Kävimme viikonloppuna Helsingissä ja siellä tuli tehtyä hauvoille Halloween Herkkua. Sunnuntaina ennen lähtöä tuli pyörähdettyä Itäkeskuksen Faunattareen, jonka raakapakasteosasto yllätti iloisesti hevosenlihalla. Hevonenhan on siinä mielessä hyvä eläinystävän valinta ruokapöytään, että se on elänyt taatusti monipuolisemman ja yleensä paremman elämän kuin tehotuotettu nauta, saati sitten sika tai broileri.

Olen taas innostunut tekemään koirille vähän mielenkiintoisempia aterioita kuin "Hau Hau -nappuloita öljyn kera" ja nyt syntyikin hyvin gourmetmaiset annokset, joten juustosiivuilla höystetyt hevosenlihat ansaitsivat hienon ranskankielisen nimen ja Poikasten Pulkan reseptivalikoima täydentyi ruualla nimeltä La viande de cheval et fromage.

Eilen Tampereen Hakametsän Prisma yllätti iloisesti, sieltäkin oli saatavana hevosta. Myös muita vähän eläinystävällisempiä tuotteita tarttui mukaan:

pp1.jpg

^ Nuo ulkoilevien kanojen munat ovat mukava uusi keksintö. Olisipa myynnissä myös ulkoilevan possun lihaa yms., ostaisin ihan varmasti! Myös sisäelimiin olisi kiva saada eläinystävällisempiä vaihtoehtoja. (Nuo soijajuomat ovat muuten herkullisia, niitä tulee aina silloin tällöin osteltua, suosittelen kokeilemaan.)

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto SEY on tässä kampanjoimassa eläinystävällisen tuotelisenssin kehittämiseksi. Lue SEY:n blogista, mistä on kyse: Päätösvaltaa kaupan tiskille. SEY on myös järjestämässä aiheesta keskustelutilaisuuksia eripuolilla Suomea. Itsehän laitoin jokin aika sitten samasta asiasta adressin vetämään: Pakkausmerkinnät eläinystävällisiä valintoja tukeviksi! Kyllä moni muukin kuluttaja minun lisäkseni välittää eläinten hyvinvoinnista ja olisi siten valmis ottamaan eläinystävällisiä vaihtoehtoja, jos niitä vain olisi saatavilla!

Jokainen meistä voi toki tehdä oma-aloitteisesti joitain asioita:

- Ryhdy vegaaniksi, älä käytä ollenkaan mitään eläinperäistä.

- Josset voi tai halua luopua kokonaan eläinperäisistä tuotteista, vähennä lihankulutustasi ja panosta määrän sijasta laatuun mm. tuotantotavoissa.

- Valitse ajoittain lihattomia tai vegaanisia tuotteita esim. ravintolassa ja ruokaostoksilla.

- Suosi luomua, luomutuotannossa on tiukemmat vaatimukset eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa.

- Hanki ruokasi suoraan tiloilta, joissa pääset omin silmin näkemään, että eläimillä on hyvät olot.

- Osta häkkikanojen sijaan vapaan kanan munia, luomumunia tai ulkoilevan kanan munia.

- Osta tehotuotannossa eniten kärsivien lajien (broileri/kana, sika, kalkkuna, hanhi) lihan sijaan sellaisten lajien lihaa, joilla on paremmat olot eläessään, esim. hevonen, lammas, nauta, poro, kani ja riistaeläimet, kuten hirvi.

- Pyri pitämään kotitaloutesi lihaa syövien lemmikkieläinten määrä kohtuullisena tai älä hanki niitä ollenkaan.

- Ruoki lihaa syövät lemmikkisi valikoiden eläinystävällisemmin tuotettuja eläintuotteita, älä tuijota pelkkää halpaa hintaa!

- Koita ottaa selvää, saisitko esim. lähiteurastamolta tai paikalliselta metsästysseuralta ihmisille kelpaamattomia roippeita. Luut, jalat, päät ja elimet ovat erinomaista ravintoa koirille, monipuolisempaa kuin pelkkä liha.

- Ota aihetta puheeksi tuttujen kanssa rauhassa ja kiihkoilematta. Se houkuttaa ihmisiä enemmän miettimään asioita kuin paasaus ja syyllistäminen. Älä tuomitse ihmisten valintoja. Tue ja kannusta, jos joku on valmis ajattelemaan eläimiä edes vähän. Vältä korostamasta omien valintojesi paremmuutta, mutta perustele, miksi haluat kuluttajana tehdä eläinystävällisempiä valintoja.

- Vaadi ja vaikuta, jotta eläintuotantoa vietäisiin eläinystävällisempään suuntaan, epäkohtiin puututtaisiin ja markkinoille tulisi eläinystävällisiä vaihtoehtoja.

pp3.jpg

Dingo hoitaa possuaan.

Viime aikoina on taas tullut kovasti pohdittua näitä eläinasioita. Omaa lajistista maailmankatsomustani, oikeutta syödä lihaa ja sen vaikutuksia.

Katsoin hiljattain YLE Areenasta ohjelman Prisma: Mistä liha ruuaksi? jossa käytiin läpi erilaisia tuotantomuotoja. Dokumentin lopussa esitettiin mielestäni hyviä näkökulmia siihen, miksei lihatuotannosta kannattaisi luopua kokonaan, vaikka tehotuotanto ajettaisiin alas: osa viljelysmaista ei kelpaisi ihmisravinnon viljelyyn, mutta ruoho kasvaa siellä hyvin ja ruohoa taas kasvinsyöjäeläimet voivat hyödyntää.

Kyky hyödyntää kasviravintoa tehokkaasti määräytyy lajin ruuansulatuskanavan toiminnan mukaan. Märehtijöillä pötsi ja yksimahaisilla paksu- ja umpisuoli omaavat mikrobiflooran, joka hajottaa ruohon käyttökelpoiseen muotoon. Samaan ei esim. ihmisen tai koiran ruuansulatus kykene. Laiduntava karja tuottaa myös lantaa, jota tarvitaan lannoitteeksi myös ihmisille viljeltävän ruuan viljelyyn.

Toinen asia ovat koirat ja kissat, joiden vegaaniksi muuttamisen ongelmat käsittelin artikkelissa Kissa tai koira vegaaniksi? Ihminen pystyy nykytiedon valossa saamaan tarvitsemansa ravintoaineet lihattomasta ruokavaliosta, koira tai varsinkaan kissa ei pysty. Toki on koiria ja kissoja, jotka ovat säilyneet hengissä lihattomalla ruokavaliolla, mutta voiko täysin eläimen ruuansulatusanatomian vastainen ruokinamalli olla hyväksi sen hyvinvoinnille?

On myös marginaalinen joukko ihmisiä, joilla on terveydellisen tilanteensa vuoksi hyvin rajallinen ruokavalio ja joissain tilanteissa eläinperäiset tuotteet ovat tarpeen henkilön hyvinvoinnin kannalta.

En osaa loppupeleissä mieltää tappamista ja syömistä moraalisesti vääräksi. Jos joku erilajinen lihansyöjäeläin tulisi ja söisi minut, en näkisi siinä mitään yleisellä tasolla väärää. En, vaikka tämä lihansyöjä kykenisi ihmisen tavoin abstraktiin ajatteluun ja pohtimaan oman toimintansa oikeutusta.

Vääränä pidän ainoastaan sitä tapaa, jolla ihminen tietoisena toisten kärsimiskyvystä muiden lajien edustajia kohtelee. Tehotuotantolaitokset joutaisivat jäädä historiaan, yhteiskuntamme tulisi toimeen paljon pienemmälläkin lihamäärällä. Siis jos isompaa joukkoa ihmisiä kiinnostaisi oikeasti syödä lajityypillisesti terveellisemmin ja kohdella eläimiä hyvin.

pp2.jpg

Isoimpana ongelmana eläinten kannalta näen yleisen välinpitämättömyyden niitä kohtaan. Jos jollekin peruspulliaiselle mainitsee eläinten oloista saa osakseen ylimielistä naureskelua. On epämuodikasta välittää eläinten oloista.

Tämän rinnalla tuntuu absurdilta, että eläinten asioista kiinnostuneet ihmiset ovat toistensa kurkussa siitä, kuka syö luomua ja kuka on valmis luopumaan lihasta kokonaan. Saati sitten, että lihaa tarvitsevista lemmikeistä yritetään tehdä väen vängällä keinotekoisesti kasvissyöjiä. Kysympä vaan, mitä ihmeen hyötyä jonkun kissan kituuttamisesta sille äärimmäisen huonosti imeytyvällä soijamurkinalla edes on samalla, kun miljardit ihmiset mättävät naamaansa tehotuotettua lihaa?

pp11.jpg

Henkilökohtaisesti en usko siihen, että puoletkaan ihmisistä olisi koskaan kovin valveutuneita eläinkysymysten eettisyyden suhteen.

Uskon siihen, että yhteiskuntaa ja lakeja muokkaamalla voimme saada eläintuotannon nykyistä kestävämmälle pohjalle. Valtioiden pitäisi yksinkertaisesti kieltää epäeettisimmät tuotantotavat.

Toki poliittisen tahdon syntymiseen tarvitaan myös kansalaisten aktivoitumista. Koska välinpitämättömiin normipulliaisiin ei ole selvästikään luottamista, pitäisi tiedostavien eläinten ystävien yhdistää voimansa sen sijaan, että riidellään siitä, voiko aito eläinsuojelija syödä lihaa vai ei.

Henkilökohtaisesti kunnioitan sitä, että ihminen päättää esim. elää syömättä lihaa tai tekee mitä tahansa muuta itse parhaaksi katsoo sen eteen, että hänen toimintansa auttaa edes vähän. Se taas ihmetyttää, miksi toisinaan esim. SoMessa näkee, että lytätään toisten ponnisteluja, tullaan julistamaan, ettei oikea eläinsuojelija voi syödä eläinperäisiä tuotteita tms.

Toivoisin, että eläinten ystävät niiden hyvinvointiin panostavista tilallisista eläinoikeusihmisiin voisimme kautta linjan puhaltaa yhteiseen hiileen edes sen verran, että voisimme yhdsessä ajaa yhteiskunnallisella tasolla näitä muutoksia. Ne eivät kuitenkaan korjaannu kertaheitolla, vaan pienin askelin. Yhteistyöstä olisi ainakin eläimille enemmän hyötyä kuin että niistä välittävät hajaantuvat pieniksi keskenään riiteleviksi ryhmiksi samalla, kun välinpitämätön isompi joukkio ihmisiä mässäilee tehotuotetulla lihalla ja heittää kevytmielistä läppää eläinrääkkäyksestä.

Lopuksi haluan vinkata lukijoille toisesta, hieman samoja asioita sivuavasta artikkelista. Pitääpä itsekin tutustua tuohon blogiin paremmin, kirjoittaja vaikuttaa fiksulta ja avarakatseiselta tapaukselta:

Vuoteni vegaanina - ja sen loppu (Oodi suomalaiselle lehmälle)