Käytiin juuri kaveriporukalla Lontoossa ja eräs kaverini nauratti meitä muita puhumalla kökköä englantia, minkä inspiroimana tuo otsikko.

Dingo oli poikasten ukin, eli isäni luona syömässä makkaraa ja tsillailemassa päivät pihalla luita mutustellen. Rokka taas oli poikasten enon eli veljeni hoivissa häiriköimässä Vladimiria ja Elliä ja tsillailemassa keittiön pöydällä veljeni iPadia mutustellen.

Juuri ennen reissua oli muuttoni ja nyt olemme hauvojen kanssa kotiutuneet tänne Tampereelle. Tervetuliaisiksi olen kuullut paristakin lähistöllä liikkuvasta koiranmyrkyttäjästä. Pelottaa ajatella, miten saattaisin kilahtaa, jos tuollainen tyyppi tulisi itseäni vastaan. No - oikea toimintatapa on tietysti näytteet talteen ja toimittaminen poliisin tutkittaviksi + mahdollisimman tarkka kuvaus tekijästä, ehkä tämän varjostaminen, että minne menee. Facebookiin on mielestäni tyhmää ilmoitella, jossei tee poliisille ilmoitusta. Sillä pelaa ainoastaan myrkyttäjän pussiin - hänhän tahtoo, että koiranomistajat ovat peloissaan.

No, ainahan voi tyydyttää koston tarvettaan unohtamalla kakkapussin kotiin. Tosin siitä kärsivät myös viattomat sivulliset, myös toiset koiranomistajat. Itse en juuri astu koirankakkaan, koska katson, mihin astun, mutta toisinaan on käynyt niin, että Dingo tai Rokka astuu toisen koiran kakkaan - paljon ällöttävämpää, minä sentään jätän kenkäni eteiseen, mutta nuo saattaa samoilla tassuilla tulla jopa sänkyyn saakka! Ja tassujen pesemisessä on isompi homma. No, ehkä tekijän saattaminen viranomaisten käsiin lienee kuitenkin fiksumpi toimintamuoto.

Täytyy kyllä sanoa, että pelkkä ajatus koirille myrkky-, naula- tms. syöttejä kylvävistä saa minut tuntemaan syvää alkukantaista vihaa - ihan kuin joku yrittäisi myrkyttää lapsia tai kulkisi pahoinpitelemässä vanhuksia. Samalla tavalla puolustuskyvyttömiä ja toisten rakkaita perheenjäseniä, tuntevia olentoja koiratkin ovat! Myrkkysyöttien kylväminen on yksinkertaisesti sairasta ja väärin.

- - -

Noin muuten paluu sivistyksen pariin on sujunut Dingon ja Rokan osalta hyvin. Rokka on ollut nyt uudessa kämpässä pari kertaa yksin muutaman tunnin ajan tekemättä mitään tuhoja ja toisten koirien ohittamiset sujuivat tänään lenkillä hienosti molempien osalta.

Koirat saivat myös olohuone-makuuhuoneeseen oman luksuspedin (se toimii lähinnä Rokan pesänä), kun en saanut komerottomassa yksiössä mitenkään järkevästi vieraspatjoja sijoitettua, joten vuorasin ne viltillä ja laitoin lattialle huoneen nurkkaan.

Vuokraamani kämppä on omakotitalon alakerta - ei seinänaapureita, ihanaa! Vuokraisäntäni asustelee yläkerrassa ja tutustui kumpaiseenkin koiraan. Onnekseni mukava ja rennonoloinen tyyppi. Ei tarvinne pelätä poikasten uutta putkareissua, kun ainoalla saman talon asukilla on minun puhelinnumeroni, jonne voi ilmoittaa, jos koirani sattuisivat pitämään ääntä poissa ollessani. (Viimeksi äänen pitäjä oli hyvin todennäköisesti aiemminkin päivällä eroahdistusölinää naapurustossa pitänyt koira.)

Dingo on aina osannut olla yksin ja Rokka on ilmaissut mieltään lähinnä syömällä tavaroitani.. Sen aikuistuessa se tuntuisi alkaneen paremmin oppia yksinoloa, liekö enempi murkkuiän juttu ollut. Toki veljen iPadin kohtalo oli valitettava ja olen henkisesti varautunut siihen, että Rokka saattaa edelleen askarrella tavaroideni parissa. Sen vuoksi tyttö tulee jäämään työpäivieni ajaksi keittiöön, josta on käännetty edellisen asukkaan toimesta kahva alas (hänelläkin näkyy olleen koira yksinolo-ongelmien kera päätellen siitä, mihin kuntoon koira raapi ovenkahvan) ja jätän sinne Rokan ulottuville ainoastaan juttuja, joiden mahdollinen tuhoutuminen ei ole liian iso haitta.

Lisäksi panostan Rokan treenaamiseen yksinolemisen kanssa uudessa kämpässä + teen aina reippaan pitkän lenkin ennen tytön yksin jättämistä. Panostan muutenkin koirien aktivointiin, Tampereella siihen lienee paljon mahdollisuuksia.

- - -

Blogin kommenteissa kyseltiin syytä muuttooni ja olen aika tiukkaa linjausta pitänyt, etten lemmikkiblogiin omia yksityiselämäni asioita hölise, mutta mainittakoon nyt, että johtui parisuhteen päättymisestä. Omakotitalon asumiskulut olisivat olleet vuokran päälle yksin makseltaviksi ihan liikaa (sähkölasku 2kk ajalta aina n. 500e + vuokra 600e/kk + vesi- ja jätemaksut) ja Vaasasta on vaikeaa löytää mieleisiä töitä, jossei osaa ruotsia. Tampereelle en joutunut laittamaan kuin yhden työhakemuksen ja viiden minuutin sisään tuli jo kutsua työhaastatteluun. Aloitan maanantaina. Päivät eivät luullakseni tässä hommassa (F2F) ole mitään 8h mittaisia, joten Rokka ja Dingo eivät joudu olemaan pitkiä aikoja yksin. Aion myös kysäistä, haittaako, jos Rokka joinain päivinä on mukanani töissä, kun kuitenkin on ulkohommaa ja ihmiset saattavat tulla herkemmin juttelemaan, jos on koiran kanssa liikenteessä. :D

Asuntoa olen muuten sisustamassa mm. eläinaiheisesti. Tällä hetkellä on kuvia suosikkilajeistani, susista, valkohaista ja sapelihammastiikereistä. Lisäksi aion sijoittaa asuntoon mm. Lontoosta hommaamiani suosikkianimaatiohahmojeni figuureita ja pehmoja sisustuselementteinä. (Pitää tosin laittaa ne paikkoihin, mistä eivät joudu Rokan suuhun..) SeaLifesta mukaan tarttui haipehmo, sitten on Ice Agen Diegoa ja Buckia, Muumeja, Monsterit Oy:n Räähkää, sekä kaikennäköistä Hopeanuoli-sarjaan liittyvää.. (Olimme varmaan Lontoosta tullessa kavereideni kanssa aika hilpeä näky lentokentän läpivalaisulaitteissa, kun 5 päälle 20v immeistä palaa Briteistä Suomeen laukut täynnä pehmoleluja.. :'D) Keittiössä yritän saada ennen kaikkea Muumi-teeman näkyviin, löytyi vanhat muumiverhoni äidin luota. Näitä tulee ehkä näkymään sitten tulevaisuudessa blogini valokuvissa. :-)

Olen hommaamassa jonkun sortin järjestelmäkameraa eli blogiin saadaan kyllä kuvia tulevaisuudessakin! Aiempi kuvapaljous oli exän Nikonilla ja samanmerkkistä kameraa metsästän nyt itsellenikin, kun siihen kerkesi tottua.. Vähän kyseltyäni näistä asioista Facessa ensin valokuvausryhmässä ja sitten eräässä koiraryhmässä huomasin aika huikean eron keskustelun asiallisuudessa. Eläimiä valokuvaavassa porukassa tuntuu olevan jotenkin ylifanaattista sakkia, jonka on pakko heti haastaa riitaa ja vinoilla, jos joku käyttää heidän mielestään vääränmerkkistä kameraa tai ei muuten vaan tiedä kaikkea mahdollista. Tai sitten tulkitsen ihmisiä väärin. Valokuvausryhmässä sai paljon asiallisempaa kommenttia, joskin itse aiheesta lueskelemalla tuntui lopulta pääsevän parhaaseen lopputulokseen siitä, mikä omaan tarpeeseen ja budjettiin parhaiten sopii. Tällä hetkellä kiikarissa olisi D3100, jolla pitäisi kuvalaadun olla kohdallaan ja lisäksi myös videokuvausmahdollisuus löytyy. Tuntuisi tyhmältä pistää yli 100 euroa kameraan, jolla ei saisi videokuvaa ollenkaan, kun sitä saa 20 euron digipokkareillakin, mitä minulla on tähän saakka ollut.. 

- - -

Lopuksi pakko vielä todeta, että kova ikävä on edelleen meillä kasvaneita Chirin- ja Gabu-kissanpentuja, sekä niiden Zira-emoa. Pikkuiset ovat pian luovutusiässä ja toivon todella, että ihmiset, jotka ne ottavat, todella pitävät niistä hyvää huolta koko niiden elämän ajan, eivätkä päästä niitä irrallaan ulos kuljeksimaan.