Aamulla heräsin puoli seitsemältä ja vein Dingon ja Rokan metsään aamulenkille. Aamiaiseksi kaverukset saivat ulos tarjoiltuna tuoretta naudanmaksaa. Vesikuppeja hakiessa avasin paketin ja olin katsovinani sen olevan kahdessa osassa ja vein sen ulos. Yrittäessäni kipata Rokalle sen puolikasta pihalla, tajusin, ettei maksa suinkaan ole paketissa kahdessa osassa. En jaksanut mennä hakemaan veistä sisältä, niin revin maksan kahtia paljain käsin ja heitin isomman puolikkaan Dingolle ja pienemmän Rokalle.

Tänään oli mielenkiintoinen päivä koulussa.. Aamulla käsiteltiin yksimahaisten eläinten ruuansulatuselimistöjen rakennetta ja toimintaa. Oli tosi hilpeää kirjoitella maksan toiminnasta, kun käteni haisivat edelleen maksalle, vaikka olin hangannut ne saippuan kanssa moneen otteeseen... Maksalla ja munuaisilla on tällainen tapa, suosittelen kumihanskoja. :D Onneksi maksa ei haise niin pahalta kuin munuaiset (haisevat virtsalta). Odottelen myös mielenkiinnolla, koska opin olemaan ostamatta take away -kahvia näille tunneille, rakastettavaa, kun vilkas mielikuvitukseni taikoo mielikuvia ruskeasta kahvista kiertämässä sisuksissa.. xP

Kävin myös laittamassa minulle ja Dingolle hakemuksen asuntolaan navettaviikkojeni ajaksi. Rokka taas pääsee koulun koirahoitolaan, jossa hoidan itse sen päivä- ja iltalenkitykset. Tarhoissa on pihapuoli, täytyy pyytää, että Rokka saa olla mahdollisimman paljon ulkona. Tekee varmaan molemmille hyvää tottua hoitolaympäristöön, ovat onneksi nähneet aiemminkin hevosia ja nautoja (viimeksi eilen), niin niiden ei pitäisi niihin uteliasta katselua ihmeemmin reagoida... Dingolle viikon hoitolassa olo olisi ehkä turhan stressaava kokemus, mutta asuntolan kautta sekin tottuu paikkaan hissukseen. Viime viikonloppunahan Dingokin oli päivähoidossa ihan hyvällä menestyksellä, kun kummallekin järjestyi ulkotarha rauhallisesta paikasta. (Alunperin Dingo oli tarkoitus jättää päiväksi vuokramökkiimme, mutta siellä oli ihan liian kuuma niin pyysin sitten hoitolasta, jossa Rokalla oli paikka varattuna, että Dingokin pääsisi sinne.)

Iltapäivällä meillä oli koirien käsittelyä käytännössä. Ensin kävimme läpi koiran elekieltä ja miten koiraa tulisi lähestyä hoitolaolosuhteissa. Monet esiin tuodut eleet olivat minulle Dingon ja Rokan ansiosta tuttuja. Sen jälkeen käytimme pareittain koulun hoidokkeja lenkillä. Minulle ja kaverilleni osui mukava lapinkoira, joka tosin tykkäsi haukkua kävellessään. Saatiin sitä onneksi rauhoiteltua - samat "höpöhöpöt" pelasi kuin mitä heitän Dingolle, jos se joskus yrittää vouhkata.

Koirien varusteistakin oli puhetta ja en malttanut olla sanomatta omaa näkemystäni, kun luokkakaverit parjasivat flexejä. ("Vika ei ole välineessä, vaan käyttäjässä.") Itse olen käyttänyt flexiä 18 vuotta pääasiassa ongelmitta. Enempi päänvaivaa on tuottanut mm. käteenpureutuvat nahkaremmit, kun yrittää taluttaa vetävää tempoilevaa koiraa (omilleni en ole sellaisia hommannut).

Taluttamallamme koiralla oli flexi varusteena ja se olikin sitten semmoinen flexiin soveltuva koira, joka ei tempoillut tai mitään. Tietty ei flexi joka paikkaan sovi, esim. kaupungilla kulkiessa kangasremmi on minusta parempi.. Kukin tietty tyylillään ja on ihmisestä, koirasta ja ympäristöstä kiinni, mikä talutin millaiseenkin tilanteeseen sopii.

Flexikään ei ole hassumpi, jos lukee käyttöohjeet ja opettelee käyttämään sitä oikein: lukitsemaan hihnan lyhyeksi, jos kulkee jossain, missä on muuta liikennettä. Koiran rynnätessä painaa nappia vähän alas niin, että ääni varoittaa koiraa hiljentämään, ennen kuin painaa napin alas. Ohjeissa neuvotaan jopa koiran hinaaminen lähelle, jos luoksetulo ei onnistu käskyllä.