Eläinihmisillä on internetissä paljon erilaisia keskustelupalstoja, joilla käydään keskustelua lemmikeiden hoidosta, kuulumisista, ruokinnasta, vapaanaliikkumisoikeudesta, virikkeellistämisestä ja koulutuksesta. Erityisesti koira- ja hevospalstoilla tuntuu olevan paha maine riitapesäkkeinä. Jälkimmäisistä ei ole juurikaan kokemusta, koska en ole hevosharrastuksessa koskaan mukana pyörinyt. Tappelut nettipalstoilla ovat kuitenkin valitettavasti tuttuja ja ajattelin tämänpäiväisessä postauksessa nostaa esille ongelmakohtia, joita miettimällä tappeluita voitaisiin kenties vähentää.

Mikä näitä nettitappeluita sitten lietsoo? Eläinpalstojen lisäksi myös lastenkasvatuspalstoilla riidellään. Olemmeko me naiset sitten niin vaikeita? Onko hoivavietti sekoittanut päämme? En usko, olen vuosien varrella nähnyt hyvin paljon miesten kirjoittamia provokatiivisia kannanottoja ja töksähtäviä vastakommentteja. Toki eläinpalstoilla on yleensä naisenemmistö, mutta kyllä sitä miehetkin osaavat vääntää. (Menkää lukemaan susipalstoja, jossette usko.) Ylipäätänsä kyse lienee siitä, että koirat, muut lemmikkieläimet ja ihmislapset ovat keskustelijoille TÄRKEITÄ ja kun on kyse niiden hyvinvoinnin turvaamisesta, tunteet nousevat herkästi pintaan.

Usein kuulee sanottavan, ettei toisten tapoihin saisi puuttua ja että on jokaisen oma asia, miten koiransa hoitaa. En allekirjoita tätä millään tapaa, koska koira on kuitenkin elävä olento ja sen hyvinvoinnista vastaavan tulee mielestäni kyetä kyseenalaistamaan omat toimintatapansa siltä kannalta, ovatko ne hyväksi koiralle vai eivät, sekä uutta tietoa saadessaan harkita toimintatapojensa muuttamista. Toki myös selkeitä näkemyseroja on. Koiran hyvinvoinnin kannalta ei ehkä ole loppupeleissä paljoa väliä esimerkiksi sen suhteen, syökö se laadukasta täysravintoa vai barffaako.

Ja nyt listan kimppuun. Alkuun sanon, että minulla itsellänikin on varmasti jokaisessa kohdassa petraamista.

 

1. Anonyymius

Anonyymisti on helppo sanoa asioita, joita ei kehtaisi sanoa kasvotusten toiselle henkilölle. Monesti, ennen kuin lähtee kommentoimaan kärkkäästi jonkun viestiin olisi ehkä hyvä miettiä, sanoisitko tälle ihmiselle kasvotusten saman ja jos sanoisit, miten esittäisit asian. Toinen asia on, että ventovieras ihminen on helppo tuomita, mutta miten suhtautuisit, jos kyseessä olisi hyvä ystäväsi? Eikö ventovieraan tunteet ole (lopputulosta ajatelleen) syytä ottaa ihan samalla tavalla huomioon? Tuskin hänkään sinua kuuntelee, jos loukkaantuu.

Anonyymisti on toisaalta myös helppo avautua asioista, joita ei ehkä esimerkiksi randomporukassa koirapuistossa ottaisi noin vain puheeksi. Neuvoisin ihmisiä käyttämään harkintakykyä myös sen suhteen, mitä kaikkea kannattaa netissä jakaa ja milloin olisi parasta vaan kääntyä hissunkissun asiantuntijoiden puoleen.

 

2. Non-verbaalisen viestinnän puute

Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisten kasvokkain käydystä vuorovaikutuksesta ei suinkaan koostu sanojen sisällöstä, vaan kasvonilmeistä, eleistä, asennoista, äänenpainoista jne. Nämä kaikki puuttuvat tyystin, kun keskustellaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Tämä johtaa hyvin usein väärinkäsityksiin ja esimerkiksi ystävällisiksi tai asiallisiksi tarkoitettujen viestien tulkitsemiseen vihamielisiksi. Jotain pientä voi pelastaa lisäämällä hymiön perään, mutta liian ikävältä vaikuttavassa viestissä hymiökin voidaan tulkita silkkana vittuiluna. Niinpä omien sanojen asettelussa täytyisi olla tarkkana ja pyrkiä ilmaisemaan, että ymmärtää myös toista osapuolta, vaikka sanookin näin. Hyvin harva osaa kiinnittää tähän huomiota ja vaatii aikatavalla kielellistä lahjakkuutta onnistua ilmaisemaan erilaisia näkökulmia ilman, että erimieltä oleva kokee sen hyökkäyksenä itseään kohtaan. Kasvotusten puhuttaessa non-verbaalinen viestintä osoittaisi tahattomasti, millaisella asenteella toinen oikeasti tulee kantaansa esittämään.

 

3. Itsekritiikin puute

Toisten näkökantojen asettaminen kyseenalaisiksi on helppoa, mutta kuinka moni meistä osaa miettiä sitä omaa näkökulmaansa? Mikään ei ole niin vaikeaa kuin myöntää olevansa väärässä - varsinkin, jos toinen tuntuu tyrkyttävän omaa kantaansa hyvin agressiiviselta vaikuttavaan sävyyn. Asiallisen keskustelun eräs idea kuitenkin lienee, että kumpikin argumentoi omaa mielipidettään ja pyritään keskustelun kautta pääsemään yhtenevään näkemykseen. Usein tässä päästään lähinnä siihen, että kumpikin on perustellut, miksi toimii tietyllä tapaa. Toisinaan voi kuitenkin olla, että toinen osapuoli saa selkeästi uutta tieoa aiheesta. Luotettavaa tietoa, joka on ristiriidassa oman mielipiteen kanssa. Joskus pelkkä keskustelukumppanin päätelmä voi osoittaa oman ajatusmallin vääräksi. Miten tällaisessa tilanteessa myönnetään, että toinen on oikeassa, menettämättä kasvojaan?

Eräs hyvä lähtökohta voisi ehkä olla, ettei alunalkujaankaan lähde liikkeelle asenteella, että oma mielipide ja ajattelutapa on se ainoa oikea Absoluuttinen Fakta. Kun on hitusen nöyremmällä asenteella liikkeellä, ei se uuden tiedon vastaanottaminen ja omien mielipiteiden muuttaminen niiden pohjalta olekaan niin vaikeaa. "Ahaa, tämä oli uutta tietoa minulle - kiitos, kun kerroit! :) " Aika harvoin olen tuontyyppisiä kommentteja keskusteluissa nähnyt. Ovat taineet aika usein olla nuorempien, vaikka enimmäkseen näkee tapoihinsa jämähtäneiden elämänkokemusta kerryttäneiden ihmisten vänkäävän jukuripäisesti vastaan esimerkiksi tieteellisesti tutkittuun tietoon. Kenties teinien puolelta löytyy enemmän nöyrällä asenteella liikkeellä olevia, vaikka toki löytyy myös monta ikävällä asenteella vanhemmista jukuripäistä mallia ottanutta nuorta.

Hyvä vinkki on myös se, ettei liitä omaa oikeassa olemistaan omaan itsekunnioitukseensa ja minäkuvaansa. Ehkä kannattaisi kunnioittaa itseään myös siltä pohjalta, että osaa myöntää olevansa joskus väärässäkin?

Ja vaikkei olisikaan suoranaisesti väärässä, saattaa oma asenne olla myös liian jyrkkä. Toisiin asioihin, kuten vaikka xylitolipurukumin syöttämiseen koiralle, on ihan hyvä olla nollatoleranssi. Monet asiat jättävät kuitenkin sijaa kohtuullisuudelle tai maalaisjärjelle ja vaikka haluaisikin itse noudattaa nollatoleranssia sen suhteen, altistuuko koira pienelle määrälle oksaalihappoa syömällä pinaattia tai tiosulfaattia valkosipulin myötä - tai lisäaineille teollisen ruuan myötä, ei ehkä kannata kovin suulaasti tuomita, jossei joku muu pidäkään tuota nollatoleranssia yhtä tarpeellisena.

 

4. Herkkähipiäisyys

Tämä liittynee varmasti osittain kohtaan 2. Onko tutunkuuloinen tilanne? Sinulle ja yhdelle tai kahdelle muulle syntyy mielenkiintoinen keskustelu nettipalstalla aiheesta x ja kukin teistä kertoo hyvässä hengessä omista eriävistä mielipiteistään. Keskustelu jatkuu ja siihen tupsahtaa yhtäkkiä joku uusi osapuoli valittamaan siitä, että te riitelette?

Hyvin monia täysin asiallisia mielipiteenvaihtoja leimataan aiheettomasti riitelyksi vain siksi, että keskustelun osapuolet eivät hymistele olevansa samaa mieltä. Erimielisyys ei aina merkitse riitaa, vaan asioista voi keskustella myös ihan järkevästi. Leimaamalla kaikki asiallisetkin mielipiteenvaihdot riitelyksi huononnetaan ilmapiiriä. Ensinnäkin se on loukkaavaa keskustelijoita kohtaan ja toiseksi luo palstalle sellaista mielikuvaa, että siellä tosiaan olisi taas riita pystyssä, vaikkei se pitäisi alkuunkaan paikkaansa.

 

5. Häiriköinti ja tahallinen epäkohteliaisuus

Uskokaa tai älkää, mutta tätä harrastavat myös ihan aikuiset ihmiset. Ei piitata ollenkaan siitä, miltä muista keskustelijoista tuntuu, vaan lauotaan omat ajatukset julki, miten lystätään. Toisille ihmisille riitojen seuraaminen ja pystyyn laittaminen on jopa jonkinlaista viihdettä ja nämä ihmiset kieltävät palstoilla provosoiden tietoisesti muita tappelemaan keskenään tai kanssaan. Osa hyvinkin taitavasti, osa tahallisen läpinäkyvästi testaten muiden keskustelijoiden tosikkomaisuutta. Tällainen häiriköinti koetteleekin myös jossain määrin muiden palstalaisten huumorintajua ja provosoitumisen sijaan ainakin itse kehottaisin jokaista nettipalstoilla pyörivää löysäämään pipoa ja välttämään liian kireää tosikkomaista asennetta. Leppoisuutta ja huumoria peliin niin riitojakaan ei niin helposti synny - oli niitä trolleja tai ei.

Myös "popcornit esiin!" -tyyppinen suhtautuminen nettikahakkaan on yleensä provosoivaa tai ainakin epäkohteliasta muita keskustelijoita kohtaan. (Tällä heitolla siis viitataan siihen, että jäädään mukavasti seuraamaan "viihdettä", kun toiset riitelevät, eli juurikin nautitaan tuosta palstan draamasta.) Parempi olisi ehkä joko a) yrittää järkevällä kommentilla rauhoitella tilannetta tai b) kopioida vähin äänin rähinöitsijän asiaton viesti ja lähettää se palstan ylläpitäjälle, joka saa sitten päättää jatkotoimenpiteistä.

troll-normal.jpg

 

6. Liian kireä asenne

Olenko ainoa, joka saattaa raskaan työpäivän jälkeen tai muuten huonoissa fiiliksissä hakea hetken lepoa Facebookin ääreltä? Toisinaan tämä toimii, mutta se voi olla myös hyvin huono idea, jossei sisältö miellytäkään.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että SoMesta saa paremmin irti sen mukavat puolet - ja muut SoMen käyttäjät saavat sinusta irti ne mukavat puolet - josset liiku siellä tosikkomaisella asenteella pipo kireällä, vaan leppoisana, pitkäpinnaisena ja ennen kaikkea hieman pilke silmäkulmassa ja huumorintajuisella asenteella.

Leppoisa asenne auttaa suhtautumaan erilaisiin kirjoituksiin ja mielipiteenilmauksiin. Myös provot ja trollaukset nostattavat ennemmin hymyn suupieliin. Ja mikä parasta, jos sinun täytyy selittää jollekulle, mikseivät ne marsun pelletit sovi kissanruuaksi, leppoisalla ja keskustelevalla asenteella saat todennäköisemmin viestin perille kuin kireämielisellä "usko-nyt-kun-minä-olen-oikeassa!" -asenteella.

Väsyneenä ja kiukkuisena olisi ehkä parempi mennä vaikka nukkumaan tai tehdä reipas lenkki koirien kanssa.

 

kuva-normal.jpg

 

Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea, toivon, että herättää ajatuksia ja auttaa jokaista tämän lukenutta ottamaan SoMessa vähän rennommin! =)

 

Loppuun tekee mieli heittää vielä pieni pohdinta: Onko SoMe-riidoista mitään HYÖTYÄ?

Itse olen ainakin riidellyt SoMessa kuluneina vuosina ihan riittävästi. Uskon tämän kasvattaneen minua jonkun verran ihmisenä ja olen oppinut paremmin hyväksymään erilaisia mielipiteitä, sekä ottamaan itsekin vähän rennomman asenteen. Vielä, kun osaisi pitää kiinni siitä, että pistää väsyneenä ja vihaisena sen koneen kiinni ja tekee jotain muuta. En myöskään nykyään jää yleensä vatvomaan palstojen riitoja mielessäni jälkikäteen, mitä minulla ennen oli tapana tehdä.

En tiedä, ovatko tällaiset yhteenotot välttämättömiä jokaisen ihmisyksilön kasvulle. Kaikille ei ehkä tapahdu samaa kuin minulle ja monille riitely tuntuu vain jäävän päälle. Tai sitten opitaan sellainen kylmäkiskoinen suhtautuminen, ettei sillä ole mitään väliä, miten netissä käyttäydytään. No on sillä.

Uskoakseni riitoja ei sinänsä tarvittaisi, vaan näistä keskustelupalstoista saataisiin enemmän irti, jos ihmiset pohtisivat tähän listaamiani ja muita seikkoja, jotka johtavat epäystävälliseen kommunikointiin kanssasomettajien kesken.