Uusi blogi, uudet tuulet!

Vuodatus tosiaan siirtyi ja nyt pääsin vähän tätä ulkoasua muuttelemaan. Lähdetään liikkeelle tällaisella sinisellä. Otsikkokuva näkyy kadonneen taivaan tuuliin palvelimen vaihdolsessa, joten joudun varmaan tekemään uuden - kone, jolla se oli tallessa, on sopivasti myös posahtanut.

Osa kommenteista on poissa näkyvistä, koska joudun hyväksymään ne kaikki uudelleen. Käyn niitä tässä vähitellen läpi, vielä päälle 10 sivua jäljellä. Uusimmat viestit ovat jo näkyvissä.


Rokka namikoulussa

Lähdettiin Rokan, tämän Usva-veljen ja näiden akitakaverin Shira-pennun kera Koirakoulu Kelmikkään arkitottelevaisuuskurssille oppimaan uusia juttuja. Olen aiemmin kirjoittanut epäilyistäni operanttiin ehdollistamiseen liittyen, mutta päätin kuitenkin lähteä kurssille avoimin mielin kokeilemaan, miten homma toimii käytännön tasolla. Kurssin alussa oli hyvin kiinnostava luento aiheesta ja varmasti tästä harjoittelusta ryhmässä on koirille hyötyä, kun tottuvat tilanteeseen.

Kurssilla harjoiteltiin ensimmäisenä viikonloppuna kontaktikepin ja peukalon koskettamista nenällä, sekä käskyn alla pysymistä. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että harjoittelen juttuja myös kotona ja Rokan lisäksi myös Dingon kanssa. Tuntien jälkeen kävimme molempina päivinä myös koirapuistossa, jossa oppilaat saivat sitten leikkiä vapaasti ja purkaa energiaansa.

Ensimmäisen päivän jälkeen Rokka nukkui koko illan. Ilmeisesti piti kovasti prosessoida päivän oppeja. Itsekin olin aika väsynyt ja piti päiväunet nukkua. :D Illalla harjoiteltiin peukalon koskettamista molempien kanssa.

Kuivat namit eivät kiinnostaneet Rokkaa, joten nostin panoksia ja pilkoin raakaa possunsydäntä pienenpieniksi paloiksi ja otin seuraavana päivänä kurssille mukaan. Niiden toimivuutta kokeilin jo illalla molempien kanssa treenaillessa. Dingo-raasu ei oikein meinannut tajuta peukkujuttua ja turhautui. Ja kun Dingo turhautuu, se haukkuu. :'D

Toisena päivänä kaikki kolme kurssilaiskoiraa malttoivat jo keskittyä vähän paremmin. Tosin Rokkaa olisi enempi kiinnostanut kaverit kuin sydämenpalat. Syöminen ei muutenkaan ole Rokan ykkösprioriteetteja.. (Tänäänkin oli raakaa lihaa tarjolla ja Rokka jätti syömättä ja antoi Dingon popsia sapuskansa.) Jos haluaa kouluttaa Rokkaa positiivisella ehdollistamisella, sille pitää löytää joku muu palkka.

Ei silti kaduta, että lähdettiin tälle kurssille, varmasti siitä on hyötyä. En usko, että pelkällä behaviorismilla voidaan selittää koiran toimintaa, koska koira ei ole mikään robotti. Näen edelleen namit (ja rangaistukset) enempi tapana kommunikoida koiran kanssa, kertoa niiden avulta, mitä siltä toivoo. Tästä kurssin vetäjänkin kanssa vaihdettiin muutama sana (hyvässä hengessä, kasvotusten ihmisten kanssa on helpompi jutella asiallisesti kuin netissä) ja hän tuumasi, ettei luotettavaa tutkimustietoa ole vielä saatavilla. Onneksi tutkimusta sentään tehdään ja lisätietoa koiran käyttäytymisestä ja koiran mielentoiminnasta varmasti on tulossa.

Pakko myös todeta, että 100 kertaa mieluummin olen namikurssilla kuin jossain kurkkarikurssilla.

Parin viikon päästä on toinen kerta, jossa on luvassa mm. hihnatreenejä isommassa ryhmässä.



Suurpetoja ja petovihaa

Viime päivinä on tullut mm. Facebookissa seurailtua kiivaana käyvää petokeskustelua. Surullisin mielinolen kuunnellut uutisia susien salakaadoista. Myös uutisissa ollut karhujuttu haiskahti jo alkuunsa, mutta odotellaan nyt rauhassa poliisin tutkinnan valmistumista ja mahdollisen oikeudenkäynnin tuomiota, ennen kuin aletaan ketään lynkkaamaan.

Itseäni maalla asuvana ihmetyttää, mikä niissä suurpedoissa joitakin nyt niin suunnattomasti pelottaa. Täällä päinkin liikkuu susia ja ilveksiä, joten pitää käyttää järkeä siinä, ettei esim. jätä koiria pimeällä ulos ja valvoo niiden ulkoilua.

Palattuani viikonlopun jälkeen kotiin kuulin, että ihan meidän läheltämme oli ammuttu ilves, joka kuulemma oli käynyt läheisen maatalon pihassa. Kävihän tuollainen (en tiedä, liekö sama yksilö) meidänkin pihassamme viime talvena yöaikaan (isä näki sen ikkunasta), muttei se ole elämään sen kummemmin vaikuttanut. Olen tässä miettinyt, oliko sen ilveksen ampuminen tarpeellista vai ei. Esim. omien koirien turvallisuutta ajatallen.

Tiettykään pedot eivät saa kesyyntyä ja oppia hakemaan ruokaansa ihmisasutuksen liepeiltä. (Jos minulta kysytään, ei noiden talitinttienkään tarvitsisi olla tuolla lintulaudalla paskomassa ja levittämässä ties mitä salmonellaa. :p) Villieläimet kuuluu metsään ja lemmikit pihaan.

Toisaalta, itsekin liikun koirien kanssa siellä metsässä, koirat vapaana. Tosin vain valoisan aikaan. Ilves liikkuu yleensä hämärässä ja pimeällä ja on lisäksi paljon pienempi kuin Dingo (lähde), vaikka kyllähän nuo kaatavat peurojakin. Ja ilvesten tiedetään syöneen pihoista koiria. Toisaalta, luonnossa esim. kettu ja susi eivät kuulu ilveksen tavanomaiselle ruokalistalle ja täällä päin on paljon jäniksiä ja peuroja. Täytyisi kissan olla aika epätoivoinen, että vapaana olevan koiran ison kimppuun kävisi. Toisen terveen petoeläimen saalistaminen olisi saalistajallekin sen verta iso riski, etten oikein osaa pitää sitä kovin todennäköisenä, että ilves kävisi metsässä omistajan kanssa ulkoilevan koiran kimppuun.

Susistakaan en olisi huolissani, jos ei sitten olisi kokonainen lauma kyseessä.


Kohtaaminen metsässä

Tänään kohtasimmekin itse asiassa lauman, tosin pieniä ärhäköitä koiria. Naapuri sattui samaan aikaan kolmen jackrusselinsa kanssa hiihtolenkille metsään. Oli aika hilpeä tilanne, kaikki 5 koiraa olivat vapaana. Dingon ja Rokan sain kutsuttua luokse ja onnistuin itse pysymään rauhallisena ja komensin luoksemme ryykänneet koirat pysymään etäällä. Jäivät siihen metrin päähän haukkumaan. Dingo ja Rokka olivat yllättävän rauhallisia. Dingo kävi jopa häntä heiluen vähän nuuhkaisemassa yhtä koirista, joka ilmeisesti oli narttu. (Heillä on 2 urosta ja 1 narttu.)

Saatiin kumpikin jatkettua siitä omaan suuntaamme ilman isompia haavereita. Nyt ainakin tiedetään, ettei näidenkään "pikku petoeläinten" kohtaamista metsässä tarvi pelätä. :-D

Erityisen ihanaa oli huomata, miten lunkisti Dingo suhtautui. Ennen se olisi ollut ihan raivoragena tuommoisesta. Kyllä tuli taas nähtyä, että on ihan eri poika kuin tullessaan! Rauhassa köpötteli loppulenkin, eikä käynyt edes mitenkään kierroksilla. :3