Tämä on Facebookin Eläinsuojelu-ryhmässä viime päivinä puhuttanut kuuma peruna. Kyseinen ryhmähän toimii sillä periaatteella, että siellä kaikenlaiset mielipiteet ovat sallituja, kiinnostus aihepiiriä kohtaan ja kyky asiallisuuteen riittää. Toimin itse kyseisen palstan ylläpitäjänä ja näkisin, että tällaiset eri osapuolia yhdistävät keskustelukanavat ovat tärkeitä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Nykyiselläänkin ryhmään kuuluu paljon erilaista väkeä löytöeläimiä auttavien yhdistysten aktiiveista pientilallisiin ja vegaaneihin.

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että eläinten asioiden edistämiseksi on olemassa kaksi eri aatesuuntausta, jotka eivät välttämättä sulje toisiaan pois: eläinsuojeluajattelu ja eläinoikeusajattelu. Tulen käyttämään niistä lyhenteitä ES ja EO. Eläinsuojelussa keskitytään siihen, että eläimillä olisi hyvät olot niiden eläessä ja niille tuotettaisiin mahdollisimman vähän tuskaa ja kärsimystä. Eläinten hyväksikäyttöä ES-ajattelu ei kuitenkaan kiellä. Silloin mennään eläinoikeusajattelun puolelle. EO lähtee siitä, ettei ihmisellä ole oikeutta käyttää muita eläimiä millään tapaa hyväkseen - äärimmilleen vietynä tämä koskee sirkuseläinten, koe-eläinten, turkiseläinten, lihakarjan, lypsylehmien ja munijakanojen lisäksi myös lemmikkieläimiä ja toki myös eläintarhoja. (Lisää aiheesta OE:n sivuilta)

Eläinoikeudellisen ajattelun mukaan ihmisten tulisi ajaa eläinbisneksensä alas estämällä olemassa olevia hyöty- ja kotieläimiään lisääntymästä, kunnes jäljellä olisi enää vain ihmisiä ja luonnonvaraisia villieläimiä. Kenties joissain malleissa voitaisiin sallia vegaanisesti elämään kykenevien domestikoituneiden lajien edustajien elo ihmisen rinnalla mahdollisimman vapaasti ja lajityypillisesti, mutta periaatteessa tuollainen laaja muutos tarkoittaisi isolta osin monien domestikoituneiden lajien sukupuuttoa tai villiintymistä luontoon alueille, joissa niitä luonnostaan elää.

Monesti Eläinsuojelu-palstalla ja muuallakin nousee esiin ihmettelyä, miten osa meistä eläinten hyvinvoinnista välittävistä voi syödä lihaa - kuten esimerkiksi itse teen. Aina välistä löytyy joku innokas vegaani tuumaamaan, että sellainen on tekopyhää ja ettei eläinperäisiä tuotteita syövä ja siten eläinten sortoa tukeva voi olla oikeasti eläinten ystävä. Pitääkö tämä paikkansa? Olen itse ollut jäsenenä Oikeutta Eläimille ry:n foorumilla vuodesta 2008 ja keskustellut ja lueskellut siellä välistä hyvinkin aktiivisesti tätä kysymystä pohtien. Toki olen ollut kiinnostunut aiheesta lapsesta saakka, koska olen aina tuntenut sympatiaa muita lajeja, erityisesti koiria kohtaan.

Onko muiden eläinten syöminen sitten väärin? Moni normikaavoihin kangistunut tuumaa tässä kohtaa, että sehän on luonnollista. Tappavathan ne leijonatkin savannilla puhveleita. Pitää kuitenkin muistaa, ettei villi luonto tunne sellaista sanaa kuin etiikka, joten kaikki, mitä luonnossa tapahtuu, ei välttämättä ole oikein. (Esim. kotoisten sorsiemme keskuudessa esiintyy paljon naaraita raiskaavia koiraita, eikä se tee kyseisestä toiminnasta sen hyväksyttävämpää.)

Lisäksi tulee muistaa, ettemme me ihmiset suinkaan juokse siellä savannilla keihäät kädessä niiden puhveleiden perässä, vaan suurin osa meidän ja lemmikkiemme lautasilla kasvaa laitosmaisissa olosuhteista, joissa elävillä yksilöillä harvemmin on tilaisuus toteuttaa luonnollisia viettejään ja tarpeitaan, saati elää pitkää ja hyvää elämää. Leijonia pakenevista puhveleista suurin osa sentään selviytyy, ne saavat elellä laumassa ja toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Taitavimmilla ja onnekkaimmilla yksilöillä voi olla hyvinkin pitkä elämä. 

Silti luonto on karu - ihmisen hoteissa eläimet ovat turvassa kaikelta muulta, paitsi ihmisen kaltoinkohtelulta, puutteellisilta oloilta ja väistämättömältä teuraaksi joutumiselta. Ihmisen kasvattamasta teuraseläin joutuu aina teuraaksi silloin, kun ihminen sen päättää. Myös munien ja maidontuotantoon liittyy omat vakavat eettiset ongelmansa.

Tarvitseeko lihaa sitten syödä? Nykypäivänä ihminen voi toki elää mainiosti täysin eläintuotteettomalla ruokavaliolla, jos viitsii nähdä vaivaa sen eteen. Noin anatomisesti ajateltuna ihminen on kehittynyt hyödyntämään niin kasvi- kuin eläinperäistäkin ravintoa. Ruuansulatusjärjestelmämme käsittelee kasvikunnan tuotteita huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi koiran saati kissan, mutta silti meillä on onnettoman lyhyt paksusuoli ja umpisuoli, jotka yksimahaisilla kasvinsyöjälajeilla ovat kehittyneet varsin laajoiksi nimenomaa kasvimassan pilkkomista ja hyödyntämistä varten. (Tässä hyvä artikkeli, jos lukija haluaa perehtyä eri lajien ruuansulatusjärjestelmien eroihin.)

Viime päivinä palstan keskustelu on kääntynyt siihen, voisiko myös koiria ja kissoja ruokkia kasvipainotteisemmin tai jopa täysin vegaanisesti. Ei riittänyt, että todettiin eläinperäisen ravinnon sulavan helpommin petoeläimen lyhyessä ruuansulatuskanavassa, josta kasvimassa vaan kulkeutuu enimmäkseen turhana läpi. Lähdettiin pohdiskelemaan ihan proteiinitasolla, voisiko koira saada kaikki 10 sille välttämätöntä aminohappoa kasvikunnan tuotteista. Löysin tällaisen artikkelin ja pikaisella silmäilyllä vaikuttaisi siltä, että kasvikunnan tuotteet sisältävät usein noin puolet vähemmän kutakin noista kolmesta koiralle tarpeellisesta proteiinista kuin eläinkunnan tuotteet.

Eli paitsi, että koiran elimistö käsittelee kasviperäistä ravintoa paljon tehottomammin, sitä pitäisi vielä syödä tuplamäärät vastaavan proteiinimäärän saavuttamiseksi. Toinen mahdollisuus ovat keinotekoiset proteiinivalmisteet ja pilleripurkit.

Mutta onko se tappaminen ruuaksi sitten loppupeleissä niin väärin, että pitäisi ruveta keinottelemaan elämällään? Toisille vegaaninen elämäntapa ei ole kovin iso juttu, toisille se on iso positiivinen juttu, mutta minulle se olisi hyvin iso negatiivinen juttu, jossen enää voisi syödä harvakseltaan mieliherkkujani katkarapuja ja muita mereneläviä (juu, kalastukseen liittyy paljon eettisiä ja ympäristöongelmia, lajikato, roskakalojen heitto kuolleena mereen, ryöstökalastus ja sitä rataa) tai naudanlihaa (huolimatta siitä, että eläintenhoitajalinjan navettaviikkojen myötä naudoista tuli yksi suosikkieläimistäni, lehmät ovat sympaattisia persoonia) ja oikeastaan pitäisi luopua koiristakin, jolloin elämäni ei olisi enää ollenkaan elämisen arvoista.

Eläinoikeusliikkeen opit tyssäävät aina minulla siihen yhteen kysymykseen: entäpä lihansyöjän oikeudet? Koirieni oikeudet? Minun oikeuteni? Lajitovereitani elää kyllä menestyksekkäästi erilaisilla kasvisruokavalioilla, mutta anatomisesti ihminen on kyllä kaikkiruokainen laji. Sushi ja jopa se naudanliha menee vaikka raakana alas, eikä minulla ainakaan olisi ongelmia myöskään tappaa syömääni ruokaa. (On tullut pistettyä kituvia pikkueläimiä päiviltä, ei se kivaa ole.. Ja lampaanteurastustakin kävimme eläinlinjalla luokkaretkenomaisesti seuraamassa.)

Harva EO-ihminen olisi kieltämässä siltä villiltä tiikeriltä sitä lihansyöntiä (juu, on sellaisiakin yksittäisiä älyvapaita kirjoituksia näkynyt OE:n foorumissa, että poistettaisiin lihansyöjät luonnosta), mutta jostain syystä nämä samat oikeudet eivät kuulu domestikoituneille lajeille, kuten kissa tai koira (itse asiassa EO-liikkeen mielestä kissoja ja koiria ei saisi edes olla olemassa ihmisen rinnalla, koska ihminen käyttää lemmikkieläimiä viihdykkeenä) - saati sitten ihmiselle, vaikka ainakin minun nähdäkseni ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa.

Se on kuitenkin fakta, että nykypäivänä ihmiset syövät liikaa lihaa, eikä se ole terveellistä. Tehotuotanto ei ole millään muotoa eläinystävällistä ja sen tukemista tulisikin välttää, jos eläimistä välittää. Koira ja etenkin kissa kuuluu ruokkia mahdollisimman lihapainotteisesti, koska niiden fysiologia sitä edellyttää. Ihminen ei ole niin lihapainotteinen sekasyöjä kuin koira, joten sen päivittäisen tehosikalassa kasvaneen nakkipaketin sijaan voisi meistä jokainen syödä enemmän kasviksia ja jos nyt vaikka sen yhden luomulihapaketin viikkoon ostaa niin se on jo paljon parempi juttu. Lajityypillisesti ehkä ideaalisempi ruokavalio kuin täysi lihattomuus.

Minusta ihan totta olisi paljon hedelmällisempää, että eläinoikeuksien ajajat keskittyisivät eläinsuojelijoiden vainoamisen sijaan tekemään kanssamme yhteistyötä siinä, että tehotuotantoa tuettaisiin entistä vähemmän ja yhdessä kannustaisimme niitä ihmisiä, jotka nimenomaa tehotuotettua lihaa mässäilevät kauheat määrät, vähentämään lihankulutustaan, siirtymään heille itselleen terveellisempiin ja siinä sivussa eettisempiin vaihtoehtoihin tai kokonaan vegaaneiksi. Siitä olisi eläimille paljon enemmän hyötyä kuin pientilallisten ja satunnaisten luomulihan ostelijoiden vainoamisesta, mistä tuollaisessa "et voi olla aito eläinten ystävä, jos syöt lihaa!" -tyyppisessä huutelussa on pitkälti kyse.

Jään tutkimaan tuota koiran vegaanisuusjuttua (lähinnä osatakseni kumota väitteet koiran lihattoman ruokavalion järkevyydestä tulevaisuudessa mahdollisimman seikkaperäisesti) ja kun olen ehättänyt koostaa tarpeeksi tietoa, siitä on luvassa Poikasten Pulkkaan uusi kirjoitus!

Mutta sitä odotellessa: laitelkaas kommentteja, mitä itse ajattelette aiheesta, tämä nyt oli tietty vain meikäläisen tämänhetkinen mielipide. :)