Sopien aamulla kirjoittamani tekstin teemaan, satuttiinkin menemään tänään rokotuksille Dingon ja Rokan kanssa. Alunperin varasin ajan keskiviikoksi, mutta minulle laitettiin sille päivälle monta työkeikkaa ja käydessäni ilmoittamassa asiasta selvisi, että tänä iltapäivänä onnistuu. No eikun hauvat autoon ja vähän lihahyyelönpaloja mukissa taskuun. Annoin niitä sillä hetkellä, kun rokotteet pistettiin, eipähän jääny pahoja muistoja. Mielelläänhän nuo molemmat sinne menivät - Rokka suorastaan intoa puhkuen.

Nykyisen kotikuntamme eläinlääkäri on mainio ja fiksu tyyppi. Yrittää aina ensialkuun hakea koiraan kontaktia - tosin Dingoa ja Rokkaa kiinnosti enemmän nuuhkia muiden asiakkaiden hajut lattiasta. Suhtautui myös rauhallisesti Dingoon huolimatta sen taustasta - muistelen edelleen kauhulla ensimmäistä eläinlääkärikäyntiämme, kun minun käskettiin laittaa vastikää Suomeen tulleelle Dingolle kuonokoppa ja poikaparka meni ihan paniikkiin kopan vuoksi ja rimpuili rokotetta laitettaessa niin paljon, että hyvä, kun en itse saanut sitä rabiesrokotusta. Nykyinen oma ell ei suhtaudu Dingoon mitenkään epäluuloisesti. (Kerran aiemmin käyty siellä, kun kesällä piti hoitaa Dingon hot spotteja ja tarkitsettiin, ettei ollut saanut ulkoloistartuntaa.)

Rokasta sain kuulla, että on kaikin puolin hyvässä kunnossa ja tyytyväisenä kerroin tytön saaneen nyt vähän massaakin, kun ruoka maistuu paremmin. Rokka painoi 18 kiloa, mikä näkyy nyt vakiintuneen tytön painoksi. Dingo puolestaan oli lihonut ja painoi 35 kg. Tosin pojan kylkiluut tuntuvat ihan hyvin tunnustelemalla (välillä Dingo on painanut saman verran ja niitä on saanut hakemalla hakea), olisiko tuolle sitten kertynyt jotain parempilaatuista massaa?

Vähän siinä Dingon ikää pohdittiin ja ell tuumasi, ettei ainakaan hampaiden perusteella ole vielä kymmenettä ikävuottaan saavuttanut. Ovat ihan hyvässä kunnossa. Kivesten kokeilemisesta Dingo vähän ärähti, vaikka käyttäytyi muuten mallikkaasti. Ei se tietty ole hyväksyttävää, et koira ei anna tutkia itseään - pitäisiköhän Dingoa alkaa totuttamaan siihen, että antaa vieraitten puristella pallejaan? XD Mitähän vieraat ihmiset tuumaisi, jos pysäyttelisin heitä kadulla silleen: "voisitko tunnustella koirani kiveksiä, että se tottuu siihen, että vieraat tutkivat sitä?" :''''D

Tämän innoittamana pyydän: laittakaa kommentteihin tarinoita siitä miten oma tai joku tuntemanne koira on suhtautunut tutkittavana olemiseen, miten olette totuttaneet koiraanne siihen ja onko mitään hassuja kommelluksia asian tiimoilta sattunut?