Dingo ja Rokka pääsivät vuodenvaihteessa minun ja kavereideni matkassa Kuusamoon mökkeilemään. Myös Rokan veli Usva oli mukana, mikä aiheutti vähän erikoisjärjestelyjä mökillä. Dingo kun ei toisia uroksia siedä. Mutta ihan kunnialla selvittiin viikosta.

Toisena mökilläolopäivänä vedin vuokraamani laskettelusukset jalkaan ja kävin niiden kanssa vedättämässä itseäni Dingolla ja Rokalla metsätiellä. Sujui hyvin ja oli tosi hauskaa. Normisuksilla en ole saanut näiden kanssa ikinä kokeiltua, mutta laskettelusuksilla omakin olo on varmempi, kun olen enempi niillä tottunut menoa hallitsemaan. Ne on lyhyet ja paremmin ohjailtavissa, varmaan vastaavaa voisi kotimetsätielläkin hommailla, kun saisi omat laskettelukamppeet hommattua... Vähän harjoittelin myös Usvan kanssa, jota ei kuulemma oltu vetotouhuista saatu innostumaan ja ihan mukavasti pojalla meni sen lyhyen matkaa.

Uuden vuoden aattona mentiin Rukalle katsomaan ilotulitusta ja koska arvelin, etteivät koirat oikein viihtyisi yksinään mökissä tai autossa, otin ne mukaan. Rokka ei ollut raketeista moksiskaan, mutta Dingo alkoi haukkua louskuttaa raketeille, mikä oli väkijoukossa vähän noloa. Jotkut teinipojat huutelivat sille hiljaa-komentoja siihen malliin, että pojujen käytös ei älykkyydeltään kauheasti enää mielestäni eronnut Dingon käytöksestä. Siirryttiin syrjemmäs, mutta nämä hilpeät neropatit seurasivat perässä. Lopulta kyllästyin, kun mikään ihmiskielellä lausuttu huomautus ei tuntunut veikkosten tajuntaan uppoavan ja aloin haukkua räksyttää niille koirani tukena. Kaverini rupesi vielä ulvomaan niille, niin jannut päättivät suosiolla jättää kahelin porukkamme rauhaan. Hah, eipä voi muuta sanoa kuin että kapeasti ajattelevien perustavisten mieltä on loppujen lopuksi aika helppo järkyttää. ;D

Mökillä kaverit halusivat ampua lisää raketteja, Dingo sai jäädä mökkiin huilimaan ja jätin sille tv:n päälle. Rokan kanssa mentiin vähän matkan päästä katsomaan rakettien ampumista ja Rokka oli vaan utelias niitä kohtaan. Vähän olisi käynyt maistamassa, jos olisi annettu.

Ollessamme koirasafarilla Rokka ja Usva pääsivät kokeilemaan valjakossa juoksemista. Yllättävän hyvin safarin koirat hyväksyivät nämä vieraat nuoret veijarit joukkoonsa. Usva pärjäsi omalla paikallaan hyvin ja veti rekeä 10 km. Valitettavasti Rokasta ei voi sanoa samaa: neiti sotki hihnat pariin kertaan alkumatkasta, safarin vetäjä kyllästyi ja heivasi neidin rekeen, missä se nökötti sylissä loppumatkan.

Piti ihan safarilta mökille palattuamme pistää Dingo ja Rokka vetämään porukan nuorinta pulkassa, ettei Rokalle jäisi viimeisenä mieleen epäonnistunutta kokemusta ja pulkkailu tutun vetokaverin kanssa sujuikin paljon paremmin. Rokalle tuli ostettua myös uudet vetovaljaat ja olikin tarttunut Mustista ja Mirristä samanlainen malli kuin valjakkoyritykselläkin oli käytössä.

Rokan, Usvan ja tämän omistajan kanssa tuli käytyä myös Kuusamon koirapuistossa. Oli kiva katsoa, miten Usva tuli juttuun toisten urosten kanssa, Dingolta ei moinen onnistu. Vähän yhtenä iltana kokeiltiin mökillä niin, että Usva istui olohuoneen toisella puolella omistajansa kanssa ja otin Dingon istumaan viereeni. Dingo-parka tärisi pelosta ja rupesi välillä ärisemään ja yritti räyhätä, mutta sain sen pistettyä hiljaiseksi. Pikkuhiljaa poika rauhoittui, muttei kyllä yhtään nauttinut hommasta. Loppuaika oli sitä, että Dingo ja Usva saivat vuoronperään olla pirtissä meidän kanssa ja Dingo oli välillä kamarissani, välillä jompi kumpi ulkona tai autossa.

Viimeisenä päivänä sattui hilpeä juttu, kun Rokka ja Usva olivat vikana iltana vähän pidempään autossani. Kaksikosta jompi kumpi oli päättänyt syödä autoni vaihdekepin päällysmollukan palasiksi. Erittäin hilpeää huomata vähän ennen kuin pitäisi lähteä Kuusamosta etelää kohti... No, onneksi autolla pystyi vielä ajamaan - hanska kädessä, koska teräväreunaiseksi jyrsityn vaihdemollukankäyttö sattuu käteen, kun pistää ykköstä, kakkosta tai pakkia päälle...

Noh, koirien kanssa sattuu ja tapahtuu. Ihan mukava loma oli ja hauvelit pärjäsivät reissussa pääosin hyvin.