Huh, ollaan lähdössä ukkoni kanssa reissuun ja näin ollen piti jättää Dingo, Rokka ja Vladimir hoitoon - kukin eri paikkoihin, tottumattomalle kolmessa eläimessä olisi varmasti liikaa työtä. Ja Vladdis nyt olikin jo valmiiksi "mummolassa", poikasten Elli-tädille, eli porukoiden kissalle seuraa pitämässä. :3 Tuli samalla käytyä siellä, kun vein Dingoa ja Rokkaa hoitopaikkoihinsa. Vladimir on alkanut selvästi aikuistua, se on jotenkin itsenäisempi ja saanut ehkä vähän lisää kokoa ja massaa. Musta pötkyläkisuni oli jotenkin kiinteämpi, kun sitä silitti, eikä sellainen vetelä löllö kuin nuorempana.

Samanlainen muutos on havaittavissa myös Rokassa, se rupeaa saamaan kroppaansa enempi sellaista aikuismaisuutta ja nuoren koiran hintelyys on katoamassa. Piristävää, kun tytölle on alkanut maistua ruoka paremmin ja se ei ole enää sellainen ihme luikku. :D

Dingokin on kovasti rauhoittunut ja nyt sen uskalsi jättää uuteen hoitopaikkaan. Rokkakin on uudessa paikassa, toivottavasti kummassakin sujuu kaikin puolin hyvin, eikä vallattomat poikaset käy liikaa hoitajiensa hermoille. Rokan hoitopaikkaa jouduin viime hetkessä vaihtamaan, kun kaveri, jonka kanssa olin alustavasti puhunut, ei sitten saanutkaan porukoidensa hyväksyntää. Joskus tämä eläinten omistaminen ja reissaaminen on vähän säätöä, mutta onneksi on tuttavapiirissä paljon eläinrakkaita immeisiä. :)

Ja Rokan tapauksessa tulisi varmaan hätätapauksessa eläinhoitolakin kyseeseen, mutta nyt tällä hetkellä varani eivät riitä maksamaan satoja euroja viikon hoidosta. (Ei minulla matkusteluunkaan olisi sen puoleen varaa, kyseessä on työmatka.) Dingoa en kovin äkkiä laittaisi ainakaan tarhalta vaikuttavaan maksulliseen hoitolaan, koska se voisi luulla joutuneensa takaisin sellaiseen. Eli kodinomainen ympäristö ja Dingolle tuttu ihminen pitää olla - Rokalle ja Vladimirille tämä on tietty myös paras ratkaisu.

Saas nähdä, miten hyvin tässä pärjäilee ilman hauvoja. Joskus tuntuu, että reissussa ollessa ikävöin enemmän niitä kuin ne minua. Oli kyllä eilen mahtavaa, kun heräsi porukoilla lapsuuden huoneessa niin, että kaikki kolme, Dingo, Rokka ja Vladimir, pötköttivät vieressäni. (Hmm.. Sitä kuvittelee menneensä yksin nukkumaan, hämmentävää herätä karvaotusten keskeltä.) Dingo kainalossa ja Rokka ja Vladdis kerällä kylki kyljessä jalkopäässä. :D

Sitten huomasi kyllä Dingon ja Rokan aloittaessa "aamumöhnäyksensä", että Vladimir on koirien keskellä kasvanut: se ei väistänyt yhtään, kun Dingo ryömi sen päälle, maata retkotti vaan siinä mustana pörisevänä pötkylänä. Yritin siinä sitten estää 30kg Dingoa liiskaamasta kisua alleen. (Dingo ei ilmeisesti itse tajua olevansa iso, se on sitä mieltä, että se on sylikoirakokoa, tulee juurikin aamuisin syliin istumaan. Niin ja samanlainen hihnaräkyttäjäkin se ennen oli kuin itsestään epävarmat pikkukoirat ruukaa joskus olemaan, mutta kuten nekin, myös Dingo oli koulutettavissa käyttäytymään kunnolla.)

Monesti tuntuu, että tässä on tullut aika läheisriippuvaiseksi poikasten läsnäolosta. Siinä kuin Rokalla on hankalaa tuo yksinolo, niin täytyy myöntää, että itsekin koen jonkunmoista eroahdistusta, kun joudun olemaan näistä karvalapsista erossa.

Joku päivä, kun on sopiva auto siihen ja vähän enempi rahaa, otan kyllä Dingon ja Rokan mukaan reissuun. Esim. vuoristovaellus kesäisillä Alpeilla niiden kanssa olisi sellainen haavematka, joka olisi kiva joskus tehdä. :D