Kirjoitin viime vuonna artikkelin Kissa tai koira vegaaniksi? joka keskittyi pohtimaan aihetta lähinnä aminohappojen saannin suhteen ja koko lemmikkien vegaanisuuden tarpeellisuuden kyseenalaistamalla tilanteessa, jossa suurin osa ihmisistä kuitenkin syö lihaa. Tämän jälkeen olen paitsi etsinyt aiheesta lisätietoa, myös tullut siihen tulokseen, ettei eläinoikeusaate mielestäni todella edes edistä eläinten oikeuksia saati ole realistinen.

Selviteltyäni proteiinipuolta aminohappotasolla on todettava, että mikäli jalostetaan korkeaproteiinisia kasvikunnan tuotteita, joissa on kaikkia koiralle välttämättömämiä aminohappoja riittävästi, niin, että kasvinosien soluseinät rikkoutuvat eli ovat koiralle imeytyvässä muodossa, teoriassa on mahdollista saada kaikki koiralle tarpeelliset aminohapot. (Koira tarvitsee 10:tä eri aminohappoa, kissa 13:ta, ihminen 8:aa.)

Myös B12-vitamiini täytyy lisätä keinotekoisesti tuotettuna, koska sitä saa vain eläinkunnasta. Tämä on toki tuttu asia ihmistenkin vegaaniruokavaliosta.

 

Kissa ja koira tarvitsevat eläinperäistä rasvaa

Rasvat ovat se oleellinen juttu, miksei vegaaniruokavalio toimi kissalla ja koiralla. Syynä tähän on arakidonihappo, jota saadaan vain eläinkunnan tuotteista. Ihminen kykenee kyseista happoa elimistössään muodostamaan, kissa tai koira ei. (Lähteet: Maureus.net, Koiran tarvitsemat ravintoaineet, Ipstilla.fi, Kissan luonnonmukainen ruokinta.)

Lisäksi ihan rasvan määrän tarve on koiralla ja kissalla paljon suurempi kuin ihmisellä. Esimerkiksi Eläinlääkäriin.fi-sivuston Koiran ruokinta ja Eläinlääkäri.fi-sivuston kissapuolen Ravinnon tarve -artikkelit kertovat aiheesta lisää.

 

Kasviravinto vaatii elimistöltä paljon

Eläinkunnassa on lajeja, jotka ovat kehittyneet syömään kasveja (esim. lehmä, hevonen) ja eläinlajeja, jotka ovat kehittyneet syömään lihaa (esim. fretti ja kissa). Lisäksi on lajeja, jotka kykenevät hyödyntämään molempia (esim. sika, ihminen ja koira) ja näiden kyky hyödyntää niitä on eri tasoinen.

Märehtijät ovat kaikki kasvinsyöjiä. Niillä on ruuansulatuselimistössään useampi maha ruuan työstämiseksi. Eläimen oma ruuansulatuselimistökään ei yksin kykenisi esimerkiksi korsirehun hajoittamiseen, vaan todellisuudessa sen hoitavat mikrobit, joita elää valtava määrä esimerkiksi lehmän pötsissä. Kuollessaan mikrobit siirtyvät eteenpäin märehtijän ruuansulatuksessa ja toimivat omalta osaltaan ravinnonlähteenä - niistä lehmä saa esimerkiksi valkuaista ja B12-vitamiinia.

Yksimahaisilla kasvinsyöjillä vastaava tapahtuu paksusuolessa ja umpisuolessa, jotka ovat paljon laajempia ja kehittyneempiä kuin sekasyöjillä ja lihansyöjillä. Eräs hyvä tapa päätellä, miten puhdas lihansyöjä on kyseessä, on tarkastella paksusuolen tilavuutta ohutsuoleen verrattuna. Esimerkiksi ihmisellä, kissalla ja koiralla paksusuoli on niin pieni vaikkapa hevoseen verrattuna, ettei siellä elävien bakteerien muodostama B12 ehdi imeytyä elimistöön, vaan poistuu ulosteen mukana.

Sekasyöjissäkin on eroavaisuuksia sen suhteen, miten pitkälle ne pystyvät elämään pelkästään kasvi- tai pelkästään liharavinnolla. Esimerkiksi ihmiselle riittää, että saa B12-vitamiinia purkista, sillä ihminen kykenee esimerkiksi yllä mainittua arakidonihappoa linolihaposta muodostamaan. Sen sijaan koira ei, vaikka kykeneekin amylaasientsyymin ansiosta hyödyntämään kasvikunnan tuotteita paremmin kuin esimerkiksi kissa.

Yksinkertaisesti ilmaistuna lajille on kuitenkin kehittynyt sitä mutkikkaampi ruuansulatuskanava, mitä kasvispainotteisempaa sen luontainen ravinto on.

saalistus.jpg

Kissan käytöksestäkin näkee, että kyseessä on petoeläin.

 

Kissojen vegaanius on tarpeetonta

Minun täytyy edelleenkin ihmetellä, mitä järkeä on isossa mittakaavassa tarkasteltuna pistää yhtäkään kissaa tai koiraa vegaanidieetille niin kauan kuin miljardit ihmiset syövät lihaa jopa paljon enemmän kuin lajimme elimistölle olisi terveellistä. Mielestäni tällainen on yksinkertaisesti turhaa eläinten kiusaamista, jolla lihansyöjälemmikkejä pitävät vegaaniuteen uskovat koittavat ostaa itselleen puhtaan omatunnon.

Pidemmälle vietynä - jos kuvitellaan, että ihmiskunta todella joskus luopuisi tästä tehotuotetulla lihalla mässäilystä - en osaa nähdä eläinoikeusaatetta edes niiden ruuaksi tapettavien lampaiden, lehmien, yms. kannalta kovinkaan oikeuksia edistävänä. Mikäli eläinten pidosta luovuttaisiin, nämä lajien kesyt versiot katoaisivat. Millä tapaa lajin sukupuutto on sen oikeuksien edistämistä?

Kuten olen parissa aiemmassakin artikkelissa tänä vuonna kirjoittanut, näen henkilökohtaisesti hyödyllisempänä, että yhteisömme ihmiset vähentävät lihankulutustaan niin paljon, että on varaa ostaa eläimille kivuttoman lajityypillisen elämän tarjoavassa tuotannossa tuotettua lihaa. Toki myös laboratorioliha voi tulevaisuudessa olla se mahdollisuus.

Paitsi kissat ja koirat, myös jotkut esimerkiksi moniallergiset ihmiset, tarvitsevat eläinperäistä ravintoa. Ollessaan allerginen soijalle, pähkinöille, pavuille ja muille vegaaniruokavalion keskeisille proteiininlähteille ihmisyksilön olisi aika vaikeaa olla ilman eläinproteiinia. Lisäksi on olemassa sairauksia, jotka haittaavat ruuansulatuksen toimivuutta ja tällöin ihan tässä artikkelissa ilmitullein biologisin faktoin ja maalaisjärkeä käyttämällä lienee aika selkeää, että eläinperäinen, helpommin sulava ravinto, on tällaiselle ihmiselle tärkeää?

Toki eläinoikeusaatteen sisällä on olemassa erilaisia näkemyksiä ja aatesuuntauksia, mutta esimerkiksi Suomen Eläinoikeuspuolueen Manifestin tyyppinen vaatimus lopettaa kotieläinten kasvattaminen kokonaan ei ole mielestäni näiden lajien oikeuksia edistävä. (Sen vuoksi en ole kyseisen puolueen kannattajakorttia allekirjoittanutkaan, vaikka pidän eläinsuojeluasioiden tuomista esiin politiikassa tärkeänä. Vihreät edustaa mielestäni tässä asiassa maltillisempaa, realistisempaa ja niin eläinten kuin ihmistenkin edunmukaisempaa linjaa.)