Täplähyeena (Crocuta crocuta) nousi tässä hiljattain suosikkilajikseni, joten ajattelin kirjoittaa siitä pienimuotoisen esittelyn.

Koiramaisesta ulkomuodostaan huolimatta hyeenat eivät ole koiraeläimiä, vaan ihan oma heimonsa. Lajien sukupuussa hyeena on itse asiassa läheisempää sukua kissalle kuin koiralle. Afrikassa elävä täplähyeena on hyeenalajeista suurin. Se elää klaaneissa, jonka koko voi olla muutamasta yksilöstä jopa kahdeksaankymmeneen hyeenaan.

hyena2.jpg

Täplähyeena on varsinainen eläinkunnan omituinen otus, mitä tulee sukupuolirooleihin. Siinä, missä useimmissa lajeissa urokset ovat yleensä kookkaampia ja agressiivisempia, hyeenoilla tätä roolia pitävät itseoikeutetusti naaraat. Paitsi, että täplähyeenanaaraat ovat uroksia suurempia ja agressiivisempia, niillä on jopa pseudopenis. Tämä aiheuttaa hyeenojen suvunjatkamiseen täysin omanlaiset haasteensa kuin myös sen, että parittelun onnistumiseksi naaraan on oltava mukana touhussa sataprosenttisesti. Naaraat myös synnyttävät kyseisen putken läpi, mikä aiheuttaa omat vaaransa. Pentuja ja emoja kuoleekin toisinaan synnytykseen tämän vuoksi.

Siinä, missä hyeenanaaraat ovat dominoivia, ne suosivat yleensä vähempi agressiivisia uroksia. Naaraan kantoaika on noin 110 päivää. Pennut syntyvät maakuoppaan silmät auenneina ja hampaat puhjenneina. Kuoppa on niin pieni, etteivät isommat pedot pääse pentujen kimppuun. Pennut tappelevat keskenään pienestä saakka. Etenkin, jos ovat samaa sukupuolta. Osa pennuista jopa kuolee sisarustensa tappamina.

hyena3.jpg

Täplähyeenanaaraat ovat n. 55-70 kg painoisia, isoimmat jopa 80 kiloa. Urosten paino liikkuu 45 ja 60 kilon välimaastossa. Säkäkorkeus on n. 80-90 cm ja ruumiinpituus 95-160 cm kuonosta hännänpäähän. Eli suurimpien koirarotujen suurimpien yksilöiden kokoluokassa ja vähän isommassakin liikutaan.

Ruumiinrakenteeltaan hyeena on hyvin tarkoituksenmukainen. Alaspäin viettävä selkä voi pelastaa leijonaa pakenevan hyeenan hengen, sillä takaa-ajajan on hankala tarttua siihen. Eturuumis taasen on vahva ja mahdollistaa yhdessä pitkien eturaajojen kanssa suurienkin saaliin osien kuljettamisen. Vahvat leuat jaksavat murskata suuriakin luita ja hyeenalla on tähän jopa erityinen luunmurskaamiseen soveltuva poskihammas. Voimakasrakenteinen pitkä kaula tukee vahvoja leukoja.

hyena4.jpg

Täplähyeena tunnetaan myös nimellä naurava hyeena erikoisen naurumaisen ääntelynsä takia. Hyeenoilla on muutoinkin rikas äänimaailma kutsuhuutoineen ja hieman koiramaisine äännähdyksineen.

Toisin kuin usein luullaan, hyeenat eivät elä pääosin haaskoilla, vaan saalistavat jopa 80 % ravinnostaan itse. Yhtään väheksymättä haaskansyöjän tärkeää tehtävää savannien puhtaanapitäjänä. Hyeenat ja korppikotkat mahtuvat yleensä sopuisasti samalle raadolle, sillä hyeenoista on korppikotkille hyötyä niiden kaivautuessa saaliin sisälle. Tällöin linnutkin pääsevät käsiksi saaliin lihaisampiin ja ravitsevampiin osiin. Hyeenat taas löytävät haaskoja seuraamalla, mihin korppikotkat laskeutuvat. Hyeenat syövät saaliistaan kaiken sarvia ja vatsalaukun sulamatonta ruohoa lukuunottamatta. Vahvoilla leuoillaan ne jauhavat jopa suurimmatkin luut, jotka ravinteikkaine luuytimineen tarjoavat erittäin ravintorikkaan ruokavalion.

hyena1.jpgLeijonat sen sijaanmuodostavat merkittävän uhkan hyeenoille ja melko usein myös ryöstävät näiden tappamia saaliita. Leijona on hyeenan pahin kilpailija. Kumpikin laji muodostaa toiselle merkittävän uhan ja saattaa surmata toisen jälkeläisiä.

Toisinaan täplähyeenoilla on määrän tuoma ylivoima puolellaan ja ne voivat häätää tiehensä tai jopa tappaa laumastaan erillään olevan yksinäisen leijonan. Tällainen yhteenotto sisältää kuitenkin merkittävän loukkaantumisvaaran, joten harvemmin hyeenaklaani ottaa tällaista riskiä.

Hyeena on kuitenkin taitava ja tehokas saalistaja, joten uuden riistan etsiminen on yleensä turvallisempi tie kuin taistella itseään isomman saalistajan kanssa. Eri alueiden hyeenat ovat kehittäneet erilaisia saalistusstrategioita. Esimerkiksi dokumentissa Hyenas: Nature's Gangsters esitellään erään klaanin alfanaaraan ja tämän tyttären kehittämä erityinen tyyli väijyä makoilevia saaliseläimiä, jotka päästävät hyeenan huomattavasti lyhyemmälle pakoetäisyydelle kuin muut pedot.

Kestävänä juoksijana hyeenat saattavat myös juoksuttaa saaliitaan pitkän aikaan erottaakseen laumasta sairaat ja heikot. Tavanomaisesti hyeenat saalistavat tarttumalla saalistaan esimerkiksi vatsasta ja uuvuttavat sen joukkovoimalla. Varsinaista tappopuremaa ei ole, vaan saalis saattaa olla vielä elossa klaanin alkaessa aterioida. On kuitenkin arveltu, että shokki estäisi eläintä enää tuolloin tuntemasta kipua.

Hyeenoista on suomeksi internetissä vain muutama artikkeli, jotka ovat kaikki näistä mielenkiintoisista eläimistä kiinnostuneelle tutustumisen arvoisia:

Väärin tuomittu hyeena (Erään planeetan ihmeet -blogi, josta on tämän puhjenneen luontoinnostukseni myötä tullut suosikkiblogini! :3 )

Hyeenat (Tunturisusi.com ei koskaan jätä pulaan! Artikkelin ohessa myös hellyyttävä ja mielenkiintoinen Growing Up: Hyena -dokumentti, jossa täplikset näyttävät ehdottomasti suloisemman puolensa.)

Afrikka: Täplähyeena / Spotted hyena (Tuomas Heinonen)

Hyeenat ja Afrikka-rope (Hammasnurkka, oman eläinfiktioblogini puolelta löytyvä kirjoitukseni täpliksiin liittyen.)

Lisäksi lajia on esillä hyvin erilaisissa luontodokumenteissa, joita voi katsoa esimerkiksi YouTubesta käyttäjän ClanHyena kanavalta. Yksi mielenkiintoisimmista näistä oli Hyena Queen, jossa klaani kääntyi vanhaa pomottavaa alfanaarasta vastaan ja arvojärjestyksessä toisena ollut maltillisempi naaras nousi klaanin johtoon. Olisi varmasti inspiroiva aihe tarinalle vai mitä?