Voi miten ihanaa! Sain meille neljälle kesäksi tilavan kolmion, jossa on lasitettu parveke! Samalla varmistui mulle työpaikka, jolla pitäisi saada vuokra maksettua ja jäädä vähän ruokarahaakin siihen päälle. (Yritän houkutella miestäni muuttamaan sinne kaveriksi, niin saisin vähän rahaa säästettyäkin, jos hän maksaisi puolet vuokrasta...)

Oli onnenpotku löytää niin makea kämppä, missä on eläimet sallittu. Otin jopa Dingon ja Rokan mukaan katsomisreissulle - odottivat autossa, mutta tuleva vuokraisäntämme kävi niitä vilkaisemassa ja käveltiin vähän matkaa samaa matkaa. Poikaset käyttäytyivät edukseen. Dingokin oli rauhallinen, vaikka vastaan tuli paljon muita koiria. Siellä tuleekin sitten poikaa lenkittäessä kesällä treenattua ohituksiin.

Koirapuistokin oli siinä heti samalla kadulla, eli Rokalle on tiedossa paljon leikkiseuraa. Siellä tuntui paljon koiriinsa paneutuvia ihmisiä olevan liikkeellä, ihmiset pysähteli istuttamaan koiriaan yms. Ei sellaista, että välinpitämättömästi annetaan koiran tempoa ja rähistä hihnansa päässä.. Kaiken kaikkiaan vaikutti hyvin kivalta naapurustolta, vaikka varmasti kaupunkiin mahtuu monenmoista tallaajaa...

Ja muutenkin siitä pääsee heti metsäpolulle/puistoon ja on vähän syrjemmässä. Yhdellä bussilinjalla pääsee kätsysti keskustaan töihin ja työpäiväni tulevat näillä näkymin olemaan vaan 5 tuntia, niin ei joudu elukatkaan oleen paljoa yksin. Ja siitä on Tampereelta lyhyt matka sitten ajella isää morjestamaan, jos halutaan tuolla maaseudun puolella pyörähtää. Dingonkin varmaan turvallisempaa hoitaa irti reippailemisensa meidän omassa metsässä. Noin vilkkaaseen koirapuistoon en varmaan uskalla sitä viedä.. Tai katselee ensin Rokan kanssa vähän, mitenkä siellä on porukka asennoitunut, marssitaanko suoraan sisään, vai annetaanko urosagren omistajalle mahdollisuus häipyä alta pois.

Helsingissä en ainakaan uskaltaisi mennä koirapuistoon, on niin huonot kokemukset. Raahessa sen sijaan on ihmiset aina kattoneet portilla, tuleeko koirat toimeen, kyselleet ja odottaneet sen minuutin tai kaksi, että otan Dingon kiinni ja heitän autoon, jos on joku muu halunnut poikakoiransa tuoda leikkimään... Täytyy pitää peukkuja, että tuolla Tampereella olisi meininki enemmän siten Raahen malliin. Toki tiedän, että minulla se väistämisvelvollisuus on, jos oman koirnai toimeentulo toisten poikakoirien kanssa on epätodennäköistä ja aina väistänkin, jos tilaisuus siihen vaan annetaan. Mutta päätin, etten alkuunsa vie Dingoa tuolla kaupungissa puistoon ollenkaan, ennen kuin olen Rokan kanssa vähän katsastellut, millaiset puistotavat siellä ihmisillä on.

Tässä myös olen hieman pohtimut sijoituskodin tarjoamista yhdelle löytiksemme kisuista. Raahen löytöeläinkodilla on meinaan jokunen lähemmäs 8kk ollut kissa ja niille olisi hyväksi päästä kodinomaisempaan ympäristöön asumaan, kunnes pysyvä koti löytyy. Saapi vaan olla hyvähermoinen katti, että sillä on mahdollisuus tähän laumaan asettua ilman isompia ongelmia... Tuossa aamulenkillä funtsin, että jaan kämppäni kahtia, kuten tein Vladimirin tullessa, niin, etteivät koirat pääse ollenkaan makuuhuoneeseen ja kissa saa olla siellä niiltä rauhassa, kunnes itse rohkaistuu menemään koirien puolelle... Toisten kissojen kanssa toimeentuleva pitää tulokkaan olla, koska Vladimirin kanssa pitäisi yhteiselon sujua alkututustumisen jälkeen. Suunnittelin kans, että teen kisulle ikiomat "tarvitsen hyvän kodin!" -nettisivut ja keskityn täysillä siihen, että etsin sille hyvän loppuelämän kodin. Saa nähdä, miten sijaiskotiudesta selviän - luopuminenhan siinä tulee hankalaa olemaan. Samalla tulee varmaan selväksi itselleni, että 3 pysyvää eläintä on se maksimi minulle. Ja yksi omaa kotia etsivä löytöotus siinä lisänä menee. Tottuupa ainakin kissoihin ja koiriin minulla ollessaan.

Muuten, jos joku muu Oulun suunnalla asuva olisi myös kiinnostunut auttamaan löytiksemme kissoja ja tarjoamaan sijaiskodin tai pysyvän kodin, niin Ouluntie 11, Raahe on löytiksen osoite. Kissoihin, aukioloaikoihin ja muihin auttamistapoihin voi tutustua SEY Raahen nettisivuilla!