Tuli eilen mentyä aikaisin nukkumaan ja sen ansiosta sitten herättyäkin aikaisin ulkoilemaan. Kokeilin kuvausta haastavissa hämäräolosuhteissa - liikkuvaiset koirat on pitkällä valotusajalla vaikea napata. Osa kuvista on vähän hämyisiä, mutta sitäkin tunnelmallisempia! :D

Toimenpiteitä Rokan aktivoimisen parantamiseksi aloittelin jo eilen: etsin netistä täkäläisen agilityseuran, vähän lueskelin, miten järjestävät kursseja. Tein mielessäni harjoitussuunnitelman: tottelevaisuustreenailua kotona, ilmoittautuminen seuraavalle perustottelevaisuuskurssille ja taitojen edettyä sopivalle asteelle jonottamaan agilityn alkeiskurssille. Myös muita lajeja mietin ja ihan tokoilua voisi tytön kanssa harkita. Rallytokoonkin voisi tutustua, sitä meille yhdessä keskustelussa Facebookin puolella suositeltiin. :)

Dingon kanssa niin ikää ei varmaankaan ole pahitteeksi tehdä samoja harjoitustreenejä kuin Rokallakin. Saa Dingokin tekemistä ja hyvä tottelevaisuushan parantaa koiran turvallisuutta. Nykyisellään molempien luoksetulo on ihan ok - en minä niitä muuten irti kotipihassa pitäisikään, jos eivät tulisi luokse kutsusta - mutta ainahan parantaa voi ja opetella muita liikkeitä.

Rokan kanssa harjoiteltiin tänään (saamieni hyvien neuvojen pohjalta, kiitokset heille, jotka näitä antoivat! <3 ) paikallaan pysymistä käskystä. Ensin teetin perustemput, istu, tassu, maahan ja sitten aloin opettaa uutta paikka-käskyä niin, että Rokan täytyi olla koko ajan maassa ilman, että lähti liikkeelle ja palkkasin sitä paikallaan pysymisestä pikku hiljaa pidentäen vaadittua väliä. Välillä pyysin tyttöä istumaan jne. ja sitten taas maahan, Rokka näytti tykkäävän hommasta. (Mikäs siinä, kun saa touhata yhdessä ja makkaraa poskeen. XD) En nyt ensimmäisellä treenillä vaatinut kummoisia, ihan pari askelta otin koirasta sitten, kun se vierellä pysyessäni oli ongelmitta paikka-käskyn alla. (Sinänsä tuo on tuttu liike odottaa-käskystä, mutta päätin lähteä teho-ehdollistamaan kokonaan uutta sanaa siihen, että ollaan nimenomaa maassa paikallaan, kun odottaminen on ollut sellainen epämääräinen eri asennoissa ja tilanteissa käytetty käsky.. Ainakin koirakoulussa ollessamme sain muistaakseni tällaisen neuvon, että uudelle jutulle olisi hyvä olla uusi käskysana.)

^ Koirien vieminen aamutuimaan lenkille on yleensä siistiä juuri tuolloin, kun aamunkajo sarastaa taivaanrannasta. Välillä näkee aika mahtavia värimaailmoja nimenomaa aamulenkillä. Jospa sitä saisi joskus käyttöönsä kunnon välineet, mm. jalustan ja kenties luontokuvaamiseen paremmin soveltuvan objektin, täältäkin saisi aika makeita maisemakuvia. :D

Dingon kanssa niinikää tein saman harjoituksen kuin Rokallekin. Molempien koirien kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä pitää kyllä parantaa. Nyt tuppaavat olemaan sitä, että vähän heilutaan täpinöissään, eikä maltettaisi odottaa, että saadaan se nami suuhun. No, eiköhän ajan kanssa, kun parantaa näiden aktivointitasoa, saa tuon sujumaan aavistuksen rauhallisemmin. Välillä voi tietty olla, ettei kaikki mene täydellisesti, mutta lähden siitä lähtökohdasta, että hommaa tehdään koirien, eikä minun takiani (silloinhan voisin jatkaa istuskelua persiilläni tietokoneella), joten harrastaminen on koiralähtöistä.

Eniten tässä nyt pitää oman asenteen muuttua tuon harrastamaan lähtemisen suhteen. Tiedän kyllä, että minultakin sitä kunnianhimoa ja intoa löytyy, kun jostain asiasta vaan kiinnostun. Esimerkkinä tuo koirien kotiruokinta, mitä olen nyt taas aloitellut - koirat olivat teollisella ruualla aika pitkään minun aikaansaamattomuuteni takia... Ja muualla elämässä esim. eräs haastavampi peli, mitä intouduin opettelemaan ja nyt tuoreimpana esimerkkinä uusi, tulostavoitteinen työpaikka, mikä vaatii erilaista asennetta kuin mikä minulla on vanhastaan ollut. Loppupeleissä tässä kuitenkin elää näiden koirien takia, ne ovat minulle kaikki kaikessa. Niiden vuoksi pitää raahautua aamuisin töihin, jotta saan palkkaa elämisemme maksamiseen. Niiden vuoksi pitää ylläpitää yleistä toimeliaisuutta, tehdä niille ruokaa, järjestää niille aktiviteetteja, viedä ne lenkille, kouluttaa niitä. Ihan yksinkertaisia perusasioita, en tajua, miten sitä ihminen osaakin vajota henkisesti sellaiseen horteeseen, ettei tiedosta tällaisia itsestäänselvyyksiä!

 

Tänään tuli sitten kokattua ja ruualle tuli nimeksi Lentävä Porokukko. Alkuun ruokaa suunnitellessani mietin nimeksi "Pikku barffaajan aamupuuroa", mutta vehnäleseet eivät oikein istu barffausideologiaan ja joku olisi varmaan suuttunut siitä. Toki ne olisi voinut jättää poiskin, mutta tykkään niistä yleensä ottaen koirien kivennäis- ja hivenaineiden lähteenä.

Ensin soseutetaan sulaneet pakastevihannekset: herneitä, vihreitä papuja, porkkanaa ja kukkakaalia. Rainbow pakastevihannekset 250g, 41 senttiä Prismassa.

 

Lisätään joukkoon 500g jauhettua poroa, 500g broilerin sisäelinseosta, 2 kananmunaa, ½ desiä vehnäleseitä, 1 dl auringonkukkaöljyä (määrät summittaisia, en mitannut niitä).

 

Dingo odottaa huuliaan lipoen. Kokkaus on senkin lempiharrastus. :D

 

Sekoitetaan tasaiseksi velliksi.

 

Annostellaan kuppiin. 3 kauhallista nuorelle ja aktiiviselle 20 kiloiselle ja sama määrä 30 kiloiselle vähempi aktiiviselle lihomisherkälle koiralle.