Huh huh, aika paljon tapahtunut tässä kuluneen viikonlopun aikana. Olin järjestämässä sarjakuvafestareilla Hopeanuoli-ohjelmaa ja yllättäen en voinutkaan yöpyä ukkoni luona. Dingo ja Vladimir jäivät isäni luo hoitoon, mutta Rokka oli pakko ottaa mukaan Tampereelle, koska neiti oli sunnuntaina elävänä mallina koiranpiirtonumerossa. Sain onneksi kaverin luota majapaikan ja kaverini vanhemmat jopa suostuivat katsomaan Rokkaa lauantain. Roksu osasi poseerata lavalla tosi nätisti ja tilaisuuden jälkeen lavalta käsin oli hyvä nuolla osallistujien naamat märiksi, kun siinä lavalla oli sopivasti naamankorkeudella. Pennulle jäi kiva kokemus tilaisuudesta, varmasti sen uskaltaa jatkossakin ottaa mukaan vastaaviin tilanteisiin. Kesken tilaisuuden se yhdessä välissä katseli aika pitkään, kun ohi kulki koira-fursuitteihin pukeutuneita ihmisiä, että mitähän nuo on.. XD Onneksi Roxu on hyvähermoinen, eikä stressaa ihan pienistä.

Ainoa hankaluus oli Rokan kannalta, kun joutui jäämään vuorokauden sisällä kahteen vieraaseen paikkaan uusille ihmisille hoitoon, oli kuulemma pari tuntia itkeny perääni silloin lauantaina. Kurja juttu ja omatunto kyllä kolkutti aikalailla, kun siitä kuulin. Siinä tilanteessa ei vaan oikein voinut muutakaan. Alkaa olla jo sen verran lämpimät kelit, ettei Rokkaa olisi lauantaiksi autoonkaan voinut jättää. Ja parin tunnin kuluttua oli onneksi rauhoittunut ja asettunut.

Lauantai-iltana sitten käytiin kaverieni ja toisen kaverin koiran ja Rokan kanssa pitkä metsälenkki ja Roxu sai juoksennella irrallaan, koska on aikaslailla välittömästi kytkettävissä. (Tulee heti luokse kutsusta pää viidentenä jalkana.)

Eilen päätin koirille ruokaa tehdessä kokeilla, pystyykö soseuttimeni kasvisten lisäksi myös silakkafileisiin ja munuaisiin ja pystyihän se... Papubanaanisoseesta tuli hauskan harmaata, kun sinne soseutti silakkaa sekaan. Ja koska raakaa merikalaa on turvallista syödä, piti uteliaisuutta sormella maistaa... Ja sehän maistui ihan hyvältä! O.O' No sitten eikun vaan raaka munuainen sekaan, sen jälkeen ei tehnyt enää itse mieli sörsseliä maistella, mutta koirille kelpasi. XD Munuaisen sitkeämpi osuus ja silakkafileiden nahka kyllä kiertyi soseuttimen keskiosaan ja oli vähän hankala poistaa - varsinkin, kun pitää varoa soseuttimen terävää silppuria, johon olisi kiva viiltää sormensa raakaa lihaa käsitellessä.. XP

Tavoistani poiketen sotkin syntyneeseen sörsseliin myös kananmunat raakana valkuaisineen päivineen. Raa'assa valkuaisessa avidiini sitoo biotiinia ja voi siten vähentää sen saamista ruuasta. Toisaalta avidiini ei mitenkään aktiivisesti metsästä biotiinia koiran ruuansulatusjärjestelmäsä (lähde) ja yleensä en anna noille valkuaista raakana, joten yhdestä kerrasta tuskin on vaaraa. Annoin yhden raa'an munan myös Vladimirille, joka myös tykkäsi siitä.

Eilisiltana koneella istuessa huomasin, että Dingo alkoi taas itkeä unissaan. Se vinkuu ihan kuin olisi pahoinpitelyn kohteena. Joskus mietin, näkeekö rescueni painajaisia kamalasta menneisyydestään väkivaltaisella omistajalla. Nyt en kestänyt seurata tuota, oli ihan pakko herättää Dingo sanomalla pehmeästi sen nimi ja kun poika heräsi, piti käydä ihan halaamassa sitä. Tuli tosi paha mieli, kun ajatteli, miten fyysinen väkivalta jättää yksilöön elinikäiset jäljet. Toivoisin, ettei yhdenkään koiran tai ihmisen tarvitsisi koskaan kokea sellaista. Dingokin vaikutti herättyään jotenkin helpottuneelta. En tiedä, kokeeko koira painajaiset samalla tavalla kuin ihminen, mutta muistaahan tuon, että jos on itse nähnyt jotain kamalaa unta ja herää ja huomaakin olevansa turvassa.

Iltapäivälenkillä keksin kerätä käpyjä tehdäkseni käpykoiran. Annoin tuossa yhden ylimääräisen kävyn Vladimirille leluksi ja se olikin kissalle mukavan kokoinen. Kävyistä ei myöskään ole isommin haittaa, jos Rokka pureskelee ne rikki (kuten meillä ruukaa aina kissanleluille käymään), kun metsästä saa ilmaiseksi uusia. Pääseepä Vladdiskin samalla nuuhkimaan vähän luonnonhajuja.

Eilen oli muutes herraisen näköistä, kun Rokka ja Vladimir makasivat molemmat nojatuolissa niin, että Vladdis oli Rokan kainalossa ja Rokka piti sitä jonkinlaisessa halausotteessa. Välillä ne leikkivät ja painivat, välillä ne vaan olla retkottivat. Dingosta moinen touhu oli kovin epäilyttävää ja se kävi puhisemassa ja komentelemassa kaksikkoa, mutta ne senkun retkottivat. Myös sohvalla ne löhösivät yhdessä pitkän aikaan.

Ilo nähdä, miten kiintyneitä koirat ovat Vladimiriin ja Vladdis niihin. Ei tarvitse pelätä, että ne tekisivät sille mitään pahaa. Rokka varsinkin on joskus mietityttänyt, kun kasvaa. Onhan se kuitenkin puoliksi siperianhusky, joiden tiedetään pistäneen kissoja ja pikkukoiria poskeensa. Njoh, kun on pennusta saakka noin läheiseksi tottunut, tuskin Vladimir herättää siinä myöhemminkään saalistushimoja.

Tänään sujui muuten taas Dingon osalta aamulenkin kaikki 5 koiran ohitusta niiiiiiiiin hienosti! Ei yhtään haukuntaa, vetämistä tai rähinää! :D Poika vaan kulki hihna löysällä ja katteli koiria. Kyllä on todellakin kannattanut tuo hankalimman haasteen otto, että siedätän pojan siihen, että se näkee koiran ja oppii, ettei niistä aiheudu sille vaaraa. Kaikki huomion kiinnittämiset muualle ohitettavasta koirasta tuntuivat minusta ongelman matonalle lakaisemiselta. Nyt Dingo saattaa nähdä isonkin koiran ja mennä nätisti ohi siitä n. 10 metrin etäisyydeltä. Samalla tiellä, jossa ohitettava olisi hihnan mitan päässä, ei onnistu, koska MINÄ. En uskalla pitää hihnaa löysällä, kun pelkään, että Dingo sittenkin innostuu syöksähtämään. Niinpä kierrän aina vastaantulevat koirat aina hihnanmitan ulkopuolelta. Tarvittaessa rämmin tieltä puskaan ja istutan koirat sinne, jos vastaantulijat eivät anna muuta mahdollisuutta väistämiseen.

Dingo on joka tapauksessa edistynyt huomattavasti siitä koirasta, joka rupesi vetämään tapporagerähinää monenkymmenen metrin päässä viipottavalle koiralle..

Rokka taasen ohitteli aamulenkillä muuten nätisti, mutta ensimmäistä koiraa - cairnterrieriä - kohti se yritti hyppiä takajaloillaan. Otin pennun hihnan lyhyeksi ja otin nenästä kiinni rauhoittaen pennun parilla topakalla sanalla. Tein selväksi, etten kattele moista riehumista - mitä tuo aina silloin tällöin yrittää toisia koiria ohittaessa. Yleensä se on just Rokka, jolla pettää hermot, kun molempien pitäisi istua nätisti, kun toinen koira menee ohi. Se syöksähtää pystyyn ja siinä saattaa pahimmillaan yllyttää Dingonkin haukkumaan ja mulla on hauskaa.. :P Mutta Rokka on tosiaan vasta 9 kuukautta vanha, enkä väitä olevani mikään superkouluttaja. Kyllä meillä on aikaa oppia tämä vielä kunnolla. :)

Viimeisin ohitettavista koirista oli muuten nuori leonberginkoira ja kun katteli sitä ja Dingoa aloin olla aika varma, että leonbergiä löytyy taatusti Dingon suvusta. Rakenne, hännän muoto, väritys ja monet muut piirteet pojasssa tuovat kovasti leonberginkoiran mieleen - juuri ne samat asiat, miksi ko. rotu kuuluu lempirotuihini. :D

Nyt koirat lojuvat parvekkeella aamupäivätorkuilla. Vladimir istuu vieressäni sohvalla, kun kirjoitan tätä läppärillä. Se pesee varpaanväliejään, nami nami. XD Kissanloota on muuten saanut olla Rokalta nyt rauhassa, kun en ole enää rakentanut esteitä sen eteen. Pennulta meni mielenkiinto, kun laatikolle pääsystä katosi haaste. Se on myös ollut rauhallisemmin kämpillä yksinollessaan nyt, kun lakkasin piilottamasta nappuja, jätin vaan pari puruluuta ja yhden maitopurkin, jossa on sisällä nappuja, jyrsittäväksi. Selvisi, että liiallinen aktiviteetti vaan innostaa Rokkaa myös keksimään omia aktiviteetteja, kuten Weed-figuurien pureskelu. :P Kun on tylsästi vähän tekemistä, se ilmeisesti rauhoittuu lepäilemään.

Täällä Raahessa on mukavan aurinkoinen kevätsää. Valjakkoajelut on tältä talvelta ajeltu, potkukelkka on ollut jo jokusen viikon putkeen varastossa. Siltikin yritän aina lenkillä muistaa kertailla oikea-, vasen-, seis- ja mennään -käskyjä, etteivät pääse kesän aikana unohtumaan. Mietin myös tuossa, että voisin kesällä kokeilla pyöräilyä Rokan kanssa. Dingo on niin iso ja vahva, että sen kanssa ei tee mieli yrittää - voisi olla pyöräilijä mielenkiintoisessa kunnossa, kun poika äkkäisi mopon tai jäniksen... Roksu sen sijaan on sen verta kevyt, että uskoisin saavani sen hallittua pyörällä kulkiessa. Voisi vaikka iltaisin käydä ajelemassa, kun ei ole liian kuuma. Tosin, jos maantielle meinaa mennä, tytölle olisi varmaan hyvä laittaa jonkunlaiset jalkineet, asvaltilla juoksemisen luulisi olevan tassuille huonompi homma. Pitää kans katella sopivanlaiset varusteet siihen hommaan...