Masupuuro

Tarvikkeet:

1 kg jauhelihaa (esim. koirille pakastealtaasta)

paketti naudanmahaa

4dl ruispuuroa

pakastevihannespussi

löräys auringonkukkaöljyä

ripaus vehnäleseitä (jos koirallasi ei ole vehnäallergiaa)

2 kananmunaa

kattila

kauha


Ohjeet:

1. Ota lihapakasteet sulamaan. (Pakkaukset tahtoo vuotaa sulaessaan, olen havainnut tiskialtaan parhaaksi sulatuspaikaksi.)

2. Keitä puuro ja vihannekset siellä seassa.

3. Riko kananmunat ja lisää ainakin valkuainen kuumaan puuroon. Hämmennä, kunnes raaka valkuainen muuttuu valkoiseksi.

4. Lisää joukkoon vehnäleseet, auringonkukkaöljy, lihatuotteet, murskatut kananmunankuoret ja raa'at keltuaiset.

5. Tarjoile koiralle huoneenlämpöisenä, itse annan omille n. 20-30 kg koirille 3 kauhallista aamulla ja 3 illalla. Lisäksi ovat saaneet raakoja luita. (Puuro auttaa vatsaa niiden käsittelyssä.) Rokka on myös syönyt villejä marjoja, mitä on tuossa meidän lenkkipolulla: vadelmia, mustikoita ja metsämansikoita, oivallinen ravintolisä, jos koira suostuu syömään näitä. (Ketut ja sudet syövät luonnossa marjoja ruokavalionsa yhtenä lisäosana.)


----------------------------------------------

Tämä oli nyt sellainen ruoka, jonka kanssa Rokka on vähän nirsoillut, mutta Dingo syö hyvällä ruokahalulla. En sitten tiedä, voisiko jopa olla niin, että Roksu olisi oikeasti sen verran Dingoa alkukantaisempi, ettei se edes pötsiä ruuansulatukseensa kaipaa? Tulee mieleen artikkeli Canis Lupuksesta Canis Puuronsyöjäksi, jossa puhutaan tästä koiran ravinnontarpeen muutoksesta sen kehittyessä sudesta nykykoiraksi... Eritoten kohdat:

"Susi syö suuret saaliseläimensä seuraavalla tavalla. -- Vatsalaukkua, suolistoa ja niiden sisältöä se ei syö."

"Kesä on pienriistan aikaa, ja silloin susi syö saaliseläimensä (fasaanilinnut, sorsalinnut, jänikset, kanit, majavat, rotat, myyrät, hiiret jne.) kokonaisuudessaan suolistoineen ja luustoineen päivineen. Kesällä ja syksyllä susi syö myös marjoja ja muita kasvinosia, joiden avulla se pystyy tehokkaammin keräämään elimistöönsä rasvaa talven varalle (vrt. karhu joka syö syksyllä vain ja ainoastaan marjoja talviuntaan varten). Talvi taas on suurriistan aikaa, ja kun saalista on runsaasti syödään siitä vain lihaisimmat ja rasvaisimmat osat, onhan talvi enemmän energiaa vaativaa aikaa jo senkin takia että ruumiinlämmön ylläpitäminen kylmässä ilmastossa on energiaa vievää. Keväällä myös kutevat lohet kuuluvat suden ravintoon helppona saaliina, ja maassa pesivien lintujen munat samaten"

"Varmaa tietoa siitä että koiraakin on yleisesti ruokittu sekä kasviperäisiä että lihaperäisiä raaka-aineita sisältävällä kypsennetyllä ravinnolla on yli 2 000 vuoden takaa"

"Edellämainitut asiat eivät päde arktisiin koiriin, sillä liha (myös raaka sellainen) on ollut täysin erilaisessa asemassa eskimokulttuurien parissa sekä ihmisen että koiran ravintona. Tämä selittänee sen että arktisilla koirilla on runsaasti ongelmia hiilihydraattipitoisen ravinnon kanssa (veriripulia yms.), vaikka rotuina ne ovat terveimmästä päästä. (Jopa vakuutusyhtiöt huomioivat asian koiravakuutustensa hinnoittelussa...)"

"Susi suosii lihaa, rasvaa sekä makeita kasvinosia, kun taas koira lihan ja rasvan lisäksi yleensä mieluummin syö puuroa tai leipää kuin raakoja kasvinosia. Koira pitää usein enemmän juureksista kuin esim. marjoista, vaikka susi syö juuria vain satunnaisesti. Yleensä koira pitää vatsalaukuista ja niiden sisällöstä, kun taas susi normaalisti jättää ne koskematta. Lisäksi makumieltymykset koirien kohdalla vaihtelevat voimakkaasti rodusta toiseen ja koirayksilöstä toiseen. Edellämainitut erot johtunevat siitä, että makumieltymykset ovat myös psykologinen ilmiö, eli yksilö pitää siitä mihin on tottunut. Ja koska eri rotuja on ruokittu eri tavoin riippuen käyttötarkoituksesta ja maantieteellisestä sijainnista, vaihtelevat myös makumieltymykset. Vatsalaukkujen suosio koirien parissa johtunee myös siitä että ne sisältävät runsaasti ruoansulatusbakteereita joita koirat toisin kuin sudet käyttävät ruoansulatuselimistössään."


Voi toki olla, että Roksu on vaan vähän nirppanokka, kun tässä on minun laiskuudestani ja köyhyydestäni johtuen syöty teollista ruokaa kesän mittaan. Kovasti tuota tekstiä muistellessa tulee kuitenkin neidin makutottumuksista mieleen, että ne ovat susimaisempia kuin Dingolla.