan huoleti...! x)

Nyt Rokka parhaillaan mussuttelee jostain löytämäänsä tikkua. Tämä remonttitalo on oikea aarreaitta uteliaalle pennulle. Kovasti saa vaan vahtia, ettei minnekään jää mitään vaarallista ja toisaalta, ettei Roksu innostu taas auttamaan isiä lattiaremontissa.. Sohvassa ammottava reikäkin minun pitäisi paikata. Adoptoikaa ihmiset koiranne aikuisina, unohtakaa pentujen söpöys. Koira on aina söpö tullessaan ja aikuisena adoptoitu säilyy aina yhtä söpönä, eikä muutu vielä isommaksi korstoksi. Aikuisenkin koiran saa opetettua tavoille ja se kiintyy omistajiinsa ihan yhtälailla, ellei enemmänkin. Dingon kanssa pääsin miljoona kertaa helpommalla: ei rikki jyrsittyjä asioita, ei pissa- ja kakkarallia.

Eilen oli hilpeää, kun Rokka väänsi salaripulit eteiseen ja mieheni vahingossa astui niihin. Koko talo haisi ihan hirveältä ja siivosin hihittäen kakkaa mieheni yökkiessä vessassa pestessään kiinteää kaameanlemuista tahnaa kenkänsä pohjasta. Liekö Rokka sitten löytänyt jostain jotain sopimatonta suuhunpantavaa (ainakin se mutusteli pöydältä varastamiaan kynttilöitä toissapäivänä...) kun ei sillä kaiken järjen mukaan ole ruokakaan voinut sotkea vatsaa, kun se sisälsi sentään piimää.