Nyt tulenpalavana aiheena monissa eläinasiaan liittyvissä ryhmissä, turuilla, toreilla ja ihmisten suissa ovat EVR:n eli Eläinten Vapautusrintaman tekemät Pohjolan liikenteen bussien tuhopoltot. Motiivina yrityksen yhteistyö turkistarhauksen kanssa.

Olen itse sitä mieltä, että tuollainen touhu on hyvin vahingollista eläinliikkeen maineelle. Ilkivalta, turkistarhaiskut ja tuhopoltot, jopa salakuvaukset, herättävät ihmisissä vihaa koko eläinaatetta kohtaan. Osansa vihasta saavat myös laillisesti toimivat ja asiallista yhteistyötä vaalivat maltilliset tahot.

Toinen viime aikoina kaikkien eläinsuojelutoimijoiden mainetta heikentänyt oli Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen liittynyt kohu, joka on saanut monet kaduntallaajat karsastamaan kaikkea eläinsuojelua. Sotkuille ja epäsovulle ei tietenkään kukaan ennakkoon voi mitään, tuskin kukaan tahallaan sellaista aiheuttaa. Huomata sopisi kuitenkin, ettei samanlaisia sotkuja ole muissa yhdistyksissä ja ei kannata niitä kaikkia hylätä siksi, että yhdessä on ongelmia. Toivon mukaan Hesykin saa asiansa pikku hiljaa kuntoon.

Haluaisin vedota kaikkiin eläinaatetta tai jotain muuta aatetta kannattaviin ja pyytää, että pysyttäisiin laillisissa vaikuttamiskeinoissa. Mikäli ajattelee, että jokin tietty toimintatapa olisi oman aatteen puolesta ihan ok, kannattaa kysyä itseltään, olisiko sama touhu ok myös jonkun muun tekemänä? Olisiko turkiksia kadulla spreijaavasta eläinoikeusaktivistista ok, jos lapsityövoimaa vastustava ääriliikkeen edustaja tulisi spreijaamaan hänen halpispaitansa? Entä bussien tuhopolttajat - olisiko heille ihan ok, että heidän omaisuuttaan tuhopoltettaisiin, mikäli ne edustaisivat polttajan vastustamaa asiaa tai liittyisivät siihen jotenkin?

Tällaisen ikävän tapauksen myötä korostuu mielestäni maltillisen yhteistyön tärkeys: nyt jos koskaan tulisi eri tahoilta löytyä yhteistyökykyä ja todella käydä vuoropuhelua maltillisten tahojen kanssa, jotka laillisin keinoin pyrkivät eläinten asioita edistämään. Samaan syssyyn on jokaisen eläinsuojelua tai eläinoikeusliikettä edustavan tahon syytä tuomita eläinliikkeen nimissä harjoitettu rikollinen toiminta ja ilkivalta.

 

Loppuun täytyy mainita, että satuin itse matkustamaan Pohjolan liikenteellä viime viikonloppuna, kun Matkahuollon sivut heidän autoonsa sattuivat sopivat liput tarjoamaan. Kokemus oli moniin muihin liikennöitsijöihin verrattuna hyvä: erittäin mukavat penkit, jalkatilaa ja ystävällinen palvelu. Tampereelta lähdettäessä kuljettaja huomioi kauniisti kyydissä olevat koirat mainitsemalla rautatieasemalta kyytiin nousseen koiran omistajalle, että takapenkillä on sitten koira entuudestaan. (Jos olisin ollut Dingon kanssa bussissa, olisin arvostanut tätä suunnattomasti.) Muutenkin kokemus oli niin miellyttävä, että harkitsin jo, etten pian enää muulla matkustakaan kuin Pohjolan liikenteellä.

Tässä valossa maininta yrityksen yhteistyöstä turkisteollisuuden kanssa vetääkin hiljaiseksi. En hyväksy ilkivaltaa ja laitonta toimintaa missään nimessä ja tuomitsen polttoiskut täysin. Asiakkaana pidän kuitenkin inhottavana seikkana yhteistyötä niin kamalasti eläimiä kohtelevan alan kanssa. Mielestäni tuo yhteistyö olisi kannattanut tuoda ihan toisella tapaa esiin ja kehottaa yhtiötä miettimään uudelleen yhteistyökumppaneitaan ja eläinten ystäviä boikotoimaan yhtiötä, kunnes yhteistyö turkistarhauksen kanssa loppuu. Nyt tässä kohtaa lienee huono enää ruveta asiallisesti tuota vaatimaan, kun eläinliikkeen ääripään tontut ovat uhkailujen ja ilkivallan tielle lähteneet.

Vaikea sanoa, miten tähän pisteeseen edistynyt tilanne olisi enää pelastettavissa ja käännettävissä hyväksi. Senpä vain sanon, että EVR teki tässä kyllä inhottavan tempun turkiseläimille. Julkinen mielipide saattaa kääntyä näiden iskujen vuoksi eläinsuojeluvastaiseksi.

Loppupeleissä lienee todettava, että kaiken maailman höyrypäille vähän aate kuin aate tuntuu kelpaavan tekosyyksi pistää ranttaliksi. Tällaisen lapsellisen touhun sijaan pitäisi maltillisuus, vuorovaikutus ja asiallinen toinen toisensa kuunteleminen aikuismaisen kypsään tapaan saada hieman parempaan arvoonsa yhteiskunnassamme noin yleensä. 2000-luvun yhteiskunnallista keskustelua on vaivannut ääripäiden äänessä olo ja maltillisemman, erilaisia näkökulmia huomioivan äänen jääminen kuulumattomiin. Olipa kyse sitten susien suojelusta, maahanmuutosta tai mistä hyvänsä.

Vastakkainasettelu ja riitely eivät edistä asioita, vaan kärjistävät tilanteen pahimmillaan tasolle, josta ei ole paluuta. Toivottavasti emme ole vielä siinä pisteessä, vaan eri tahoilta löytyy malttia ja yhteistyökykyä päästä asioissa takaisin asialliselle pohjalle.