Rokka oli tänään ensimmäisen täysinäisen koulupäivän ajan yksin kotona. Eilen pidin tyttöä autossa käyden aina välillä laskemassa sen ulos pissalle ja tyhjäkäyttämässä moottoria, että auto pysyi jokseenkin lämpimänä. Iltapäivällä sitten käytin muutaman tunnin kämpän syynäämiseen ja siivoamiseen, jotta saisin sen sen verta turvalliseksi, että pennun saattaisi jättää tänne päiväksi.

Vähän jännitti koulupäivän aikana, mikä kotona odottaa. Helpotuin palatessani. Rokka ei ollut kutsunut Al-Qaidaa viettämään pikkujouluja, ei oltu räjäytetty ydinpommia. En ole tosin vielä katsonut, onko sänkyni täynnä ripulikakkaa.. Njoh, vakiopissa oli oven edessä, se on siinä aina, kun pentu jää yksin kotiin. Tai yksin ja yksin, täällähän ne Dingo ja Vladimirkin olivat. Ja vaikka luulin syynänneeni kämpän tarkkaan läpi, oli tuo onnistunut jostain kaivamaan tärpättipullon, onneksi ei ollut saanut sitä auki. Myös purkkapussi oli saanut kyytiä, mutta purkat oli syljetty maahan.. Niissä oli vaan pikkuruisia hampaanjälkiä. Hirvittää, kun xylitoli on koiralle hengenvaarallista, mutta ihan hyvävointinen tuo on ollut. Ja puhtaat hampaat..

Lenkkeily on poikasten kanssa tällä hetkellä vähän uuvuttavaa. Meillä on Rokan kanssa jatkuvaa tahtojen taistoa aiheesta "saako hihnassa vetää" ja kumpi meistä päättää, millä puolen Dingoa Rokka kulkee. (Yritän opettaa, etteivät nuo koko ajan kiertäisi toisiaan. Rasittavaa, kun hihnat menevät solmuun. Enkä usko Dingonkaan nauttivan, kun Rokka vähän väliä rynnii sitä päin, törmäilee siihen ja punkeaa väliin, kun Dingo yrittää mennä pissalle...)

Kävelimme läheiseen metsään, jonka vieressä asuin aiemmin Dingon ja Vladimirin kanssa. Siellä Rokka sai juosta irrallaan ja nauttia vapaudesta. Dingon kanssa en alkanut riskeeraamaan, kun arvelin lähistöllä voivan olla muitakin koiranulkoiuttajia. Monet kerrat Dingo on kyllä ollut samaisessa mettässä irrallaan, eikä ole koskaan rynnännyt vastaantulevan koiran luokse. Sen sijaan meidän luo on rynnännyt irtokoira Dingon ollessa hihnassa.

Vladimir tuli tähän viereen purisemaan. Sillä on nyt viime päivinä ollut parempi ruokahalu, mikä on hyvä. Katsellaan tässä Vladimirin kanssa youtubesta Taitelijakissa-videota, jossa Vladimir on nuorempana. On tämä rontti kasvanut, mutta samanlainen pörisijä son edelleen! <3

Dingo ohitti eilen hienosti kaikki vastaantulleet koirat - jopa porokoiran, jonka omistaja sniikkasi aivan selkäni taa Dingon ollessa kakalla, ennen kuin koira alkoi haukkua. (Rokka sen sijaan tempoili koiraa kohti vielä puolessa välissä autotietä ja sain varmaan mielipuolen maineen raahatessani sitä kiroillen pois paikalta.. x''D) Tänä aamuna Dingo tosin äityi lumiauralle. Kaahaillessaan hirveää vauhtia pitkin jalkakäytäviä ne pelottavat minua aika tavalla ja ilmeisesti Dingo huomasi jännittyneisyyteni ja päätti puolustaa meikäläistä syöksymällä päin lumiauraa sen näköisenä, että aikoisi pistää sen poskeensa. Ja oli mukavasti vielä kiertänyt hihnansa selkäni taa... Jotain, mitä ei ole mukava kokea seitsemältä aamulla...

Aamuherätykseni noin muuten ovat kyllä vailla vertaa, kun molemmat hauvelit ja joskus Vladdekin tulevat tökkimään ja kiehnäämään pyrkien kainaloon. <3 Noin muuten ne kyllä nukkuvat lattialla, mutta aamulla tulevat herättämään meikäläistä, kun osoitan heräämisen merkkejä.. Tosin eivät tunnu välistä tajuavan, että minun on aika hankala nousta, jos mahallani makaa 2 koiranronttia... XD