Tänään ajattelin kertoa vähän siitä, mihin nämä tänne pulppuavat koirien kotiruokareseptit - joita siis ihan oikeasti käytän koirieni ruokkimiseen ja kehittelen kaiken aikaa uusia - ja koirieni ruokinta ylipäänsä perustuu. Koirien kotiruokinta on minulle vielä suhteellisen uusi juttu ja kehitän tietojani kaiken aikaa. Sen myötä kehittyvät myös reseptit.

Mistä kaikki alkoi?

Dingon tullessa minulle se ei kuulemani mukaan ollut tottunut syömään koiranruokaa, vaan syönyt ihmisiltä jääneitä ruuantähteitä ja sensellaista. Niinpä minun täytyi opetella tekemään sille ihmisruuanomaista, mutta kuitenkin koiralle ruuaksi sopivaa ruokaa. Kyseltyäni vähän netissä sain perusohjeeksi "kolmannes lihaa, kolmannes riisiä, kolmannes kasviksia" ja jonkin aikaa keittelin sille jauheliha-riisi-porkkana/pakastevihannes -mömmöjä. Huomasin tällöin, ettei koira juuri välitä riisin tai porkkanan tai muiden vihannesten mausta, jolloin keksin sekoittaa tähän raakaa kananmunaa. Tämän ansiosta seos maistui koiran suussa paremmin ja ne kukkakaalit, herneet ja porkkanat eivät enää jääneet lautasen reunalle.

Tässä välissä kerkesin totuttaa Dingon syömään teollista ruokaa ja testailimme kaikki markettien halpismössöt läpi, missä olisi paras hintalaatusuhde. Opiskelijabudjetin vuoksi aloin aina sisäisesti suunnilleen nauraa kippurassa, jos vihjaistiin eläinkauppojen huippulaadukkaiden ja huippukalliiden ruokien suuntaan. Toki tutkin niitäkin, tutustuin ja kokeilin muistaakseni Profinea. Ne eivät kuitenkaan olleet NIIN paljon laadukkaampia kuin mitä hinta oli korkeampi. Ajattelin, että siinä viilataan kuluttajaa linssiin ja jatkoin markettimömmöjen syynaamista. Olin jo huomannut, että niissä oli eroja. Esim. X-tran tölkit kannatti kiertää kaukaa jo siksikin, että niissä oli puolet vettä - eli lihan kilohinta oli käytännössä suht. sama kuin hinnaltaan puolet kalliimmissa markettiruuissa. Myös pikkupränttien syynääminen alkoi, joskin alkuun tuijotin lähinnä tuhkaprosentteja. Kuulosti oudolta, että koiranruuassa pitäisi olla tuhkaa. Arvelin sen olevan teollisen prosessin ikävä sivutuote ja että sitä ei tarvitsisi olla ruuassa yhtään.

Löysin itseni aina välistä kokkailemassa kotiruokaa. Positiivisimpia valmisruokia olivat luomuruoka Yarrah, menettelevä Amigo, sekä hinta-laatu -suhteeltaan mainio Jahti & Vahti, jonka penturuokaa minulla on muuten edelleen Rokalle.

Dingolle myönnän kokkailleeni vähän mitä sattuu ilman sen kummempaa perehtymistä ja tietämystä. Ja kun poika söi siinä sivussa teollisia muonia, en pelännyt sille tulevan puutostiloja, eikä sille niitä tullutkaan. Siis aika normi tilanne.

Tilanne muuttui, kun aloin harkita Rokkaa ja tiesin, että kasvuiässä olevan pennun ruokinta olisi huomattavasti tarkempi homma. Kyselin jossain Petsien ruokakeskusteluissa, millaisia kotiruokareseptejä voisi käyttää pennulle ja minut ohjattiin Zayoras.comiin tutustumaan koiran - pennun ja aikuisen - ravinnontarpeeseen. Alkuun olin hämilläni kaikesta laskemisesta, mitä tuo edellytti, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kartoittaa Dingon ruokavaliota. Minuun teki vaikutuksen se, että sivuston omistaja oli kasvattanut isokokoisen koiransa pennusta aikuiseksi kotiruokinnalla ja aloin miettimään, josko siirtäisin Dingon kokonaan pois teollisesta ruokinnasta. Minua oli alkanut epäilyttämään, kun ei voinut kunnolla tietää, mitä ne koiranruuat sisälsivät. Itse tehdessä sentään näin kaikki ainesosat ja saatoin vaikuttaa ruuan lihapitoisuuteen jne.

Viimeinen tikki taisi olla, kun kuulin ja huomasin monien teollisten eläintenruokien sisältävän väriaineita. (Vehnävöyhötystä en itse ole koskaan ymmärtänyt, koska koirani eivät ole oireilleet esim. vehnää sisältävästä Yarrahista. Kotiruokiin en sitä tosin käytä.) Ja kaikeksi huipuksi selvisi, että moni koiranruoka on testattu eläinkokeilla. Kiitti, mulle riitti.

Aloin käydä läpi kaikkia ravintoaineita, mistä saisi eniten mitäkin ja kuinka paljon sitä tulisi Dingon painoiselle koiralle syöttää. Sittemmin olen Rokan kasvaessa tehnyt useampia laskelmia pennun metabolisen painon suhteen mm. kriittisimpien vitamiinien kohdalla. Opin kantapään kautta, että noista on tärkeää olla tarkkana. Täältä lueskelin taannoin, mitä eri puutostilat aiheuttavat, sillä pennun naamaan ilmaantui kaljuja laikkuja. B2-vitamiinin eli riboflafiinin puute vastasi aika hyvin sitä, eläinlääkärikin oli samaa mieltä, ja sillä viikolla oli ollut liian pitkä väli AB-piimän, maksan ja munuaisten saannissa. Tämän vuoksi Rokka saa osittain teollista ruokaa kotiruuan ohella, ettei vastaavaa tapahtuisi. Ihottuma lähti kuitenkin paranemaan, kun lisäsin munuaisen, maksan ja piimän määrää.

Eli erityisesti pennun kanssa täytyy tietää tarkasti, mitä tekee, jos meinaa pärjätä pelkällä itse tehdyllä ruualla.

Seuraavassa käyn läpi muutamia ainesosia, jotka vilahtelevat usein noissa resepteissäni ja kerron, mitä ravintoaineita niistä tulee. Apunani olen aiemmin linkitettyjen sivustojen lisäksi käyttänyt myös Fineliä. Lisäksi olen saanut hyviä vinkkejä kaveriltani, jonka äiti on ruokkinut koiriaan kotiruualla vuosien ajan. Myös Katiskan Kananmuna-artikkelista on ollut korvaamaton apu tietolähteenä. Lähdenkin sillä liikkeelle.

 

Kananmuna

Koiran kotiruokinnassa kananmuna on eräs esinomainen kulmakivi. Sen kaikki ainesosaset ovat käyttökelpoisia ja resepteissä yleensä neuvon, miten ne kannattaa käyttää. Keltuainen esimerkiksi sisältää kaikkia hivenaineita ja kaikkia muita vitamiineja, paitsi C-vitamiinia. Valkuainen puolestaan ei ole yhtä ravintorikas, mutta tuo oman ripauksensa - ja kuten aiemmin sanoin, sillä saa riisin ja vihannekset maistumaan paremmin koiralle. Valkuainen kannattaa sekoittaa seokseen kuumana tai keittää, jotta siinä oleva avidiini jämähtäisi toimintakyvyttömäksi. Avidiini sitoo B8-vitamiinia, eli biotiinia ja näin ollen raakaa valkuaista syötettäessä on mahdollista, että koira saa imeytettyä biotiinia hieman heikommin. Aihetta on puitu Katiskassa syvällisemmin.

Kananmunan kuoret ovat luiden kanssa koirieni tärkeä kalsiumin lähde. Kuoret saa jauhettua hyvin huhmareessa, mutta tarvittaessa ne voi murustella sorminkin ruuan sekaan - tai heittää sellaisinaan koiran kuppiin pureskeltaviksi. Itse yleensä nypin kuorista leimakohdan roskiin. (Keitettäessähän se katoaa, mutta munankuoret on hyvä syöttää raakana.) Tyhjennettyäni munan sisällön sapuskaan pesen kuoren ja nyppään leimakohdan pois, vetäen samalla munan sisäkalvon irti. Kalvosta ei ole koirille mitään haittaa, mutta kuoret on helpompi jauhaa huhmareessa ilman sitä.

Niin ja... Ostakaa vapaan kanan munia tai luomumunia! Häkkikanaloita ei nyt ainakaan kannata tukea! Ne vapaan kanan munatkaan ei maltaita maksa, jopa tällaisella rutiköyhällä opiskelijalla niihin varaa. (Ja muutenkin kannattaa huomioida koiria ruokittaessa se lihan eettisyys mahdolisuuksien mukaan, koira kun kuluttaa aikamoisen määrän lihaa vuodessa siihen verrattuna, mitä ihminen tarvitsee.)

 

Tumma riisi

Tumma riisi on huomattavasti ravintorikkaampaa kuin tavallinen. Se on hieman proteiinipitoisempaa, siinä on enemmän kaliumia, magnesiumia ja fosforia. Oikeastaan riisi on koiran ruokinnassa enempi ruuan koossa pitävä, täydentävä lisuke, eikä itse asiassa välttämätön, jos on varaa ruokkia koirat pelkällä lihalla. Riisi kuitenkin helpottaa ruuansulatuselimistön ja suoliston toimintaa, pehmentää ulostetta yms., joskin sama vaikutus on myös kasviksilla. Tulen luullakseni vähentämään riisin määrää koirieni ruokinnassa, kun tulotasoni paranee siirtyessäni opiskelusta työelämään. Joskus tulee vähän surkuhupaisissa tunnelmissa naureskeltua ihmisten karppaamiselle, meillä ei ole varaa pistää edes koiria karppaamaan. Niille se olisikin kenties terveellisempää...

 

Peruna

Tätä käytän joskus tosi harvoin riisin tilalla. Itse suunnilleen inhoan perunaa, joten ostan sitä todella harvoin. Perunan ravintoarvot ovat osittain riisiä paremmat, joskin proteiinia on tummassa riisissä enemmän. Välillä kuulee sanottavan, ettei koiralle saisi syöttää paljoa perunaa. En ole löytänyt perusteluja tälle, mutta minä en kyllä syötä. Dingo söi taannoin perunapohjaista Profinea, mutta kyllästyi siihen säkin ollessa puolessa välissä. Lahjoitin muistaakseni loput Viron kodittomille koirille. Viime viikko syötiin perunapohjaisia ruokia hyvällä menestyksellä. Peruna on kuitenkin työläs, kun se pitää kuoria, keittää ja murskata. Riisin voi vaan heittää kattilaan.

 

Ohrasuurimo

Uusi kokeiluni, mitä minulla on koirille tällä hetkellä. Sen ravintosisältö vaikuttaa varsin erinomaiselta, proteiiniakin on tuplasti perunaan ja kolmanneksen enemmän tummaan riisiin verrattuna. Ohrasuurimoissa on myös vähemmän hiilareita kuin noissa kahdessa. Uunissa olen tuota valmistanut ja koirat ovat siitä tykänneet. Kilonpaketti esikypsytettyä, rikottua, Myllyn Paras -ohrasuurimoa maksoi Halpa-Hallissa euron. Siinä on esimerkiksi D-vitamiinia, mitä perunassa ja riisissä ei ole. A-vitamiiniakin on tuplasti perunaan verrattuna, riisistähän sitä ei saa yhtään. Ja esimerkiksi ribloflafiinia eli B2-vitamiinia, josta Rokalla oli aiemmin puutetta, saa tästä moninkertaiset määrät riisiin ja perunaan verrattuna. Tämä vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta koiran ravinnon pohjaksi/lisukkeeksi. Olen käyttänyt sitä nyt vajaan viikon, toistaiseksi ei ole ilmennyt mitään, miksei se olisi hyvä lisäys näiden ravintoon.

 

Puuro

Erinäiset maustamattomat puurot ovat hyvä lisuke/hätävara. Sanotaan, että vaihtelu virkistää ja ruokavaliosta ei tule liian yksipuolinen, kun ei koko ajan jämähdä syöttämään samaa mössöä.

 

Jauheliha

Laitan aina raakana ruuan sekaan. Yleisimmin tulee näille syötettyä sika-nautaa (Halpa-Hallissa 400 g 1,79€) ja välillä myös koirille myytävää pakastejauhelihaa (Prismassa 1 kg 2,78€), joka on halvempaa. Naudan jauhelihaa on mukava suosia niinä hetkinä, kun on varaa. Välillä olen ostanut jopa luomujauhelihaa, jos se on ollut tarjouksessa. Sitten ensi keväästä lähtien, kun tuloni ovat vähän isommat kuin 600 euroa kuussa, panostan lihan laatuun ja eettisyyteen.

Jauheliha on tällä hetkellä kätevä lisuke, jolla saa nostettua ruuan lihapitoisuutta. Aika harvoin se enää nykyään on ainoa ainesosa munan ja kasvispuolen lisäksi.

 

Lihasuikaleet

Vaihtoehto jauhelihalle. Lähinnä nyt tulee halpisteltua ja ostettua X-tran 1,99 possunlihasuikalepaketti ruuan lisukkeeksi, milloin ei ole muuta kuin kolmen euron hujakoille meneviä jauhelihoja tarjolla. Välillä käy tuuri ja näitä löytää tarjouksesta. Sotken niinikää raakana ruuan joukkoon.

 

Maksa

Loistava A-vitamiinin lähde, mutta sen kanssa saa olla tarkkana, ettei syötä liikaa kerralla, eli ylitä koiran päivittäistä A-vitamiinin ylärajaa. "Saannin ylärajaksi NRC ilmoittaa pennuilla 1044ug/MEkg/pv ja aikuisille 2099ug/METkg/pv." - Zayora's

Naudanmaksassa on enemmän A-vitamiinia kuin sianmaksassa, mutta sianmaksassa on sitten taas enemmän esimerkiksi enemmän proteiinia ja D-vitamiinia. Myös poronmaksa saattaa olla maininnanarvoinen, vaikka harvalla sen hankkimiseen on mahdollisuuksia. Siinä ja naudanmaksassa on suunnilleen yhtä paljon A-vitamiinia ja enemmän C-vitamiinia kuin sianmaksassa.

Silloin, kun minulla oli vain Dingo, ostin paketin maksaa noin 2 viikon välein. Nykyisellään sitä saattaa mennä paketti tai pari viikossa, koska maksa on pennulle tärkeää ja 2 koiraa kuluttaa sitä enemmän kuin yksi.

 

Munuainen

Paitsi A-vitamiinin, munuainen on myös hyvä ribloflafiinin lähde. Pyrin siihen, että joka toisessa ruokasatsissa olisi joko munuaista tai maksaa. Välillä munuaista jo ihan vaihtelun vuoksikin, mutta myös, koska siinä ei ole niin korkea A-vitamiinipitoisuus, enhän halua sitä tulevan noille liikaa kerralla. Ravintoarvoonsa nähden munuainen on aika työläs (ja käsiin pinttyy virtsan haju, jos sen pilkkoo ilman käsineitä XP ), mutta toisaalta edullinen esimerkiksi maksaan verrattuna.. Esim. nyt 3 sianmunuaista sisältänyt paketti taisi olla 1,70€ ja niitä löytää aika usein tarjouksestakin...

 

Sydän

Kohtalaisen hyvä ravintoarvoiltaan, mukavaa vaihtelua ja erikoisen hyvää herkkua koirille. Aina raakaa sydäntä viipaloidessani istuu vieressäni kaksi erittäin hyvää ystävää. Vladimirillekin olen toisinaan pilkkonut sydämestä pienen aterian minipaloja. Joskus se syö ne, joskus ne menevät parempiin suihin koirille.

 

Naudan maha

Naudan mahaa tulee toisinaan ostettua koirien pakastealtaasta. Sitä saa meillä päin Prismasta ja Koiratarvikkeesta, kilohinta on suht. sama. Sulatan ja heivaan raakana ruuan sekaan. Linkissä olevan sivun mukaan mahan sisältämät entsyymit edistävät koiran ruuansulatusta. En ole suoraan sanottuna tätä ennen itse perehtynyt, kunhan käyttänyt ruuassa monipuolisuuden vuoksi "kun tuota nyt kerran koirille myydään".

 

Broilerin siipimurska ja sisäelinseos

Viime kesän vietimme Helsingissä, jossa ainakin Itäkeskuksen MegaEläin myi näitä jäädytettyjä, makkaran näköisiä pötköjä. Kätevä lisä koiran ruuan sekaan, eritoten nuo siivet, kun luita on kotikonstein vaikea alkaa murskaamaan ja minä en uskalla alkaa kananluita antamaan koirille kokonaisina, olivatpa miten raakoja tahansa. Sisäelinseos oli myös kätevä, siinähän on kaikkea yllä lueteltua valmiina murskana. Tuo noiden paloittelu kotona kun ei ole mikään helppo homma ja siitä saa kätevästi kaiken kerralla.

Broilerin sijaan suosisin kyllä itse mieluummin jotain eettisempää lihaa. Katsotaan, jos se luomubroilerin kasvatushanke saadaan Suomessakin etenemään. Normit lihabroilerit on kuitenkin jalostettu niin kärsiviksi, (eivät pysy pystyssä, emolinnuilla ainainen nälkä, jne.) ja tehotuotantotilojen olot ovat kanojen kohdalla jotain aivan karmeaa, että toivon todellakin, että me koiraihmiset, joiden voisi olettaa välittävän eläinten hyvinvoinnista, kannustaisimme kulutusvalinnoillamme panostamaan eettisempään tuotantoon!

 

Silakka

Koirieni oleellinen D-vitamiinin lähde, erityisen tärkeä Rokalle, jonka luut kasvavat. Sisältää paljon enemmän D-vitamiinia kuin esim. lohi, jota ruukasin käyttää, ennen kuin tulin vilkaisseeksi Finelistä noita ravintoarvoja. Yleensä lisään silakkafileet raakana joukkoon, saatan antaa niitä koirille sellaisenaankin. Esim. Rokan pitäisi D-vitamiinin vähittäistarpeen täyttymiseksi syödä joka päivä lohta 100 grammaa, mutta 100 grammaa silakkaa riittää sille kahden ja puolen vuorokauden tarpeiksi.

Toinen hyvä D-vitamiinin lähde on muikku, mutta järvikalana se täytyy kypsentää sisäloistartunnan välttämiseksi.

 Silakkafileen eli valmiiksi peratun silakan kilohinta on yleensä noin 7,5€. Perkaamaton silakka on 3,5€/kilo, mutta kalan painosta taitaa häipyä lähes puolet ja perkuussa on kova työ. Syövät koirat toki silakat kokonaisinakin, mutta jotenkin olen kokenut nuo fileet järkevimmäksi vaihtoehdoksi etenkin, kun jo kuolleena jonkin aikaa olleen kalan sisäelinten syöttäminen on vähän niin ja näin...

AB-piimä

Hapanmaitotuotteet ovat hyvä lisä koiran ruokavalioon, AB-piimästä tulee proteiinia, hivenaineita ja vitamiineja, eritoten kalsiumia ja A- ja B -vitamiineja. Tässä on kuitenkin paljon suolaa, joten mitään isoa määrää sitä ei sovi laittaa ruuan sekaan, enkä käytä sitä läheskään joka aterialla. Meillä menee ehkä viikosta kymmentä päivää kohti litra piimää. Joskus käytän myös muunlaisia piimöjä.

Toiset käyttävät myös raejuustoa hapanmaitotuotelisukkeena koirille. Siinä on kuitenkin moninkertainen määrä suolaa piimään verrattuna - 100 g piimää sisältää 127,4 mg suolaa, kun taas 100 g hylaraejuustoa sisältää 764,4 mg suolaa! Tietyn määrän suolaa koirakin ravinnostaan tarvitsee, mutta liika on liikaa! Resepteistäni ainoastaan Tonttukoirien Jouluateria sisältää raejuustoa ja sentyyppisenä erikoisherkkuna suosittelisin sen pitämäänkin, jos raejuustoa ylipäänsä koiralleen syöttää.

 

Auringonkukkaöljy

Koirieni tärkeä E-vitamiinin lähde, 100 g tuotetta sisältää 62 mg E-vitamiinia ja molemmilla koirillani päivittäistarve on tällä hetkellä noin 15 mg. 60/15 = 4, 100 g : 4 = 25 g, eli molempien pitäisi saada sitä vähintään 25 grammaa päivässä saadakseen tarpeeksi E-vitamiinia. Esimerkiksi rypsiöljyssä on vain 18 mg / 100 g, eli sitä pitäisi käyttää nelinkertainen määrä, mikä menisi jo aika järjettömäksi.

 

Ruisleipä

Toisinaan murustelen myös ruisleivänkannikan ruuan sekaan tuomaan monipuolisuutta. Koirat saattavat saada ruikkarin myös sellaisenaan mutusteltavaksi (ei kuitenkaan välttämättä edes joka viikko), erityisesti Rokka pitää niistä.

 

Ydin- ja rustoluut

Pääasiassa pyrin syöttämään ydinluita, mutta aina niitä ei ole saatavilla ja joskus on sitten pakko tyytyä / tullut vahingossa ostettua rustoluita. Kerrostalokämpässäni käytän parveketta luidensyöntipaikkana (naapurit varmaan rakastavat minua, mutta paljon vähempi haittaa siitä on kuin esim. parveketupakoinnista) ja maalla saavat sitten ulkona koluta noita. Luista tulee paljon tärkeitä ravintoaineita, ne ovat oikein haluttuja. Siinä riittää puuhaa kummallekin - koiralle on psyykkisesti tärkeää saada tehdä töitä leuoillaan ja jyystää juurikin jotain luun tapaista. Lisäksi se on erinomaista hammashoitoa noille tavallisten puruluiden ohella. (Minä olen niin vanhanaikainen tässä suhteessa, etten ole ikinä ymmärtänyt eläinten hampaiden pesemisen päälle - hyvä kun muistan omani pestä...x) Ja mikäs siinä, pysyvät hyvässä kunnossa tuolla.

 

Koirien herkut

Olemme varmaan ihan kamalia, mutta meidän perheessä syötetään joskus koirille ylimääräisiä herkkuja. Itse käytän joskus koulutusvahvisteena lauantaimakkaraa (koska se on halpaa) ja saatan piilottaa näille siivun puoliksi vessapaperirullien sisään ja kätkeä rullat niin, että koirien täytyy nuuskia ne esiin ja avata pahvipakkaus, jonka sisään makkarat on piilotettu. Isäni luona käytäessä poikasten "ukki" sitten hemmottelee näitä saunapalvilla ja lihahyytelöllä. Erityisesti Dingo tuntuu aina vähän lihovan siellä käytäessä. Mieheni, poikasten "isukki" onkin sitten asia erikseen. Ovat oppineet, että hänen seuranaan kannattaa olla keittiössä, siellä saattaa hyvinkin hintavia palasia lentää koiran suuhun. Paras taisi olla hänen tieteellinen kokeensa, monessako sekunnissa Dingo tuhoaa puoli kiloa naudan sisäfilettä... (Oli muuten täysi koira sen jälkeen. XD) Itselläni on myös tapana antaa koirille joskus harvoin kermajuustosiivuja - mutta älkää huoliko, minulla on harvoin varaa ostaa sitä.

Kaikista pahin pahe taitavat olla pizzan kuoret, joita saattaa joskus tosi harvoin mennä pieni pala koirien rouskutetavaksi. (Jooh, koirien ravitsemuksen suhteen olen tosi tarkka ja käytän rahaa ja aikaa niiden ruuan laadun takaamiseen. Ja itse syön kaikkea sellaista ravitsevaa kuin Lidlin pakastepizzat, nuudelit ja kouluruoka...) Sen voin omaksi ja perheeni kunniaksi sanoa, että meillä ihmisten makeiset ja esim. suklaa ovat EHDOTTOMASSA PANNASSA koirien suhteen. Dingo on jopa niin fiksu, ettei syö suklaata, vaikka sitä yrittäisi väkisin tunkea sen suuhun! (Juu, olen kokeillut, koska minusta oli mielettömän outoa se suklaan välttely, kun edesmennyt koiramme oli viivana paikalla, jos kuuli Fazer-kääreen rapinaa... Epäilen, josko Dingo on joskus ennen minulle tuloaan mennyt ahmimaan löytämäänsä suklaata, saanut pahoja oireita - suklaahan ON tappavan myrkyllistä, jos koira syö sitä liikaa - ja oppinut kiertämään mokoman kaukaa.) Samalla tavallahan Dingo vältteli minulle tullessaan myös kalaa ja juustoa, mutta oppi syömään niitä.

 Niin ja... Rokka on sen suhteen täysi hölmö, mitä se syö. Sen lempiherkkua on kissanpaska ja päätellen siitä xylitolin määrästä, minkä se yrittää ahmaista aina tilaisuuden tullen, se on selvästi kyllästynyt elämäänsäkin, kun ei saa herkutella Vladimirin hiekkalootalla... Xylitolihan on suklaan ohella vaarallista myrkkyä koirille. Pikkupentuna Rokka yritti syödä myös mm. pumpulia ja jonkun parkkipaikalle viskomia huumeruiskuja... Kun kulkee 9-15 -viikkoisen koiranpennun kanssa oppii vihaamaan roskaajia ihan uudella tasolla.

 

Lopuksi haluan vielä painottaa, etten ole mikään superasiantuntija ja otan ihan mielelläni esimerkiksi blogikommenttien muodossa vastaan palautetta ja kehitysehdotuksia siitä, kuinka koirien ruokavaliota voisi parantaa. Kannustan myös jokaista koiranomistajaa ottamaan itse asioista selvää, eikä vain luottamaan sokeasti siihen, mitä minä tai joku muu sanoo. Nämä ravitsemusasiat eivät ole niin monimutkaisia kuin monesti luullaan ja koirat ihan oikeasti nauttivat siitä kotona tehdyn luonnollisemman ruuan syömisestä paljon enemmän kuin tylsistä, ties mitä sisältävistä kuivanappuloista, jotka monesti ovat samat päivästä toiseen. Tämä on tietty vaan minun näkemykseni.