Poikkesin tänään töistä tullessani keskustassa olevaan akvaarioliikkeeseen ja löysin itseni ihastelemasta nuoria syyrialaishamstereita. Onhan tuota ollut ajoin ilmassa: hamsterikuumetta. Aikana ennen Rokkaa minulla oli useampi kultahamsteri, jotka sitten kuolivat vanhuuttaan Dingon ja Vladimirin tultua taloon. Toisinaan, kun kurkusta jää kanta syömättä huomaan kaipaavani taloon kaikkiruokaista eläintä, jolle sellainen kelpaisi herkuksi. Dingo ja Rokka syövät kaikenlaista, mutta vihannekset eivät niille maistu (paitsi lihan sekaan soseutettuina).

Voisi olla muutenkin mielenkiintoista ottaa taas hamsua porukan jatkoksi. Sen pitäisi vaan asustaa erillään näistä veijareista, Rokka varsinkin tietää tasan yhden tavan kohdata jyrsijän: niskaote ja ravistus. Tässä nykykodissa se onnistuisikin, onhan tuossa vierashuone. Pitää vaan laittaa siihen haka korkealle, Roksu kun osaa aukoa oviakin..

Pitää nyt tarkkaan punnita tämä, koska eläimiä ei oteta hetken mielijohteesta. Mietin, miten minulla riittäisi jyrsijälle aika kahden koiran lomassa. Tosin hamsteri ei erakkoeläimenä kauheasti kärsi, vaikka saisi olla omissakin oloissaan, kunhan sillä on puuhaa, jyrsittävää ja puhdas häkki. Mietityttää kans, mitä tuo mieheke asiaan sanoo.

Hamsterin hoidon suhteen ei ainakaan olisi ongelmaa: eläinkauppias kertoi pientä korvausta vastaan ottavansa jyrsijöitä liikkeeseensä lomahoitoon. Ja toki kaveripiirissäkin saattaa olla ihmisiä, joille hamsterin saisi, jos on paria päivää pidempään reissussa.

Ajelin sitten kotiin ja lähdin Dingon ja Rokan kanssa lenkkeilemään tuonne naapuritilan laajalle pellolle. Kiersimme yhden metsäsaarekkeen (reitti, mitä kuljettiin kerran aiemmin) ja sain onnitella itseäni hyvästä päätöksestä olla laskematta koiria vierailla mailla irti: kulkiessamme metsänlaitaa koirat alkoivat vetää ja hetken päästä parinsadan metrin päästä meistä metsästä vipeltää ehta täysikasvuinen hirvi!

Kunnioitusta herättävän kokoinen eläin paineli hyvää vauhtia pellon poikki meistä pois päin vastakkaiseen metsään ja katosi sinne. Dingo ja Rokka menivät ihan sekaisin, vetivät into pinkeinä perään ja haukahtelivat. Meni tovi, ennen kuin malttoivat rauhoittua ja lakata kiskomasta. Olipahan niilläkin ohjelmaa!

Käytiin vielä katsomassa hirven jälkiä ja molemmat poikaset nuuskivat niitä innoissaan. Naureskelin niille, että mitä ihmettä ne kuvittelisivat hirvelle tekevänsä (onneksi oltiin keskellä peltoa, olen jo tarpeeksi monella paikkakunnalla tainnut hankkia hassahtaneen maineen juttelemalla koirilleni julkisilla paikoilla..) ja tuumasin koirille, että hirvi vaan talloisi ne lyttyyn, että eiköhän lähdetä suunnistamaan kotiin päin.

Pitää olla tässä omassakin pihassa varovainen, kun nyt tuli omin silmin todettua, että täällä liikkuu hirviä. Luulen, etten pidä Dingoa ja Rokkaa hetkeen vapaana omassakaan pihassa varmuuden vuoksi.