Ihan ensiksi haluan kiittää ihmisiä, jotka ovat kommentoineet blogiini! Mukava tietää, että tätä luetaan ja herättää kiinnostusta ja ajatuksia - seinille tuntuisi aika turhalta puhella. Kiva saada tänne vähän eloa. Muistattehan pitää kiinni asiallisuudesta, kriittisetkin kommentit kyllä tulevat julkaissuiksi, jos eivät sisällä ilkeilyä tai muuta asiatonta! ;)

Mutta takaisin aiheeseen, poikasiin. AgriMarketissa oli tarjouksessa koirien älypelejä, jossa pitää siirrellä palikoita nameja saadakseen. Eilen otin pienen leikkituokion Dingon ja Rokan kanssa, molemmat oppivat hyvin nopeasti pelaamaan vuorotellen pelilaudalla. Haasteeksi osoittautui lähinnä, että molemmat olivat pelistä innoissaan. Selvittiin sillä, että teetin toiselle koiralle temppuja sillä välin, kun toinen ratkaisi pelilautaa ja sitten vaihdettiin. Koirille tämä passasi, kun osasi tehdä tämän tarpeeksi johdonmukaisesti - ja pääasia kummallekin näytti olevan, että sai sitä makkaraa jollain konstilla! >D

Dingo tosin yritti ratkaista pelin välillä yrittämällä purra palikoita rikki. Toimi ihan loogisesti, koska tähän saakka noiden älypelit ovat olleet erilaisia pahvipakkauksia, jotka hauvat ovat taiteilleet auki repimällä. (Kätevä tapa muuten saada isostakin pakkauksesta takansytytykseen sopivia suikaleita.) Rokka taas kanniskeli laudan nappuloita pitkin huonetta. XD Lisäksi lauta oli jo ensimmäisen kierroksen jälkeen ällöttävän kuolainen. :'D

Kovista pakkasista ei ole enää tietoakaan, täälläpäin oli tänään -3:sta -1,5:een, joten koirat olivat muutaman tunnin pihalla narussa omissa puuhissaan. Matkalla juoksunaruille Rokka löysi hangesta ilmeisesti eilen Dingolla olleen luun ja rupesi mutustelemaan sitä Dingon ylettyvillä, joten Dingo otti luun takaisin. Rokka yritti muka vähän näykkäistä (napsautti ilmassa hampaitaan), mutta luovutti sitten nostamatta sen isompaa rähinää.

Näillä kahdella pelaa sopu hyvin tuollaisissakin tilanteissa ja mitään rähinää harvemmin syntyy. Joskus Dingo saattaa rähähtää Rokalle jotain lelua tai puruluuta sisällä vahtiessaan, mutta se on aina lyhyt varoitus, joskin turhan ylimitoitettu sellainen. Taas tuli todistettua, miten paljon Dingollakin on pinnaa Rokan suhteen, kun neiti juoksujen päätyttyä ja Dingo tultua kotiin päätti yksi ilta alkaa nylkyttämään poikaparkaa. Aika kauan Dingo vaan vältteli, kunnes ärähti Roksulle. Olen alusta saakka pitänyt sen linjan, että koirat saavat selvittää välinsä keskenään, jos ei mene liian rajuksi ja näkyy toimivan ihan hyvin: kumpikin ilmoittaa "suullisesti", jos toinen käy hermoille ja toinen uskoo sen ja lopettaa. Rokkakin osaa suojella nykyään syömisiään ja Dingo kunnioittaa sitä, eikä esimerkiksi änkeä Rokan kupille Rokan syödessä.

Tehty pari lenkkiä metsässä ja käydään illalla vielä kerran. Nyt on mukavaa liikkua pimeällä, kun metsässä näkeekin jotain. Ja jotenkin liikkuminen luonnon keskellä pörheäturkkisten hauvojen kanssa tuo ihan omanlaisensa fiiliksen. Omien koiriensa kanssa talvisessa luonnossa liikkuneet tietänevät, mistä puhun. Täytyy kyllä sanoa, etten yhtään kaipaa kaupunkiin pujottelemaan kerrostalojen ja omakotitalojen lomassa ja väistelemään muita koirakoita. Mahtavaa, että on mahdollisuus liikuksia tällä tapaa omissa oloissaan.

Eilen tuli todettua, ettei ne ohitustaidotkaan ole kaksikolta ihan hukassa. Naapurit tulivat kolmen jackrusselinterrierinsä kanssa siellä metsätiellä vastaan ja tuo terhakka koirakolmikko piti tapansa mukaan haukkukonsertin. Dingo ja Rokka painelivat niistä ohi ääntäkään päästämättä. Tosin ne päättivät molemmat ryhtyä vetämään ja jouduin pariin otteeseen pysähtymään, jotta tempominen loppuisi.

Tuli todettua, että jos joutuu kahden ison ja jossain määrin huonotapaisen koiran kanssa ohittamaan liukkaalla lumikelillä paksut ulkoilukäsineet kädessä, niin flexit ovat perin pepusta. Jännitti todella, onnistuuko jompi kumpi vetämään itsensä irti, onneksi naapurit tekivät ystävällisesti tilaa väistämällä metsän puolelle. Pääasiassa olen käyttänyt normihihnoja, mutta metsätien levennyksen jälkeen ojatkin levenivät niin paljon, etteivät koirat tavallisessa remmissä yltäneet toiselle puolelle. Lähinnä käytän flexejä tuolla metsälenkillä, maantielle mentäessä olen todennut normihihnat turvallisemmiksi, kun molemmat koirat saa tarvittaessa yhteen käteen.

Vaikka koirat tuossa ohittaessamme vetivätkin, olen ollut havaitsevinani selvää parannusta, eritoten Rokan osalta (Dingolla ei minun makuuni ole häiritsevää vetämisongelmaa ja se kulkee remmi löysällä aika usein). Roksulin hihnakäytös on siis hiljalleen paranemaan päin. En kyllä ole mikään kummoinen kouluttaja, mutta jotain edistystä tuntuu sentään tapahtuneen.

Reseptinä eilen ilmestynyt Lapin banaanispesiaali maistui koirille hyvin. Rokka vähän alkuun ihmetteli, mitä kummaa kupissa on (olen viime aikoina syöttänyt sille joinain päivinä ihan vaan pelkkää lihaa ja aion jatkaa sitä linjaa, että se saa puuropitoisia ruokia vähän harvemmin kuin Dingo, jolle ne tuntuvat sopivan paremmin), mutta pisteli Rokkakin lopulta mielellään suurimman osan isoa annostaan. Jännitti vähän, kun Rokka on viime aikoina kieltäytynyt syömästä mm. tuoretta maksaa, silakoita ja munuaisia, mitä se on pennusta saakka syönyt hyvällä ruokahalulla. Myöskään piimä tai sitä sisältävät ruuat eivät enää neidille kelpaa, Diksulle sen sijaan nää happamat maistuu. Banaanipuuroa sisältävä lihaseos kuitenkin kelpasi neidille.

Päätin nyt, että alan aamu- ja iltaruokinnan sijaan ruokkimaan nämä kerran päivässä. Kokeilen jonkun aikaa, lisäisikö tämä Rokan ruokahalua. Pitäisi olla ainakin aikuisen koiran vatsalle helpompaa, monethan siirtyvät tähän jo koiran ollessa paljon nuorempi.

Tosin mietin, että hommaan kaksikolle Jahti & Vahti energia- tai extraenergiasäkin ja parhaillaan on mietinnän alla, laittaisinko naksuja tarjolle niin, että niitä voi popsia, jos liharuokinnan lisäksi on vielä nälkä. (Toiminut Dingon kanssa: tuoreen ruuan suhteen se on hirveä syöppö, mutta naksuja se syö vain pahimpaan nälkäänsä.) Tai sitten naksut voisi olla joinain päivinä (silloin, kun luita ei tarjota) se pääruoka - auringonkukkaöljyn kera, sen kanssa ja veteen liotettuina naksut jotenkuten kelpaavat noille.

Toisaalta ei huvittaisi syöttää teollista ruokaa yhtään enempää kuin on pakko ja kuivaruoka on helppo lisuke siellä kupissa, eikä pilaannu niin äkkiä ja koirat eivät syö sitä huvikseen. Johtoajatuksena tässä on, että ne itse tietävät, onko niillä nälkä ja pelkällä tuoreruokinnalla se vatsan täyttyminen on minun arviointikykyni varassa. Ja jos tuoreruuasta on kyse ja Dingolta kysytään, sillä on aina nälkä. Tänään suunnitelma koko säkin hommaamisesta lykkääntyi kuitenkin tuonnemmaksi, kun Agri-Market oli ehtinyt mennä kiinni.