Tuolla Sekarotuiset Kunniaan! -faceryhmässä oli puhetta pienikokoisemman koiran remmirähinän poissaannista kävelemällä eteenpäin välinpitämättömänä. Kävin kommentoimassa, miten olen Dingon kanssa toiminut ja ajattelin heittää kommentin tännekin, jos siitä vaikka olisi jolle kulle apua. :D

 

"Itellä tosiaan vähän sen kokoluokan koira, jonka kanssa on aika vaikea kävellä muina naisina eteenpäin, jos se ottaa kierroksia. Se oli tullessaan remmirähjäämiseen taipuvainen ja alkuun kokemattomana pahensin käytöstä mm. tulkitsemalla väärin, että rähinä johtuisi itsevarmasta uhosta, kuten edesmenneellä koirallamme oli ollut ja jännittämällä itse ohitustilanteita ja vastaantulevia koiria oman koiran reaktiota peläten. Kun tajusin, että kyse on pelkoagressiivisuudesta - koirani pelkäsi vastaantulijoita ja että itse omalla jännitykselläni pahensin asiaa, rupesi edistystä tapahtumaan. (Hoksasin, ettei tämä koira todellakaan ole itsevarma mm. siitä, että se ragesi myös ihan pienille, tyyliin oman päänsä kokoisille koirille siinä, missä edesmennyt hirvikoiramme oli machoillut vaan kokoisilleen ja isommille uroksille.)

Aloin siedättää koiraa olemaan rauhallinen, vaikka se näkisi toisen koiran. Kaikki "kiinnitetään koiran huomio muualle" -vippaskonstit hylkäsin heti alkuunsa, halusin että koira oppii siihen, että se toinen koira on siellä ja siitä ei tarvitse välittää. Tiesin, että se on pitkä ja vaivalloinen tie ja pikku hiljaa 1,5-2 vuotta treenattiin siedätysetäisyyttä vähitellen lyhentäen. Ei nameja tai leluja, ei rangaistuksia. Vain kehut ja oma luonteva käytös. Otin aina koiran vierelle niin, että olin itse vastaantulevan koiran puolella. Auttoi myös aina suunnattomasti ohituksissa, jos vastaantulevan koiran omistaja älysi tehdä samoin, eikä antanut koiransa tempoa meidän puolellamme.

Ohituksiimme tuli mukaan "joo, kaveri menee siellä, me mennään tänne" iloiseen, rauhalliseen ja itsevarmaan sävyyn lausuttuna tehokkain. Koira kuulee äänensävystä, ettei mitään hätää ja sanaan kaveri saan jotain sellaista rennon positiivistä sävyä varmaan luonnostaan.

Ja hyvin suhuneen ohituksen jälkeen kehun koiraa.

Nykyään päästään hyvin ohi eri koirakoista. Ainoa ongelma on, että koirani vetää niistä nopeasti ohi haluten jatkaa matkaa ja jää joskus vähän matkan päähän pissaamaan ja sen jälkeen kuopimista ja haukkumista, mikä voi tietty ärsyttää ohitettua koiraa. Ehkä sen voisi tulkita niin, että koirani on saanut lisää itsevarmuutta? :D "

 

Toki tuo tuosta vaatii vielä hienosäätöä, mutta parannus alkutilanteeseen on huomattava! Itse uskon, että kärsivällisyys, pitkäjänteisyys ja kommunikaatio koiran kanssa sen ymmärtämällä tavalla on se paras tie opetettaessa häiriökäytöstä pois. :)