Laitoin nyt blogin kommentit ennakkosensuuriin. Ainakin toisessa blogissani pahimmat ilkkujat ovat keksineet elämälleen parempaa käyttöä kuin minun morkkaamiseni, kun eivät saaneet enää huutelujaan julki. Josko toimisi täälläkin. Varmasti kuulostan itsekin monesti lapselliselta, typerältä ja ties miltä kaikilta - toisinaan tahattomasti, joskus ihan tarkoituksellakin. Tässä blogissa nyt vaan vallitsee täysi diktatuuri, eli se olen MINÄ, joka päätän, mitä täällä julkaistaan, koska se on MINUN blogini. Ihmettelen, jos jollekulle tulee yllätyksenä, etten ala katsella minuun kohdistuvaa epäasiallista mollausta omassa blogissani. Eihän se mun ylisuuri egoni nyt moisia kolhuja voi sietää! 8D

(Pahoittelen niille, joiden kommentit olivat ihan asiallisia ja jouduin nekin poistamaan, koska olivat osa sitä keskustelua ja olisivat jääneet hitusen irrallisiksi yksittäisinä.)

Ja noin yleisesti sanon, että jos blogini ärsyttää, niin sitä ei kannata lukea. Jokainen löytänee varmaan miellyttävämpääkin tekemistä ja ajateltavaa. (Itse ainakin yleensä pyrin hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa viihdyn. Ihmetyttää todella, mikä tarve joilla kuilla on väkisin olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei kyetä tulemaan toimeen!) Jos taas on varustettu niin ääliömäisellä asenteella, että nauttii jonkun tahallisesta vainoamisesta, niin sellaiset henkilöt joutuvat nyt valitettavasti etsimään tälle typerälle harrastukselleen toisen kohteen.

Yhdelle huutelijalle, joka oli huolissaan Rokan ruokavaliosta, niin totean, että tyttö oli tosiaan rosvonnut paketillisen raakoja kananmunia ja syönyt ne (minun vikani tietty, kun unohdin ne pöydälle kouluun lähtiessäni), että ei ihme, jos menee vatsa vähän löysälle. Sisäsiisteydestä, en väitä olevani mikään superhyvä koirankouluttaja ja se on osoittautunut vaikeammaksi kuin oletin. Nyt on taas oltu pari vuorokautta ilman sisälle tulleita pissoja tai kakkoja. Eiköhän tämä tästä!

Asiallisesti blogiin saa kirjoittaa, vaikka olisi eri mieltäkin jostain, mutta kannattaa miettiä tarkkaan oman viestinsä äänensävyä ja varoa henkilökohtaisuuksiin menemistä.

Mutta sitten takaisin blogin pariin...

Hurautettiin tosiaan eilen Raahesta tänne Pirkanmaalle vähän tuulettumaan ja pakoon hulluja pyöräilijöitä. Dingo ja Rokka villiintyivät iltalenkillä vallan tyystin, kun olivat viikon verran tuolla kaupungissa joutuneet hihnan päässä nököttämään. Olivat kerenneet painella hirveää kyytiä tien toiseen päähän, ennen kuin edes näin, missä koirat ovat. Tulivat sitten tietty takaisin, kun älysin ruveta niitä karkaamaan (kyyti oli vähän sen näköistä, että olisivat kohta painelleet Tampereelle asti, jos niitä ei olisi pysäytetty.. XD

Nyt aamulenkillä oli myös kova meno päällä, leikkivät sellaisella parimetrisellä kepukalla ihan onnessaan. Huomasin myös luoksetulovarmuuden parantuneen entisestään, kun rannassa olleet joutsenet alkoivat kiljumaan (itsetuhoisia lintuja) ja kiinnittivät vapaana olleiden koirien huomion, niin molemmat malttoivat silti tulla luokse, eivätkä ottaneet askeltakaan lintuja kohti. Ihan hyvä sinänsä, kun joutsen on rauhoitettu lintu. Tosin olivat varmaan siellä vedessä ihan turvassa, mutta silti. Yritin koirat houkutella pois sieltä, ennen kuin näkisivät linnut, mutta sitten alkoivat itse siellä äännellä. Linnunaivot. XD Piristävää oli enivei huomata, että koirat silti tulivat luokse noin nätisti, vaikka joutsenet olisivat kiinnostaneetkin.

Vladimirilla puolestaan on oma seikkailumaansa tuolla puretussa entisessä keittiössä. Varmistin, ettei missään ole nauloja tai teräviä työkaluja tai muuta vaarallista (kuten nyt vaikka eristemateriaaleja) niin sielläpä on kisupojalle hauska kiipeilymaa.

Ihaillen katselin, kun eilen postiluukusta kolahtaneessa Eläinten Ystävä -lehdessä oli kuva hienosta suuresta kissatarhasta. Tuollaisen minäkin haluan rakentaa, kun muutan joku päivä johonkin pysyvästi! Ihanaa, että on myös ihmisiä, joille kissojen turvallinen ulkoilu merkkaa jotain.