Meinasin tänään vetää kouluruokalassa mehut väärään kurkkuun, kun taloyhtiön edustaja soitti minulle kesken ruokatunnin, että koirani ovat vapaana rappukäytävässä. Rupesin tekemään lähtöä kiireen vilkkaan, mutta kuullessani, että sinne ollaan kutsumassa poliisit paikalle heivasin tarjottimen tiskiin, pyysin kavereita laittamaan astiani juostessani jo pää kolmantena jalkana ulko-ovelle. Sanotaan vaikka niin, että Cruela de Vil jää aika kalpeaksi sille rallille, jolla vetelin äkkiä koululta kotiin. Puhelimessa taloyhtiön edustaja väitti koirien käyttäytyneen agressiivisesti, mistä päättelin, että siellä on todennäköisesti jotkut hyvin vähän koirista tietävät ihmiset pulassa niiden kanssa. Jos tulkitsee 7 kuukautta vanhan pennun agressiiviseksi. Dingosta nyt ehkä ymmärrän, jos sitä lähestytään tavalla, jonka koira kokee uhkaavana. Jos joku olisi avannut rapun oven ja leperrellyt niille kimeällä äänellä olisivat varmaan menneet hännät heiluen vastaan. Mutta jos joku oli ehtinyt soittaa poliisille, että siellä on hulluja agressiivisia koiria rappukäytävä täynnä, niin... Viranomaisten tiedetään lopettaneen koiria harkitsemattomasti. Pelko persiissä, että sinne sattuisi joku vähempi asiallinen viranomainen leikkimään pyssysankaria kiidin kotiin kauhun vallassa. (Ja eikös siellä olleet kaikki kaupunkimme sunnuntaiajelijat liikenteessä tai siltä ainakin tuntui.)

Niin tai näin, saavuin muutamaa minuuttia myöhemmin puhelinsoitosta paikalle ja siinä kaksi miestä odotteli ja koirat seisoivat hölmöinä rapussa. Siinä kohtaa sitten, kun vaihdettiin sanaa siitä, mitä oli tapahtunut, toinen sanoi Dingon murisseen heille heidän koittaessaan mennä sisään. En tiedä, minkä sorttista murinaa se on ollut ja miten sinne on yritetty mennä. Minun koirat, minun vastuu joka tapauksessa. Ikävää, että tuommoista pääsi sattumaan ja ihmiset eivät päässeet rapussa kulkemaan. Päästessämme koirien kanssa toiseen kerrokseen retkotti kämppäni ovi sepposen selällään.

Hetken asiaa taloyhtiön huoltomiehen kanssa tutkittuamme huomasimme, että asuntoni oven nuppi oli säädetty asentoon, että se aukeaa kahvasta vääntämällä. (Kummallista, että olen asunut täällä monta kuukautta asiaa huomaamatta.) Rokka oli ilmeisesti hyppinyt ovenkahvaa vasten ja saanut oven auki ja Dingo siinä lähtenyt sitten mukaan reitin ollessa selvä. Onneksi saatiin tuolla tavoin estettyä, ettei tämä enää toistu, eikä ovi ollut rikki tai mitään.

Olen tässä miettinyt, pitäisikö käydä laittamassa alakerran ilmoitustaululle lappu "Anteeksi naapurit, pahoittelen koirieni aiheuttamaa häiriötä tänään niiden päästyä rappuun. Se ei tule toistumaan."

Äh, juuri, kun Rokka on hienosti oppinut olemaan päivät sisällä pissimättä, kakkimatta tai pureskelematta mitään luvatonta, dvd-bokseja tai jouluvaloja, niin pitää jotain tällaista sitten sattua..! Saa nähdä, miten maltan huomenna koulussa keskittyä, onneksi on perjantai vapaata.