Kävin sitten eilen ostamassa Rokalle sen elämän ensimmäiset vetovaljaat! Löytyi just nappiin sopivat, joissa on vieläpä hiukan kasvunvaraa, mutta istuvat hyvin, eivätkä ole liian löysät. Sitä ennen Rokka ja Dingo pääsivät peuhaamaan koirapuistoon lapinkoirakaverinsa Hiisin kanssa. Rokalla on Hiisin makuun turhan raju tapa leikkiä ja siinä saa välillä mennä väliin, kun Rokasta olisi suunnattoman hauskaa retuuttaa toista koko ajan. :P Rokalle tekisi hyvää temperamenttiset aikuiset koirat, jotka leikkisi sen kanssa ja pistäisi vähän rajoja sille. Dingohan ignoteeraa Rokan roikkumisyritykset ja antaa hammasta, jos pentu ärsyttää sitä liikaa. (Siis sellainen varoitusnäykkäys ja älähdys, ihan asiallisesti Dingo osaa varoa, ettei tee mitään vaarallista.) Joka tapauksessa nuoret koirat eivät tunnu samalla tavalla osaavan pitää puoliaan, vaikka olisivat Rokkaa vanhempia. Kyllä tuon kuitenkin pitäisi oppia olemaan myös pehmeämpiluonteisten ja pentujen kanssa ja osata mitoittaa riehumistaan sen mukaan. Kyllä ne Hiisinkin kanssa ovat monesti pitäneet hauskaa ja juosseet riehuen pitkin puistoa, mutta nyt sattui jotenkin huono päivä. Rokalle tekisi kyllä hyvää joku täysikasvuinen, mutta leikkisä narttukaveri, joka pitäisi sille tarvittaessa jöötä, jos se ei osaa itse rajoittaa leikkiään niin, että se pysyy toisestakin leikkijästä mukavana. On sitä ollut pari nuorta koiraa, jotka ovat luonteensa puolesta sopineet Rokan leikkikavereiksi (tyttö kohdannut niissä veroisensa ja saanut vähän maistaa omaa lääkettään sen suhteen, mitä liiallinen riehakkuus voi aiheuttaa), mutta toisaalta semmoinen vaan kannustaa sitä riehumaan lisää. Ei sillä, ettäkö riehuminen minusta haittaisi, jos se toinenkin koira tykkää. Mutta jos ei, niin toivon, että Rokka oppii ajan kanssa ottamaan rauhallisempien koirien kanssa itsekin rauhallisemmin.

Odottelin innolla, että pääsisin kokeilemaan Rokkaa ja Dingoa ensimmäistä kertaa kunnollisena valjakkona potkukelkan kanssa, mutta iltapäivällä mulle nousi kuume. Kurkku oli eittämättä ollut kipeänä edellisestä illasta ja täällä on pöhöä ollut liikkeellä. Kyllä suututtaa, että piti mennä tämmöisenä hetkenä sairastumaan. En minä kovin kipeä ole, muttei ilkeä pissalenkityksiä enempää rasittaa itseään, ettei tauti pahene, koska sitten saattaa joutua olemaan punkassa vaikka viikon. Toivon, että menee lepäilemällä parissa päivässä ohi... (Harmittaa siltäkin osin, että tänään olisi ollut viikon ainoa päivä koulua.. :P Ja minulla on 3D-animaatioprojekti siellä kesken, sitä olisi ollut kiva päästä jatkamaan. En kehdannut lähteä kouluun tartuttamaan muitakin..) Ne on nämä lauhat kelit varmaan.. Olisi vaan pysynyt paukkupakkaset, niin ei olisi tullut pöpöjäkään ilmaan lentelemään! D:

Vladimir päätti sitten taas aamuyöstä alkaa keräämään huomiota määkäisemällä pari kertaa. Annoin olla, mutta päätin, että jos uusii (herätti mut sikeästä unesta, prkl) niin seuraa jäähy. No kyllähän tuo sitten aloitti naukumisen varttia ennen kuin olisin muutenkin herännyt. Katti saman tien kiinni ja parvekkeelle viideksi minuutiksi. Pääsi sieltä pois, kun oli lopettanut naukumisen (nyt on lähes nollakeli, mutta Vladimir inhoaa olla talvella ulkoilmassa) noin 5 min kuluttua. Ei ole määkynyt sen jälkeen sisälläkään.