Meidän tytöllä alkoi nyt toiset juoksut. Dingo lähti kaverini luo hoitoon toiselle paikkakunnalle, ettei mitään vahinkoja pääse tapahtumaan. Heti tuli kova ikävä poikaa, kun tietää, että siitä joutuu olemaan erossa kokonaiset 3 viikkoa, vaan minkäs teet... Toki koiria olisi mahdollista pitää eristyksissä talon eri osissa, mutta siinä toinen jäisi aina turhan vähälle huomiolle + olen kuullut ihan tarpeeksi tarinoita koirista, jotka ovat aukoneet lukittuja ovia ja ties mitä kaikkea...  Ja tekeehän se Dingolle hyvää olla välillä kaupunkiympäristössä, pysyy yllä koirien ohittamistaidot jne. niin en sitten ole sen kanssa lirissä, jos on pakko ottaa se mukaan reissuun. Ja tietty pojalle pienempi stressi, täällähän olisi silti Rokan hajut joka puolella.

Myös molempien tai pelkästään Dingon leikkauttamista olen toki harkinnut monet kerrat, mutta päättänyt toistaiseksi olla operaatioihin ryhtymättä, kun ei ole takeita, miten se näiden käyttäytymiseen vaikuttaisi ja ahmatti-Dingo varmaan lihoisi ilman normaalia hormonitoimintaansa. Pelkän Rokan leikkaaminen taas ei tule kyseeseen, koska Dingo ei tule sterkattujen narttujen kanssa toimeen. Eli ainakin toistaiseksi lusitaan nämä juoksut pari kertaa vuodessa. Eihän tämä sinällään poikkea esim. siitä, kun olen matkoilla, joutuuhan koirat silloinkin hoitoon, monesti vielä eri osoitteisiin.

Nyt minulla on sitten aikaa keskittyä hoitamaan tätä meidän "menkkaneitiä". Pöksykoira on tehnyt paluun. Rokka on hilpeä näky parilta eri perheenjäseneltä saamissaan kalsareissa, joihin on leikattu hännälle aukko. Oli tarkoitus ihan ostaa sille tarkoitukseen suunnitellut pöksyt eläintarvikeliikkeestä, mutten eilen kaupungissa käydessäni ehtinyt.

Viime viikkoina Rokan silmiinpistävä hoikkuus on kadonnut ja neiti on alkanut saada massaa - lihaa luitten päälle. Ruokahalu on parantunut ja olen pyrkinyt pitämään rasvan ja lihan määrän suurena sille sapuskoja tehdessä ja syöttänyt tehdasmössöjä vain satunnaisesti.


Juoksut aiheuttavat omat haasteensa koiranhoidolle

Narttua pitää valvoa kaiken aikaa. En jätä Rokkaa pihalle valvomatta, koska ihan hyvin jostain lähiseudulta voisi karata uroskoira. Neitiä ei tiettykään lasketa irti, eikä sitä voi jättää esim. kaupan eteen. (En kauheasti harrasta tätä muutenkaan, mutta hyvä huomata sekin.) Välillä tämä "tyttären" vahtiminen menee jopa sen verta vainoharhaiseksi, että pistän auton ovet lukkoon, jos Rokka jää sinne, myös paikoissa, missä en normaalisti välttämättä välittäisi lukita autoa.

Joka tapauksessa, luulisi olevan kaikille narttukoiran omistajille itsestäänselvyys, että juoksuista narttua pidetään silmällä. Näin ei kuitenkaan ole, päätellen kaikista niistä vahinkopentueista, joita Suomessa ja maailmalla kaiken aikaa syntyy.

Muita nartun hoitoon liittyviä ohjeita ei netistä tahdo löytyäkään, joten ajattelin sitä tämänpäiväisessä kirjoituksessa vähän tuumailla. "Älä tuo juoksuista narttua koiranäyttelyyn, koirapuistoon, tms. paikkaan, missä sen läsnäolo häiritsisi muita koiria" on suurinpiirtein ainoa ohje, mitä aiheesta tahtoo löytää. Lisäksi puhutaan käytöksen muuttumisesta juoksujen aikaan, mistä sain eilen käytännön esimerkin, kun aina niin sävyisä kaikkien kaveri Rokka rupesi äristen pomottamaan - suorastaan kävi päälle - nähdessään kaverini narttukoiran, jonka kanssa se vielä ekojen juosujensa aikana viime kesänä vielä leikki.

Eli toiset koirat, koirapuisto ja irtipito on ihan nou nou. Mutta kaipa sitä tyttöä on juoksujenkin aikana liikuteltava?

Juoksujen aikaan moni koira on nettifoorumikeskustelujen perusteella vähemmän aktiivinen ja kyllähän Rokkakin lepäilee hieman tavallista enemmän. Silti se mielellään liikkuu, kun lenkille lähdetään ja touhasi innokkaana metsässä ja pellolla, kun pyörähdettiin vähän tien ulkopuolelle tuossa aamulenkillä tänään. Mietinkin, että tuollainen rauhallinen maastolenkkeily voisi olla hyvä vaihtoehto - hihnan päässä tietenkin. Meillä on käytössä flexi ja kun seuraa vaan, ettei se kierry puun ympäri tai sotkeudu minnekään (ja koiralla on "kierrä"-käsky hallussa) niin sen ulottuvilla pääsee liikkumaa suht. vapaasti. Ja tuohan metsän hajut, eläinten jäljet ym. muuta ajateltavaa juoksuiselle tyttökoiralle.

Aamupalan jälkeen Rokka pääsi leikkimään nakinetsintää, mitä se teki mielellään rauhalliseen tahtiinsa. (Normaalisti noilla on leikissä aika tohina päällä, kun on Dingokin mukana, siinä saa kumpikin yrittää olla nopea, ettei toinen löydä kaikkia nakkeja ensin..) Tämä ja muut pienet mukavat aivojumppatuokiot lienevät hyviä juoksujenkin aikaan.

Normaalia puuhakkuutta neidiltä sen sijaan puuttuu, puruluuta ei jaksanut syödä, meni sen sijaan huilimaan. Yhtenä päivänä pidimme Rokkaa jonkun aikaa pihalla narussa niin, että sitä pidettiin koko ajan silmällä. Tyttö enimmäkseen makoili aitan portailla, kun se normaalisti touhuaa ja kaivelee pihalla ollessaan. Portaillakin se silloin enempi istuu ja seisoo, sekä yrittää Dingoa matkien opetella tomeraa vahtihaukkua, jos joku kulkee maantiellä ohi. Nyt kaikki tällainen tavanomainen terhakkuus tuntuisi olevan kadoksissa.

Näin ollen voisi vetää johtopäätöksen, että pikku puuhastelun ohessa juoksuiselle nartulle olisi hyvä jäädä paljon aikaa levätä ja toiminnan on hyvä olla tavanomaista rauhallisempaa.

Ja kyllähän koira itse näyttää, koska on puuhakkaalla päällä. Eilisiltanakin Rokka leikki innoissaan Vladimirin kanssa. Nyt ei ole Dingokaan niille mörisemässä niin saavat kakarat peuhata rahassa.


Entäpä nartun ruokinta juoksujen aikaan? Kovasti puhutaan eri ikäisten koirien ja kantavan nartun ruokinnasta, mutta juoksujen aikaan puhutaan vaan ruokahalun vähentymisestä. Sanaakaan ei sanota siitä, miten koiraa olisi hyvä ruokkia tavanomaiseen nähden, kun sillä on juoksut. Eihän tyttö ole tavanomaisessa tilassa, kun hormonit jyllää ja esikiiman aikaan vuotaa vertakin - joillain nartuilla hyvinkin runsaasti. Luulisi, että siinä muuttuu ravintoaineiden tarve jollain tapaa, mutta ihmeen vähän löytyy aiheesta tietoa.

Sitä paitsi tuo ruokahaluttomuus ei tunnu meillä pätevän yhtään. Roksuhan on yleensä perin nirso syömään, mutta ennen juoksujen lähestyessä ruoka alkoi maistua. Tänä aamuna se söi jopa puoli kipollista kuivia naksuja, joihin se ei yleensä suostu koskemaan. (Muuta ei ollut tarjota ennen lihapakasteiden sulamista...)

Itse järkeilin, että ainakin tuo esikiiman verenvuoto vaikuttaa ja näin ollen aloitin tytölle B-Max-kuurin. Eihän B-vitamiinilisästä haittaakaan ole, kun vesiliukoisilla vitamiineilla ei yliannostusriskiä ole. B12 auttaa raudan imeytymiseen ja arveltiin lääkäri-isäni kanssa, ettei se pahitteeksi ole. Ja sitä paitsi suurin osa Rokan syömästä lihasta on tällä hetkellä pakastettua, kun täällä maalla on tosi hankala saada tuoretta lihaa kohtuulliseen hintaan. Raahen aikoina sain helposti ostettua 400 g jauhelihaa tai possusuikaleita alle 2 eurolla ja Prismasta tuli haettua tuoreita sisäelimiä, mutta nykyisen kotikuntamme kauppojen valikoimista ei tahdo löytyä tuoreita sisäelimiä ja lihakin on täällä jostain syystä kalliimpaa kuin Pohjois-Pohjanmaalla. O_O Tietty ruuan hinta on noussut, mutta ei täältä aiemminkaan saanut esim. jauhelihaa siihen hintaan kuin Raahen Halpa-Hallista... (1,69e siellä, täällä poikkeuksetta 2,50-4e, täällä sikanautapaketti maksaa saman verran kuin millä siellä sai jo ihan naudanlihaa.) Eli pakastelihoihin ollaan siirrytty ja pakastaminenhan tuhoaa B-vitamiineja.

Lähestyvän talven vuoksi olen lisännyt rasvan määrää koirien ruokavaliossa. Rokalle se on tärkeää juurikin, että saisi energiaa ja vähän massaa. Dingo taas alkaa varmaan ikääntyä ja vanhalla koirallahan on isompi rasvan kuin proteiinin tarve. Olenkin eläinkauppojen raakapakasteista ostellut lihaista rasvaa, jota olen käyttänyt osana ruokia.

Myös se, että juoksuista narttua on hankala pitää pihalla, rajoittaa ruokintaa: harva haluaa syöttää pakasteluita koiralleen sisällä. Tämä saa minut kaipaamaan Raahen kämppäni parveketta... Onneksi eläinkaupat myyvät luista lihaa ja luumursketta pakastettuna, tällä taataan riittävä kalsiumin saanti. Niin ja tietty D-vitamiinia pitää olla ravinnossa riittävästi kalkin imeytymiseksi, mutta näinhän muutenkin.

E-vitamiinin saanti on tärkeää turvata, koska se vaikuttaa juurikin kiiman etenemiseen. Myös A-vitamiini vaikuttaa lisääntymistoimintoihin, joten sen riittävästä saannista on huolehdittava - yliannostusta varoen!