Olin tänään ensimmäistä päivää koulussa eläintenhoitajalinjalla. Oikeastaan koulu alkoi jo viime torstaina, mutta olin edellisenä viikonloppuna telonut selkäni siihen kuntoon, että ensimmäiset päivät menivät sairaslomalla. Tänään pääsin sitten (kipulääkityksen voimalla) koululle, mikä oli hyvä, koska navettaviikot jaettiin tänään. Kyseessä on viikon mittainen jakso, jolloin ollaan koululla ja vastataan lehmien hoidosta kolmen hengen ryhmässä. Päivä alkaa kuudelta aamulla ja päättyy yhdeksältä illalla. Onnistuttiin onneksi kaverini kanssa sumplimaan viikot, jotka eivät mene minkään con-tapahtuman kanssa päällekäin. Tosin ensimmäinen viikkomme menee puoliksi syysloman päälle, mutta mikäs siinä, voipahan keskittyä kunnolla eläinten hoitoon, eikä tarvitse välissä ravata oppitunneilla.

Noin muuten nämä alkupäivät ovat enempi sellaista yleisasiaa, tutustumista ja koulun käytäntöihin tutustumista. Minulle oli yllätys, kun suurin osa luokastamme tuntuisi olevan päälle parikymppisiä (yo-linja niin ei tuo toisaalta ole ihme) ja en edes itse (25v) ole luokan vanhin. Tosi monenlaista elämäntapahtumaa ihmisillä taustalla, eläintenhoitajalinjalle päädytään näköjään hyvin erilaisten elämänvaiheiden jälkeen. Monella meistä on muita tutkintoja ja työelämää taustalla. Aika monella on koira ja muitakin eläimiä, mutta itse taisin olla ainoa sekarotuisten omistaja, jossei sitten mennyt ohi jotain.

Ihan kivalta vaikuttaa luokka ja koulu monipuoliselta. Pitää tässä hyvissä ajoin alkaa kysellä työssäoppimispaikkaa, onneksi ihan naapurustossakin on pari tilaa, joista voisi kysellä.

--

Maatessani selkä kipeänä Helsingissä olivat Dingo ja Rokka isän hoidettavina. Päästyäni viimein ajamaan kotiin olivat molemmat koirat aika mahtavan irtokarvatuppovuoren alla, kun isä ei ollut löytänyt niiden harjaa. Varsinkin Rokka oli päättänyt pudottaa kaiken alusvillansa ja harjasin siitä eilen puolikkaan koiran verran valkeaa pumpulihöttöä. Samanlainen karvanlähtö kuin viime talvena tietyn aikaa juoksujen jälkeen. Omituista, kun nartullani nuo karvanlähdöt eivät seuraa yhtään vuodenaikoja, vaan näyttävät tulevan kiimankierron mukaan.

Nyt pitää sitten olla poikasille tavallista tiukempi vetämisen suhteen (monesti en laiskuuttani jaksa välittää siitä, jos eivät kauheasti riuhdo), ettei mene selkä uudelleen huonoon kuntoon. Ja aloittaa lenkkeilyä muutenkin varovaisesti. Liikunta on kuitenkin todella tärkeää selän kuntoutumisen kannalta.

Vladimir on edelleen äitini luona, koska minulla on taas reissuja tiedossa. Välillä mietin, olisiko parempi antaa kissan olla siellä, kun heillä on sille paremmin aikaa ja se on asettunut sinne. Ylpeys ei kyllä antaisi periksi ja toisaalta nyt, kun oli siellä pidempään, tuli vietettyä Vladde-pötkylän kanssa enemmän aikaa ja vähän orpoa palailla ilman sitä. No, kattoo nyt tässä syksyn mittaan, miten opiskelut lähtee menemään sun muuta.

kissa-normal.jpg

Vladde derppaa. :D Nappasin kuvan äitini iPadilla viime viikolla maatessani selkäpotilaana heidän sohvallaan. Vladimir oli sylissäni pesemässä itseään, kun kuuli jotain ja unohti pistää kielen suuhun.. :'D