Tässä on sitten lähtenyt arki käyntiin ja Rokka on harjoitellut kotiin jäämistä minun koulupäivieni ajaksi. Ensimmäisen päivän pidin sitä autossa, kun en sunnuntaiyönä kotiin tullessani olisi saanut mistään puruluita ostettua ja jyrsimisiässä olevan pennun jättäminen yksinään kämppään ilman luvallista jyrsittävää on erittäin ei-hyvä-idea. Autossa Roksa osaa olla ja saatoin käydä parin tunnin välein laskemassa sen pissalle ja juoksuttaa sitä tyhjällä parkkikentällä. Harmitti vaan joutua tyhjäkäyttämään moottoria aina käyntien aikana, jotta auton sisälämpötila pysyi siedettävissä lukemissa. Näin siis maanantaina. Tiistaina ja nyt tänään, keskiviikkona sai Rokka jäädä kotiin Dingon kanssa.

Koulussa sain kouluhommien ohessa tehtyä taas vähän eläinsuojelujuttuja, puuhastelin taitto-ohjelmalla uusia esitteitä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen käyttöön ja meilasin ne yhdistyksen aktiivien tarkasteltavaksi lupaillen sitten maanantaista ottaa niistä tulosteita.

Onneksi jätin tänne paljon pahvilaatikoita ja muuta luvallista jyrsittävää. Tänään Rokka ei ollut löytänyt mitään vaarallista jyrsittävää, mutta työpöydän viereen oli tehty pahanhajuiset kakat (hajun puolesta olisivat voineet olla kissan vääntämät, hyi XP) ja parit pissat sain kotiintultuani siivota. Pahvisälää oli siellä täällä, mutta se nyt on aika normi olotila meikäläisen kämpälle tuon pennun aikana ollut, jos en hetkeen lattiaa lakaise.

Siivottuani sotkut lähdin kaksikon kanssa lenkille. Innostuttiin sitten kälppimään ennen lumien tuloa löytämällemme metsäreitille, joka oli ajettu auki moottorikelkoilla. En uskaltanut laskea kumpaakaan irti, kun oli pimeää ja arvelin jonkun saattavan tulla lumikelkalla vastaan. Eipä näkynyt ketään, tuli talsittua mukava 5 km iltapäivälenkki ja samalla treenattua pentua kulkemaan vetämättä. Ja kylläpä tuo Dingokin taas tuntuu muistuttelua kaipaavan.

Lenkin jälkeen kuorin kattilallisen perunoita ja pistin ne kiehumaan pakastevihannesten kera. Katselin siinä Isännän ja Koiran Käytöskoulun jakson, jossa naisella oli 3 tanskandoggia, joita hän kohteli kuin pikkulapsia. Ihan kuin minä, jos en pitäisi näille johdonmukaista kuria ja näiden koon moninkertaistaisi... :O Naisella oli jopa samanlainen (paska) koiraverkko kuin minun autossani.. XD Avioliitto ja isukin tarjoama työpaikka vaarassa. Tällaisten näkeminen on hyvä muistutus siitä, miksi koirille on hyvä pitää tiettyjä sääntöjä ja toiset ihmiset pitää ottaa huomioon.

Odottelin siinä iltauutisia, kun hauvelit päättivät pistää leikiksi. Jätin suosiolla iltauutiset väliin ja ajoin poikasten kanssa koirapuistoon. (Sinne on yhteen suuntaan n. 4 km, houkutti hieman koettaa mennä kävellen, mutta jos puistossa olisi muita koiria, en pystyisi jättämään Dingoa minnekään.) Njoh, puisto oli tyhjillään, mutta menin varmuudeksi pienemmälle puolelle, josko joku muu sattuisi tulemaan. Hiljaista siellä oli, uskaltauduin uudelle isolle puolelle ja innostin näitä kahta leikkimään ja juoksemaan, kun unohtuivat tonkimaan ja nuuskimaan. Pitkään me siellä oltiin ja ajeltuamme takaisin kotipihaan tehtiin vielä kolmen kilsan iltalenkki. :D

Kotiin päästyäni soseutin perunat ja kokeiltuani, että seos on vielä kuumaa, sotkin raa'at kananmunat sekaan. On tärkeää, että valkuainen jämähtää kuumassa, jotta sen sisältämä avidiini menee toimintakyvyttömäksi, eikä sido koiran tarvitsemaa biotiinia. (Tässä hyvä artikkeli aiheesta kananmuna koiran ruokavaliossa, kannattaa lukea!) Ja myös vähän hygieniasyistä sotken aina raakana syöttämäni ainesosat kuumaan seokseen, jos mahdollista.

Jääkaapissa sitten odottaa 400 g paketti jauhelihaa, sekä 300 g silakkafileitä, mitkä olisi tuon mössön kanssa tarkoitus syöttää. Auringonkukkaöljyä unohdin perskeles ostaa kaupasta - siitä saa parhaiten E-vitamiinia. Sen sijaan päätin ostaa ohrasuurimoita kokeeksi riisin sijaan. Iso paketti Halpa-Hallista euron hintaan. :D Tavallisestihan käytän noiden ruuassa tummaa riisiä. Vaihtelu virkistää ja saan kenties kehiteltyä uusia reseptejä tänne blogiin.

Vladimirille ostin Bilanxin naksuja, jotka on tarkoitettu steriloimattomille aktiivisille kissoille, koska tuo ei tunnu saavan normiravinnostaan tarpeeksi energiaa. Syötin sitä sille tuossa ennen joulua ja sillä oli ihan hyvä vaikutus. Tarkkailen kyllä, ettei ala lihoa liikaa ja vaihdan tarvittaessa kevyempiin tuotteisiin. Naksujen lisäksi Vladde saa Gourmet-annospusseja, jotka olen havainnut hinta-laatusuhteeltaan parhaiksi. Aiemmin syötin myös Shebaa ja Pirkkaa, mutta huomasin niiden sisältävän väriaineita. Myös Bilanxin annospussiruokia olen syöttänyt, mutta Vladdis on vähän huono syömään niitä ja Gourmet vaikuttaa minusta koostumukseltaan paremmalta.

Projektinani olisi opettaa Vladimir raakaruualle ja ryhtyä ruokkimaan sekin kissalle sopivalla kotiruualla. Ongelma tällä hetkellä on, että kissan ravintoainetarpeista on vähän huonosti tietoa saatavilla ja löydettävissä olevat ohjeet ovat ylimalkaisia ja ristiriitaisia. Lisäksi oman haasteensa aiheuttaa Vladimir itse, joka läheskään aina ei suostu syömään tarjottua raakaa lihaa. Joskus kylläkin, kaipa sekin on alku.

Lemmikinruokien valmistus on hauska harrastus, oikein toteutettuna terveellisempi ja edullisempi vaihtoehto kuin vamiit mössöt. Oli oma jujunsa opetella laskemaan koiran tarvitsemat ravintoainearvot (kiitos siitä Zayora'sin sivuille, joiden koiranruokintaosion avulla olen edistynyt paljon!) mutta kun sen puolen ottaa haltuun ja listaa, mistä saa mitäkin, ei ruokavalion koostaminen loppupeleissä kovin haastavaa ole.