Olisin tänään saanut nukkua pitkään, mutta heräsin joskus kahdeksan aikoihin mitä hurmaavimpaan paskanhajuun. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin eteisestä kaksi kakkaläjää, joista toinen muodosti saariryhmän Suuren Pissameren keskelle. Enää olisi puuttunut se vitsin potassa lehdellä ajelehtiva muurahainen, joka laulaa "minä seilaan, seilaan, keltaisella merellä!"

Ei kyllä yhtään naurattanut, haju oli kuvottava. Ja juuri eilen pesin kämpän lattiat ja imuroin. :P

Noh, ainakaan paska ei ollut tällä kertaa makkarissa. Siitä huolimatta, kun olin saanut kakat ja pissit huuhdottua vessanpöntöstä ja pessyt lattian ensin mäntysuovalla ja sitten tuolla väriltään osuvasti keltaisella keittiöpintojen puhdistusaineella, mikä on jotenkin ajautunut osaksi pissojen ja kakkojen siivoussettiäni, SE HAJU OLI KOKO KÄMPÄSSÄ EDELLEEN. Avasin vessan ja makuuhuoneen ikkunat, vaikka ulkona oli -15 astetta pakkasta ja koetin nukkua, mutta se haju ei tahtonut millään jättää minua rauhaan... (Muuten olisin noussut viemään koiria, mutta olin käyttänyt ne puolilta öin, jolloin molemmat olivat kakkineet, ja olin aika väsynyt moisen herätyksen päätteeksi.)

Uusi herätys oli sitten mukavampi, kun molemmat koirat tulivat siihen sängyn luo hellittäviksi. Dingo aina puskee ison päänsä kainalooni ja nousee joskus retkottamaan poikittain rintani päälle. Rokka taas mönkii sänkyyn ja makaa joko mahallani peittoni päällä tai vieressäni.

Pidin siinä sitten Rokkaa sylissä ja selitin sille, miten se on edelleen vauva... Teini-ikäinen mutanttininjavauva... Ja huomasin Dingon "murjottavan" lattialla iso pää isojen tassujen päällä ja sanoin sille "sinä olet jo iso poika". Tuli elävästi mieleen Kaapon tunnari, kun isoveli ihmettelee tyttövauvaa äidin sylissä ja laulelin siinä Dingolle, kuten monesti ennenkin "on nelivuotias, oppimaan innokas, sai nimen hauskimman Dingo... On paljon nähtävää, uutta ja tärkeää, puuhailee touhuissaan Dingo... Maailma muuttuu niin minäkin.. Oppaiksi vanhemmat värväsin. Mörinää, vinkua, ulvontaa, haukkua, muistaa myös iloita Dingo... Dingo.. Din-go.. Oon Din-go.. Hei vain!"

Siitä sitten lähdettiinkin aamulenkille (klo 9 nurkilla) ja eikös siellä loppumatkasta Rokka onnistu työntämään päänsä alle, kun Dingo merkkaa lumipenkkaa! Ja kaikista mahdollisista osistaan nimenomaan pään, mikä on hankala pestä! Kyllä se siinä itsekin pyyhki päälakeaan etutassullaan (hyvin inhimillisesti muuten, hyi hyi Rokka, et saa inhimillistää itseäsi, olet pelkkä tiedostamaton eläin...) Ei selvästi tykännyt saamastaan päänvärjäyksestä. Totesin Rokalle, että se on nyt ihan virallinen kusipää. XD

No kotiintultua sitten pesen parhaillani Rokan päätä kylpyhuonessa (hankalaa, kun pissa osui korvien väliin, estää vettä ja shampoota menemästä silmiin tai korviin.. :p) ja mietin, että seuraavaksi on Vladimirin lootassa olevien kakkojen siivous vuorossa, kun kuulen Dingon alkavan yökkiä olohuoneeseen. Sieltä tuli masunesteen kera pari pientä luunkappaletta, joita poika ei ollut malttanut pureskella kunnolla. -.-

Mikäs siinä, pyyhitään sitten keltaista haisevaa limaa lattialta. Sitä kivasti roiskuu käsillekin, miellyttävää. Lopuksi tietty vielä suihkutetaan lattiaan tätä kuuluisaa keittiöpintojen pesuainetta ja pyyhitään märällä rätillä.

Tätä eläinten omistamisen autuutta.

Jos SINÄ vasta haaveilet koirasta ja kauhistut ajatuksesta, että sinun päiväsi voisi alkaa näin, niin älä sure. On edelleen eräs koiratyyppi, jonka taholta et joudu tämmöistä kokemaan. Ne ovat myös mitään muuta koiraa halvempia: