Päätin tänään tarjota koirilleni vapaana juoksentelua turvalliseksi ennestään toteamassani paikassa, eräässä rannassa, joka pysyy läpi talven sulana pienen virtauksen vuoksi. Varmistettuani paikan tyhjäksi laskin piskit koheltamaan, kuten monesti ennenkin. Valitettavasti joku elämäänsä kyllästynyt paikassa ilmeisesti talvehtiva (?) joutsen oli päättänyt jäädä lymyilemään rantaan kumottujen veneiden taakse ja koirien rynnättyä siihen lähelle se pulahti veteen. Ei puhettakaan, että olisi lentänyt tiehensä, vaan piti oikein jäädä kellumaan siihen muutaman metrin etäisyydelle. Huutelen siinä sitten koiria pois, mutta houkutus käy Rokalle liian isoksi ja tuijotan silmät pyöreinä monttu auki, kun neiti pulahtaa 15 asteen pakkasessa järveen ja ui vähän matkaa kohti lintua, joka nyt luonnollisesti pääsee uivaa koiraa pakoon. Kutsun uudestaan ja Rokka lähtee uimaan takaisin rantaan.

Ja eikös Dingo siinä samassa keksi lähteä marssimaan jäälle. Siinä kohtaa ääneni kohosi jonnekin ihan uusiin aspekteihin ja sain raivottua nämä iloiset rauhoitetun idioottilinnun ahdistelijat rantaan. On siinäkin kaksi varsinaista ääliötä. Ovat aina pysyneet kunnioittavalla etäisyydellä vedestä ja jäästä ja totelleet ensi huikkausta siirtyä kauemmas, jos on oltu minusta liian lähellä rantaviivaa. Nähtiin pari päivää aiemmin joutseniakin noiden irti ollessa, vähän matkan päästä tuosta tapahtumapaiasta ja seurasivat silloin sävyisästi mukana antaen lintujen olla. En siis osannut tosissani pelätä mitään tällaista.

Noh, Rokka "avantouintinsa" päätteeksi vaan kirmaili iloisena ympärilläni, kun huolestuneena yritin laittaa sille hihnaa viedäkseni sen äkkiä sisälle, ennen kuin alkaisi paleltumaan. Onneksi oltiin lähellä kotia. Tyttö ei ollut kyllä moksiskaan ja mikäs siinä rannasta on mulahtaessa. Pari kauhun hetkeä olin ehtinyt pelätä Dingon painelevan heikolle jäälle kauemmas rannasta, siinä oli jo vaaratilanne syntymässä.

Sisällä Rokka kuivui aika nopeasti minun päivitellessä ukolleni, miten idiootteja nämä koirat osaavat olla, kun tällaisia tempauksia järjestävät. Siitä sitten pitikin lähtä ajelemaan Pohjois-Pohjanmaan suunnalle, mikä tiesi pitkää autossa kökkimistä koirille ja Vladimirille.

Pidettiin matkalla pari pissalenkkitaukoa. Jälkimmäisellä sattui parkkipaikalle pakettiauto, jonka takaosassa kaksi seefferiä (?) mekasti sen kuuloisesti, että tulevat kohta takaovesta läpi aina, kun joku kulki siitä ohi. Samaiselta huoltikalta löytyivät hyvät koiranulkoilutushanskani, jotka olivat jääneet minulta sinne ajaessani vuodenvaihteen jälkeen siitä ohi. Huh, näitä hanskoja tarvittiinkin, kun pakkaset kiristyy!

Dingo jo alkoi nostella tassujaan, tässä varmaan päästä tekemään kovin pitkiä lenkkejä, kun pakkanen laskee alle -20 asteeseen. Pitänee kehittää näille muunlaista aktiviteettia enemmän esim. sisätiloissa.

Pistin kokeeksi Dingolle jalkaan vanhoja sukkiani ja poika antoi sen tehdä. Sukat tosin putosivat pois aika nopeasti jo sisällä. Pitää katsoa, jos tekisin tai ostaisin sille jonkunsortin töppöset. Rokankin pärjääminen tarkailussa, kun nuo tassut ovat yleensä ne, jotka sisäkoiralla kovilla pakkasilla tuppaavat palelemaan ja sitten konkataan kolmella tassulla. :/