...tai ainakin melkein. Koko sakki sai vielä viikonloppuna teollista ruokaa, vaikka välistä yököttää oikeasti ajatella, että siellä olisi jotain kissan tai koiran tähteitä seassa. Ja pelottaa ajatella lopetusmyrkkyjäämiä.

 Eilen ostin kaupasta näille kunnon lihaa - erityisesti eläinten pakasteosaston tuotteet syynäsin tarkkaan läpi, että niissä varmasti 100% ilmoitetaan, minkälajista lihaa ne sisältävät (juu, en ole vainoharhainen tai mitään! 8D), eikä mitään lisäaineita. Kissalle ostin lintua, koska Vladdis syö sitä helpommin kuin sikaa tai nautaa. Olettaisin sen johtuvan siitä, että linnut ovat luonnollisempi osa kissan ruokavaliota. Harvemmin ne pyydystävät possuja tai väijyvät lehmiä laitumen laidassa. Saisi olla aika tuhti kolli. So kalkkunaleike it shall be. Lisäksi mukaan lähti siansydän, 1 kg pötkö koirien sika-nautaa, 2 pakettia 30% tarjouksessa ollutta naudanmaksaa (toinen meni pakkaseen, vaikka se kyllä kivasti tuhoaa b-vitamiineja), paketti naudanmahaa ja eläinkaupasta 500 g broilerin siipimursketta. 

Noin paljon lihaa ja kattila jäi viikonlopun päätteeksi tonne etelään, piti unohtaa puurot ja antaa näille A-luokan lihansyöjille puhtaasti eläinkunnan tuotteita:

Vladimirille tuo lintu maistui, tarjosin myös hiiren kokoisen nokareen tuota maksaluumurskajauheliha-mössöä (pötsiähän ei kissa tietääkseni tarvitse), mutta siihen ei vielä nyt koskettu. Laitampa kuitenkin aina tarjolle. Kalkkunaleikkeet leikkelin sellaisiksi n. 2-1,5 cm levyisiksi paloiksi. Vladimir söi ne, mutta niillä oli sen mielestä myös hauskaa leikkiä. Lisäksi Vladimir varmaan saa tuota sydäntä - jos ei kelpaa raakana, yritän ehkä hieman kypsentää sitä. Siinä menee kyllä tauriinit hukkaan, mutta jos sen saisi ensin syömään kypsennettyä sydäntä, voisi raakuusastetta laskea vähitellen...

Rokalle on muuten alkanut kertyä jännittäviä lempinimiä: Neiti Likka, Roxu-neiti, Vauvelikoira, Hauvelivauveli, Pieni Nenä, Nenulikoira, Karvaperse, Apina, Apinakoira, Pissihousu, Napakettu - Kettu, Jolla On Napa (Rokan intiaaninimi XD), Luikkunen, Karvamato, Puikula, Pikku Puikku...

Rokka parvekkeella.

Dingo parvekkeella. Kuvista tuli mukavan taiteellisia, kiitos lukuisten nenänjälkien parveekkeessa. XD

Poikaset menevät muuten ensiviikoksi pk-seudulle hoitoon (Vladimir äidilleni, Dingo ja Rokka kaverilleni), kun viimeinen viikkoni päättyy siihen, että pitää perjantaiaamuna ennen valmistujaisjuhlia aamulla luovuttaa kämppä tyhjänä tiptop-siistinä... Enkä voi jättää koiria autoonkaan valmistujaisten ajaksi. Ja helpompi tyhjätä kämppä ja siivota loppusiivous, kun ötykät eivät ole pyörimässä.

En ole vielä keksinyt, mitenkä saisin hoitajat suostuteltua pitämään näillä niiden omaa ruokavaliota. Dingon ja Rokan osalta varmaan onnistuukin, jos vaan vien niille sinne safkat viikoksi. Vladimir vaan päätyy varmaan taas syömään teollista sapuskaa ja sitten on taas vaikea totuttaa se takaisin raakaravinnolle.. (Porukoiden oma kissa elelee Latzilla. D: Ja Vladdelle pitäisi oikeasti tarjota pelkästään sitä lihaa ja muita asiaankuuluvia ruumiinosia monipuolisen ruokavalion turvaamiseksi...) Noh, ehkä puhun tästä porukoille. (Jos eivät tätä itkeskelyäni täältä blogista näe, hah hah. X'D)

Se on muuten rasittavaa, että kissa kun kerran mieltyy teolliseen ruokaan, se on vaikea irrottaa siitä. Koirat sentään syövät mielellään raakaa lihaa ja ovat muutenkin vähempi nirsoja. Tuossa juuri eilen kaverin kanssa koulussa tuskailtiin, että mitähän ne niihin kissanruokien kastikkeisiin laittavat, että saavat kissat siihen koukkuun? Tuskailtiin myös, miksei kissoille myydä hiiristä valmistettua ruokaa. (Kas tässä oiva bisnesidea jollekulle! :D)

No joka tapauksessa, Vladimir syö teollisen jälkeen raakaruokaa siinä kohtaa, kun sillä on nälkä. Vuorokausihan rupeaa jo olemaan vaarallinen kissalle, jos se ei suostu syömään, eikä sitä puolta päivääkään viitsisi pitää nälässä.. Yleensä, kun aamulla tarjoat raakaa, ei maistu ja illalla tarjoat uudestaan, niin alkaa jo käydä katille selväksi, ettei muuta ole luvassa. Mutta pehmeämmän suostuttelun olen huomannut toimivan paremmin. Esim. viime viikolla otin Vladimirin lihakuppeineen kaveriksi, kun istuskelin veskissä. Rauhassa koirilta houkuttelin pojan sitten ekan palan suuhunsa pistämään ja sittenhän tuo rupesi maistumaan. Ja lähtee vähän siltä pohjalta, mikä kissasta on hyvää. Linnunliha tosiaan menee paremmin kuin isommat karjaeläimet. Ja vaikka nyt tässä totutteluvaiheessa vähän kypsentelen ruokaa, jos ei muuten tahdo maistua.. Mutta Vladimir-hemmetti-vie-oppii-syömään kunnollista lihaa tölkkimössöjen sijaan ja piste!