Eilen jäi lenkit vähän lyhyiksi, kun jokainen askel tuolla liukkailla teillä oli täynnä pelkoa siitä, että lentää nurin. Yllättävää kyllä, koirat useammin auttavat pysymään pystyssä, kun kireästä hihnasta saa tarvittaessa tukea, jos jalansija meinaa pettää.

Niin tai näin, päätin tempaista pidemmän aamulenkin, jonka jälkeen päästin koirat vielä tuolla rannassa juoksemaan vapaina. Joutsenet olivat taas siellä ja Rokka kävi niitä rannasta käsin hetken ihmettelemässä, mutta tuli luokse, kun vähän korotetummalla äänellä kutsuin, eikä yrittänytkään mennä veteen. Dingo ei paljoa korvaansa lotkauttanut linnuille, lähinnä ohimennen vilkaisi, että tuollahan nuo menevät.

Koirat keskittyivät omiin touhuihinsa, eivätkä joutsenetkaa kiljuneet varoitushuutojaan. Eläimet tekivät keskenään aselevon. Varmaan koirista olisi ollut tosi jännää juosta pitkin rantaa ja haukkua joutsenille. Jos vesi olisi lämpöisepää, ehkä vähän uida perässä, vaikkeivat ne niitä kiinni uimalla saisi ja Rokkakin vielä niin pikkuinen, että saisi tuon kokoiselta vesilinnulta luultavasti selkäänsä, vaikka lähietäisyydelle pääsisi. Joutsenet eivät siis olisi hengenvaarassa, mutta turhaa stressiä niille kyllä tulisi koirien hätyyttelystä.

Siinä tuli vähän symbolisesti mietittyä, mikseivät ihmiset voisi kyetä samalla tavalla elämään rauhassa ja sovussa keskenään. Varmasti sitä itse kukin käyttäytyy aika ajoin niin, että joku toinen ottaa siitä nokkiinsa. Riitoja tulee aina, jopa parhaille ystäville. Riidat ovat kuitenin aina sovittavissa, jos kumpikin osapuoli pyytää anteeksi. Kättä voidaan paiskata ja unohtaa menneet ilkeilyt ja väärinkäsitykset puolin ja toisin, aloittaa puhtaalta pöydältä. Itse tein niin eilen erään ihmisen kanssa ja se tuntui todella hyvältä. Yläasteelta on toinen muisto tällaisesta isosta sovusta, kun kahtiajakautunut luokkamme sopi riitansa ja me kaksi eniten toistemme kurkussa menneet kolmisen vuotta ollutta likkaa paiskattiin kättä ja sovittiin riitamme. Sen jälkeen on nähty yhden kerran ja juteltiin tovi ihan hyvässä hengessä, kyseltiin kuulumiset ja muut.

Kaikki eivät voi ikinä olla samaa mieltä kaikesta, mutta parhaassa tapauksessa se menee niin, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Esimerkiksi yhteen aikaan minulla ja parhaalla kaverillani oli hyvin erilaiset käsitykset koirien kouluttamisesta - tuota aikaa* kuntoutin itse Dingoa ja siinä toimi parhaiten hyvin pehmeät otteet. Tykkäsin katsoa Victoria Stiwellin Isännän ja Koiran Käytöskoulu-ohjelmaa ja poimin siitä vinkkejä, joista osalla sai hyviä tuloksia aikaan. Kaverini taas oli pitkään seurannut Koirakuiskaajaa ja uskoi enemmän tämän metodeihin. Pystyimme silti vaihtamaan asiasta mielipiteitä hyvässä hengessä ilman, että olisi ikinä asiasta riidelty. Samoin, kun toisen tosi hyvän ystäväni perheellä on ulkokissoja ja niistä olen voinut myös vaihtaa hänen kanssaan ajatuksia ilman, että on ikinä mennyt riitelyksi.

* (Nykyään olen aika kaukana Stilwellistä, kun on tuota jääräpäistä dominoivaa Rokka-neitiä opettanut tavoille. Välillä tuntuu siltä, että Cesar Millankin on ihan namitäti minuun verrattuna.. XD Siten ne ihmisten ajatukset ja mielipiteet voi muuttua. Tässä monet kerrat tullut ihmeteltyä, miten Dingo, iso aikuinen uroskoiran jörrikkä, voikin olla luonteeltaan niin paljon pehmeämpi ja herkempi kuin pieni sievä tyttöpentu Rokka, joka vaatii paljon kovempaa ja määrätietoisempaa ohjausta. Tullut entistä enemmän selväksi, että koulutustyylin pitää vaihdella yksilöllisesti sen mukaan, mikä sopii koiralle ja omistajalle. Rokasta on kasvamassa määrätietoinen ja lujatahtoinen nuori neiti, varmaan se aikuisena pitää tuon herkkis-Diksunkin ojennuksessa.. x) Johtajuusteoriaan en usko vieläkään, sitähän Millanin lisäksi myös Stilwell painottaa, vaikkeivat kaikki sitä kaiken namittamisen keskeltä huomaakaan... Itse en käytä nameja kuin hyvin satunnaisesti ja lähinnä kynsienleikkuussa. Välillä vähän vahvistellut luoksetuloa sillä.)

On sitä tullut riideltyäkin, esim. erään hyvän tuttuni kanssa (tunnetaan toisemme netissä ja irl) ottanut yhteen eräällä foorumilla melko railakkaastikin ulkokoirien pidosta. Ko. väittely muutti omia mielipiteitäni ja loppua kohden totesin toisten olevan myös oikeassa tietyistä asioista. Koira voi elää tyytyväisenä ulkonakin, jos sillä on seuraa ja se pääsee säännöllisesti lenkille ja saa muuta aktiviteettia. Silti jäi vähän jännittämään, jäikö hänelle aiheesta jotain hampaankoloon ja kun nähtiin seuraavan kerran, kysyin varovasti asiasta ja ei siinä mitään, välit ihan ennallaan. Erääseen kaveriini pistin taannoin välit poikki, kun hän ei jaksanut eroahdistuksesta kärsineen koiransa tuhoja ja antoi sen pois, vaikka olin netin kautta saanut löydettyä hänen koiralleen päivähoitopaikan. Myöhemmin tulin siihen tulokseen, etten halua menettää pitkäaikaista kaveria loppuelämäksi ja tein sovinnon hänenkin kanssaan. Tässä hiljan erään toisen koirastaan luopuvan kaverin kanssa meinasi mennä riitelyksi, kun turhan kärkkäästi ilmaisin oman mielipiteeni. Sekin asia saatiin onneksi sovittua, ennen kuin ehti riitelyksi mennäkään.

Juu kyllä. Minulla on vahvoja mielipiteitä, enkä arkaile sanoa niitä suoraan, vaikkei se aina mukavaa olekaan. Tämä aiheuttaa toisinaan ristiriitoja. Etenkin, kun se, että rehellisesti sanon, mitä ajattelen, tulkitaan joskus ylimielisyydeksi. Varsinkin sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät minua tunne tai ole koskaan livenä kanssani jutelleet. Nettikirjoittelun perusteella nyt saa vääristyneen kuvan kenestä tahansa. Voihan sen tietyllä tapaa ylimielisyytenä nähdäkin, ettei kaunistele sanomisiaan, vaan kertoo rehellisesti, mitä ajattelee. Vaikkei toisten ajatusten kuuleminen ole aina mitenkään helppoa kuultavaa, jos on itse kokonaan eri mieltä, olen tullut siihen tulokseen, että itse kuulen mieluummin suoraan, mitä ihmiset ajattelevat kuin että joku kärvistelee asiaa selittämättä ja puhuu sitten seläntakana paskaa. Pahimmassa tapauksessa hymyillään, kun ollaan kasvotusten ja sitten selän takana haukutaan.

Joskus on tietty ihan fiksumpaa hoitaa ne pahimmat tunteidenpurkaukset yksityisesti esim. kotona tai hyvän ystävän kanssa ja julkisesti sitten esittää asiat asiallisemmin.

Riitoja tulee joskus ja sempä vuoksi myös kyky sopia, antaa anteeksi, unohtaa vanhat kaunat ja usko siihen, että ihminen voi halutessaan muuttua, on mielestäni myös tärkeä.

Itse en millään muotoa nauti ilkeilystä tai riitelystä. Erilaisista näkemyksistä voi keskustella, mutta toisen persoonaan, älykkyyteen yms. kohdistuvat loukkaukset on hyvä jättää pois. Olisi ihan huippua, jos ihmiset voisivat tulla toistensa kanssa toimeen ja kunnioittaa toistensa mielipiteitä. Niin kauan kuin niillä ei aiheuteta pahaa jollekulle, ne ovat jokaisen oma asia.

Esimerkiksi eläintenhoidossa, tavoissa tehdä eläinsuojelutyötä, koirien koulutuksessa yms. on hyvin monenlaista koulukuntaa. Yritän ainakin itse jatkossa hakea suvaitsevampaa asennetta sitä kohtaan, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä asiasta. En aio pelätä jatkossakaan tuoda omia mielipiteitäni julki siinä toivossa, että se herättäisi muitakin ihmisiä pohtimaan asioita. Olen silti valmis kyseenalaistamaan omia näkemyksiäni ja toivon, että siihen ovat valmiita muutkin. Tuskin tämä maailma ikinä valmis on, mutta luulisi nyt, että kaikkien elämä olisi mukavampaa, jos kenenkään kanssa ei tarvitsisi riidellä.

Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Jos katsoo vaikka koirieni ja joutsenten tämänaamuista rauhallista rinnakkaiseloa. Koirat jättivät joutsenet rauhaan ja joutsenet eivät piitanneet rannalla ulkoilevista koirista. Varmaan kummankaan lajin edustajat eivät olleet kovin ihastuneita toisiinsa, mutteivat aloittaneet mitään turhanpäiten stressaavia vihamielisyyksiäkään. Olisi hienoa, jos me ihmiset pystyisimme samaan.

Ramen, kuten nuudelisteilla on tapana sanoa!