Tehtiin tuossa sunnuntaipäivän lenkki Dingon, Rokan, poikaystäväni ja meidän kaverimme kanssa. Alkuun vapaana juoksua omalla pellolla, sitten reipas parin kilometrin lenkki, -20 asteen pakkasessa.
Minä ja Dingo. Dingon tassut tuppaavat näillä pakkasilla vähän palelemaan, joten piti välillä pysähtyä hieromaan niitä. Oli myös mukavaa, kun kevyenliikenteen väylässä oli sula kohta, missä Dingon tassuihin ei kertynyt pakkaslunta. Pitää ruveta etsimään pojalle tossuja, jos nämä pakkaset jatkuvat.
Kaverimme kävelytti Rokkaa, joka tykkäsi, kun pääsi lenkkeilemään ja vielä välillä myös juoksemaan. :D
Miehet ja koirat. :D
Lenkin jälkeen laskin koirat vielä pihassa vipeltelemään vapaana. Rokka leikki kepillä ja Dingo kaiveli jotain löytämäänsä kiinnostavaa kohtaa maassa ja mutusti jäistä multaa.
Punasilmäisen demonikoiran hyökkäys!
Taistelu-Roxu!
Poikaset tarkkaavaisina.
Ja sitten eikun sisälle lämmittelemään!
Nyt on kyllä rauhallisia koiria, lojuvat tuossa pitkällään mukavan lenkin jälkeen. Pitää tässä ruveta laittelemaan ruokaa koirille ja ihmisille. Poikasille luvassa 1 kg jauhelihaa, sekaan soseutettuja pakastevihanneksia, kananmunaa, auringonkukkaöljyä ja vehnäleseitä, ne vakiot. Aamupalaksi söivät HauHau-nappuja, kun ei ollut mitään valmiina.
Dingo ja Rokka olivat tässä välillä aika pitkään teollisella ruualla (Yarrah, HauHau), mutta nyt olen onneksi taas saanut tuosta kotiruuan tekorytmistä kiinni. Olen toistaiseksi tehnyt lihapainotteisempia sapuskoja, jättänyt puurot ja riisit enimmäkseen pois. Välillä hauvat ovat saaneet myös herkutella ruuantähteillä, jos on esim. syöty jotain lihaa, mitä on jäänyt yli. Kouskousista, sellaisesta riisin tapaisesta, nuo myös tykkäsivät, kun annoin niille sen jämät, pitänee varmaan jossain vaiheessa kehitellä sen pohjalta ihan koiranruokareseptiäkin. :)
Tässä sitä taas huomaa, miten sitä omat asenteet muuttuu ajan kanssa, sitä kehittyy ja oppii, ettei kaikkeen tarvitse suhtautua niin mustavalkoisesti. Koiranruokinnassakin minusta tällä hetkellä pääasia, että yli 50% on lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita monipuolisesti ja välttää syöttämästä suuria määriä koiralle vaaralliseksi määriteltäviä aineita. Vaarallisimpia (suklaa, xylitoli jne.) tietty ei yhtään. Ja enimmäkseen hyvä tietty panostaa laatuun + siihen, että tietää, mitä koirien ruoka sisältää. Vaihtelee lihaproteiinin lähteitä, katsoo, että kaikkia vitamiineja ja hivenaineita tulee ruuasta kohtuu paljon, a-vitamiinia ja kalsiumia ei liikaa.
Välistä huvittaa, miten mustavalkoisesti sitä on itsekin tullut suhtauduttua asioihin. Nykyään koen paljon mukavammaksi esim. nettikeskusteluihin osallistumisen, kun ei tarvitse ottaa heti pulttia siitä, jos joku ajattelee eri tavalla. Osaa ehkä vähän paremmin kuunnellakin erilaisia ajatuksia, jos joku jaksaa omaa kantaansa perustella. (Sen sijaan ei aina tiedä, pitäisikö itkeä vain nauraa, kun moni muu ei tunnu oivaltaneen tätä ja on heti hampaat irvessä vetämässä keskustelun henkilökohtaisesti loukkaavalle tasolle, jos joku kehtaa olla eri mieltä. Noin yleensä ottaen tullut taas tässä viime aikoina ihmeteltyä aikuisten ihmisten käytöstapojen puutetta niin netissä kuin reaalielämässäkin...) Noh, onneksi ei ole minun päänsärkyni, jos joku muu käyttäytyy hölmösti. Kunhan pitää huolen siitä, ettei itse mene mukaan semmoiseen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.