Lisäsin linkkeihin vanhan, mutta edelleen tärkeän ja ajankohtaisen blogitekstin: Pureskeltua: Julma kasvattaja - kertomuksen siitä, miten narttuja väkisinastutetaan, suomeksi sanottuna raiskataan, kun narttu ei hyväksykään sitä sille kaavailtua unelmakumppania. Luin tuon silloin aikanaan, kun oli tuore kirjoitus (miten ihmeessä olikin jäänyt linkkaamatta tänne?) ja yhä kauhistuttaa ajatus siitä, miten koiralle voi tehdä noin.

Ylipäätään mietityttää, miksi koiria pitää teettää väkisin. Luulisi nyt jo ihan maalaisjärjellä varustetun, saati sitten hienot koirankasvatuskurssit käyneen ihmisen päässä hälytyskellojen soivan, jos eläimet eivät luonnollisesti onnistu lisääntymään. Onko kyseessä sittenkään huippuhyvät yksilöt, saati huippuhyvä yhdistelmä, joka on teetettävä maailmaan koiria kuuntelematta?

Lueskelin tässä erästä Facebook-kommenttia, jossa selostettiin syitä siihen, mikä rotukoiranpennuissa maksaa. Yhtenä perusteluna oli pakastesperman lennättäminen lentokoneella satojen kilometrien päässä ja nartun hormonitestit otollisen ovulaatiopäivän tietämiseksi. Itselleni tulee kyllä väistämättä mieleen, etten haluaisi maksaa pennin hyrrää koirasta, joka on saanut alkunsa tuolla tavoin. Olen toki koirankasvatuksessa mitääntietämätön n00b, mutta kyllä mieluiten varmistuisin koirani vanhempien lisääntymiskelpoisuudesta ja sitä kautta elinvoimaisuudesta edes sen verran, että ne ovat ihan luonnollisesti kohdanneet ja paritelleet ilman ihmisen apua.

Varmasti tästä liikkuu monenlaisia mielipiteitä, enkä ota kantaa siihen, mitkä ovat oikeita tai vääriä. Pakko vaan purkaa omia tuntojani, kun tuntuu hullulta ajatukselta, että noinkin epäluonnollisesti maailmaan tuotetut koirayksilöt olisivat jotenkin hienoja ja niistä pitäisi maksaa maltaita. Ymmärrän kyllä, että tuontisperman käyttö helpottaa geenipoolin monipuolistamista (mikä on tärkeää, jos on pakko pitää kiinni roduista), mutta ilman rodunjalostusta ei edes päädyttäisi tilanteeseen, jossa joudutaan itkemään liian kapeita geenipooleja.

Ja sitten ne englanninbulldogit, pitäähän ne mainita! Eihän tästä asiasta voi ilman puhua! Youtubesta löytyi ainakin vielä joitakin kuukausia sitten ihku video, jossa oli tämänrotuisten koirien "luonollinen" parittelu, mikä oli omaan silmääni kaikkea muuta kuin luonnollinen. Videossa omistaja piti astutettavaa narttua jalkansa päällä ja uros piti auttaa sen selkään. Koko perhe, lapset myös, oli mukana avustamassa. Herttaista. Erittäin luonnollista.

Herää kysymys, miksi ihmeessä pitää tuottaa maailmaan jälkeläisiä koirilla, jotka eivät edes kykene itse lisääntymään. Ja miten tämä kaikki liittyi pakastesperman käyttöön? Koirien keinohedelmöityksessä on samansuuntainen (joskaan ei yhtä vakava) ongelma kuin väkisinastutuksissa ja avustetuissa sellaisissa: ei voida varmistua siitä, että narttu hyväksyy uroksen.

En tiedä. Ihan maalaisjärkeä käyttäen, mutu-tuntumalta, tekee väkisinkin mieli toivoa, että koirien kasvatuksessa annettaisiin vähän enemmän painoarvoa sille nartun omalle arviolle uroksen sopivuudesta. Siis ei niin, että vain sen mukaan mentäisiin, toki pitää tehdä kaikki taustatyöt, miettiä yhdistelmä, kuvauttaa koirat ja saada hyvät tulokset. Sen jälkeen vielä, kun antaisi sen nartun sanoa sen "viimeisen sanan" siitä, että sekin katsoo sille valitun lisääntymiskumppanin olevan sopiva, eikä vastustele hommaa. Ja varataan astutukseen tarpeeksi pitkä aika, jos ei tärpit ihan ensimmäisenä päivänä osukaan kohdilleen.

Niin nopeasti eivät koirat sentään tästä maailmasta ole loppumassa, että niitä väenväkisin, pakolla ja keinotekoisesti, tarvitsisi tehtailla lisää. Niin. Tehtailla. Miksi muuksi sitä kutsuisi? Harkinnanvaraiseksi vastuulliseksi kasvatuksekseko? Ehkä sitä harkinnanvaraisuutta ja vastuullisutta voisi silloin lisätä vielä sen himpun verran, että lisääntyvän koiran oma luonnollinen lisääntymiskyky ja -halu (tai niiden puuttuminen) otettaisiin huomioon.