Käytiin äsken Dingon ja naapurustossa asuvan pienen villakoirauroksen kanssa ohituksia. Ero siihen minulle 2009 tulleeseen sadan metrin päästä muille koirille huutoragea vetävään remmirähjä-Dingoon on huima! Kuljettiin siinä ohitse ja loppujen lopuksi jäätiin juttelemaan niin, että koirat olivat alle 2m päässä toisistaan ja Dingo oli ihan rento ja rauhallinen. Kuumuus toki vei pojilta pahimmat energiat aika nopeasti, mutta muutos Dingossa pitkällä aikavälillä on ollut huimaa.

^ Kuva Dingosta viime vuoden keväältä.

Halusin jakaa tämän kokemuksen siinä toivossa, että se rohkaisee myös muita remmirähinän tai muiden ohitusvaikeuksien kanssa painivia, että ovat vaikeidenkin tapausten kanssa voitettavissa kärsivällisellä totuttamisella.

Reeneihin varasin taskuun juustoja, joista Dingo yleensä pitää, mutta toinen koira oli siitä paljon kiinnostavampi. Sain poikaan kuitenkin vähän kontaktia niiden avulla - enempi ne juustot maistuivat mulle itelleni. :D Myöhemmin otettiin avuksi keppi, josta Dingo palkkautui hetken aikaa, muttei sekään loppuviimein ollut niin kiinnostava, joten palattiin vanhaan tuttuun "ollaan tuon lähellä / mennään ohi, muttei mennä luo tai riehuta, vaan ollaan ihan rauhassa ja rennosti" ja sehän toimi. :)

Reenailun lomassa kentällä isänsä kanssa ollut taapero tuli rohkeasti silittämään Diksua ja Dingo suhtautui rauhallisesti, kuten aina lapsiin. Oli mukava nähdä rohkea lapsi, joka ei pelännyt koiraa sen koosta huolimatta.